Nyt on nämä lomamoodilaisten kirmailut kirmailtu ja reissun loppu, laukut pakattuina, häämöttää jo uhkaavasti. Pian on siis aika luovuttaa meidän tarpeitamme hyvin palvellut huoneisto ja lähteä talsimaan tuhansien kanssien kanssa kohti rautatientoria. Voi olla, että askel painaa hiukkasen enemmän kuin tänne tullessa. Ei siksi, että kilometrejä on kävellen karttunut viime päivinä ihan hurjasti vaan siksi, että paluumatka on aina paluumatka eli tylsääkin tylsempi. Lomat on nyt lusittu, tämä on se karu fakta nyt.
Läjäpäin on tullut herkkuja nautittua ja lähes jokaisen kahvilan herkkutiski testattua, mutta onneksi niitä kilometrejäkin on tosiaan lompsien karttunut. Muutenhan tämä lomalasten meno olisi mennyt ihan hunningolle. Nyt ollaan taas sellaisessa sokerikoukussa, että ei mitään rajaa. Karu arki on siis senkin puolin ainakin tällä äipällä edessä. Herkuttelut saa taas kerran jäädä tänne Helsinkiin.
Turisteilta ollaan näytetty varmaan jo kilometrien päähän, kun tällainen Fjällräven -reppujengi on porhaltanut arskat päässä, kuvia napsien, suunnasta toiseen. Alkaa pikku hiljaa, näiden kaikkien Helsingissä talsittujen vuosien jälkeen, tuleen nämäkin kadut tutuiksi. Varsinkin tämä Ullanlinnan, Punavuoren ja Kaivopuiston alue, ytimestä puhumattakaan. Työtkin ovat jo taidokkaasti osanneet suunnistaa Espan puistosta kohti huoneistoamme, sen verran ollaan edestakaisin tässä viime päivinä talsittu.
Huoneisto, jossa nämä viimeiset neljä päivää ollaan vietetty, sijaitsi ihanalla paikalla. Tuli ihan kotimaisten sarjojen, Kotikadun ja Salkkareiden, kadut mieleen. Keskustan vilinä oli juuri oikean matkan päässä eli ei liian kaukana, mutta ei liian lähelläkään. Pääsimme hälinän keskeltä illaksi rauhoittuun hieman tänne syrjäisemmälle paikalle. Tässä kerrostalossa, jossa huoneistomme sijaitsi, voisin viihtyä vaikka pidempäänkin. Ihana vanha rakennus, suloisine yksityiskohtineen. Olisi niin ihanaa saada tietää tämänkin rakennuksen alkuperä ja koko historia näiden vuosien varrelta. Ihan ehdottomasti voisimme seuraavallakin kerralla majoittua tänne, kun koko perheen voimin valloitamme Stadin kadut.
Nyt on aika heittää heipat tälle viihtyisälle kotikadulle ja suunnata katseet kohti Pohjanmaata, heippa hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!