Ihanin pöytäluutu.

Jälleen kerran täytyy hehkuttaa esikoiseni eskarissa tekemää aarretta...

tällä kertaa maailman hienointa pöytäluutua!

Muutamaa päivää ennen joululomaa tyttöni toi tällaisen hellyyttävän pöytäluudun eskarista kotia ja jälleen kerran ei vain äiti voinut muuta kuin hymyillä ja kiittää sekä taiteilijaa, että taiteilijan opettajaa [valitettavasti vain ajatuksissani kiitin jälkimmäistä]. Tämäkin eskarissa askarreltu juttu lämmittää niin paljon lapsen äidin sydäntä ja voisiko olla sen parempaa, hellyyttävämpää, pöytäluutua kuin sellainen missä on oman lapsen kädenjälki?!? Ei ainakaan minun mielestäni.

Kevätlukukauden startattua sitten vuoden vaihteen jälkeen, odotan enemmän kuin mielelläni kaikenlaisia kevät askarteluja, joita esikoiseni tuo kotiin. Oman lapsen askartelut on niin sydäntä lämmittäviä.

Mutta nyt ei puhuta sen enempää kevätlukukauden starttaamisesta, sillä haluamme vielä nauttia täysin siemauksin tästä ihanan rentouttavasta joululomasta [jota kestää vielä 4 päivää] ja leppoisista aamuista.