nostalgiaa osa kolme!

Taas jatkuu nämä minulle nostalgisia tunteita herättävien paikkojen (kuvien) esittely :)

Pohjoisen reissulla kävin äitini, Linnenin ja Avan kanssa katsomassa niitä maisemia sekä paikkoja, joissa olen viettänyt ensimmäiset 13 elinvuottani!

 Siellä olen kokenut elämäni parhaat lapsuuden hetket<3

Oli kiva päästä näyttämään tytöille niitä rakennuksia, metsiä ja polkuja, joissa olen itse pienenä touhunnut!

Varsinkin Linn oli innostunut pienestä "muistelu retkestämme", 

sillä Linn on muutenkin kiinnostunut asioista, joita tehtiin ennenvanhaan 

(äitinsä tyttö..olen nimittäin itsekin aina ollut kiinnostunut kaikenlaisista vanhoista asioista ja tarinoista)

Linn tapaa joskus sanoa, että: "nyt leikitään ennenvanhaa." :)

Tässä pari kuva kollaasia rakkaista lapsuudenmaisemistani

(muutimme pois näistä maisemista, kun olin 13v vanha, mutta paikkakunta pysyi toki samana ja itse asiassa vanhempani rakensi uuden talon ihan kävelyetäisyydelle)

Lapsuudenkotini sijaitsi metsässä (!) ja tiennimi sopiikin paikalle erinoimaisesti :D
Toisessa kuvassa poseeraan lapsuudenkotini edessä (piha-alue on todellakin muuttunut viime vuosien aikana, sillä talon ympäriltä on hakattu todella paljon puita pois ja jos minulta kysytään, niin itse en olisi mennyt puita hakkaamaan, sillä ihanat puut talon ympärillä loi jotekin kodikkaan ja suojaisan tunteen),
Pieni keltainen rakennus on RAKAS leikkimökkimme, joka on myös saanut uuden värin pintaansa ja sen paikkaakin on muutettu. Minun lapsuudessani leikkimökki oli ihanan punainen eli punainen tupa ja perunamaa<3 :) Kävelessämme tutuilla poluilla ja teillä, törmäsimme alueen vanhoihin asukkaisiin! Tuntui hassulta ja jotenkin haikealta, että ihmiset siellä olivat tosiaankin vanhentuneet ja yhdessä kuvassa näkyykin yksi tuttu lenkkeilijä. Viimeisessä kuvassa kokeilen miltä tuntui taas kävellä pitkin entistä koulutietäni ja nostalgiseltahan se tuntuikin<3 :)

MetsäPOLUT olivat kuitenkin ennallaan ja niitä oli niin ihana kuvata!!
Matkalla taas kotia toiseen (uudempaan) lapsuudenkotiini kuvasin tuttua luonnonkivi aitaa ja se on minusta todella todella hieno, jopa niin hieno, että haluaisin sellaisen myös oman pihani tontin reunalle..vanhat ja sammaleiset kivet ovat minusta jotenkin niin kauniita<3
Kävelimme peltoa pitkin alas uudempaan lapsuudenkotiini ja tästä voittekin päätellä, että vanha lapsuudenkotini sijaitsi ylhäällä mäessä ja enemmän metsässä. Uudempi lapsuudenkotini sijaitsee puolestaan alhaalla valtatien vieressä, lähellä Tornionjokea.
Viimeisessä kuvassa on vielä hakattua metsämaisemaa vanhan lapsuudenkotini lähettyviltä. Ennen Tornionjokea ei näkynyt ylhäältä mäestä tiheän metsän vuoksi, mutta nyt se pilkisteli sieltä puiden välistä!

Varmaan maisemanmuutoksilla on positiivisiakin asioita, mutta itse koin ne vain negatiivisinä,

sillä kyllähän se tuttu, muuttumaton, maisema olis ollut vielä ihana kokea :)

Elämä jatkuu eteen päin vaikka joskus itse haluaisikin sen ainakin joiltakin osin hieman pystähtyvänkin!

:)

Tämän jälkeen on enään jäljellä nostalgiaa osa neljä..

se sitten joskus myöhemmin!