Nyt voi kyllä näin kliseisesti todeta, että odottavan aika on pitkä. Tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti. Tuntuu, että päivät matelee odottaessa mitä tuleman pitää. Välillä toivon, että vauva viihtyisi vatsassa ihan tappiin asti, mikä olisi minun tapauksessa ihan uskomatonta ja sitten iskeekin ihan päinvastainen tunne. Tulee sellainen olo, että ei tätä jännitystä enää kestä päivästä toiseen vaan haluaisin lähteä synnyttämään mahdollisimman pian. Tällainen kontrollifriikki ei oikein enää händlaa tätä epätietoisuutta ja eri oireiden edestakaisin sahaamista. Tämä ei kuitenkaan ole omissa käsissäni, joten ei auta muu kuin yrittää mahdollisimman kärsivällisesti odottaa ja odottaa.
Edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, että synnärilaukut on nyt ihan valmiiksi pakattuina. Repussa kaikki oleellinen vauvalle ja käsilaukussa mun omat tarvikkeeni. Mieheni saa sitten yhdessä tyttöjen kanssa tuoda laitokselle tarpeen vaatiessa hieman täydennystä eväslaukkuuni. Vaikeaa näin etukäteen tietää, mitä kaikkea sitä siellä sitten ikinä tarviikaan tai alkaa haluttaan. Onneksi on kuitenkin ihanat kotijoukot olemassa.
Viime aikaiset blogipostaukset ovat pyörineet erittäin vahvasti lapsiaiheisissa jutuissa ja tämä on toivottavasti tässä tilanteessa täysin ymmärrettävää. Muitakin aiheita olisi toki postattavana ja tällä tarkoitan, taas kerran, lähinnä sitä ekokampaajalla käyntiäni. Jotenkin nämä viimeaikaiset postausaiheet ovat kuitenkin vain nousseet yli muiden. Ehkä voisin välillä yrittää ajatella muitakin asioita niin ei olisi tuo odottavan aikakaan niin pitkä.
Aurinkoista toukokuun keskiviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!