Loman intohimona hiihtäminen

Huomenna taitaa kotiinpaluu väkisinkin tulla eteen. Vaikka kuinka lapset, jo tämän kertaalleen pidennetyn oman jälkeenkin, mietiskelevät mahdollisuutta vieläkin pidempään lomaan täällä mummolassa. Taitaisi kyllä tulla koululta jo sanomista, jos vieläkin anottaisiin lisää tätä omaalomaa 😅

Eilen tosiaan pakkanen paukkui ja kovimmillaan taisi mittari näyttää -22 astetta. Pidimme, pitkin hampain, taukoa hiihtämisestä, mutta ei kuitenkaan ulkona liikkumisesta. Vaihdoimme nimittäin hiihtomonot pakkaskenkiin ja kävelimme 6km:n lenkin samalla reilu 90-vuotiasta ystäväämme moikaten, ihan kuten jo eilisessä postauksessa siitä mainitsinkin.

Tänään olisi viimeinen mahdollisuus päästä näille, kuvissa näkyville, mahtaville laduille tältä erää ja suunnitelmissa olisikin ottaa kaikki irti tästä viimeisestä lomapäivästä. Suunnitelmissa olisi käydä hiihtämässä nyt aamupäivällä Ainiovaarassa ja iltapäivällä vielä Karemajoilla. Toivottavasti pakkanen pysyy näissä aamun -12 lukemissa ja päästään nauttimaan näistä kauniin lumisista maisemista vielä kerran ennen keväthangille kirmaamista.

Mukavaa perjantaita vielä kaikille täältä lumisesta Lapista 💙

Turistioppaana synnyinpitäjällä

Hei taas! 

Nykyisin on kyllä harvassa, kun voin kirjoittaa tänne "Hei taas" 😀

Nyt kuitenkin voin, sillä näitä päivityksiä täällä Lapissa on tullut lähes päivittäin. Toista se on varmaan jälleen sitten, kun arki kotona Pohjanmaalla koittaa. Ehkä täytyykin alkaa pitämään vain blogissa sellaista reissupäiväkirjaa ja tehdä päivityksiä ainoastaan täällä Lapin rauhallisuudessa 😉

Eilen tosiaan tehtiin pieni rundi syntymäkotini kieppeile ja toimin turistioppaana näille minun Etelän Pirkoille 😁 Jokaisen rakennuksen, postilaatikoiden, tienmutkien tarinat oli kerrottava mahdollisimman tarkkaan. Lunta oli metikössä hieman enemmän kuin täällä alhaalla Tornionjoen kupeessa, missä nyt majaillaan, ihan niin kuin ennalta jo arvelinkin. Ihan lähellähän tämä nykyinen kotikotini eli lasten mummola kyllä on eilistä matkailu kohdettamme eli ei lumimäärässä nyt mitään niin järisyttävää eroa ollut. Lasten silmin nähtynä ero oli kuitenkin huikea, sillä olihan metikössä vaarallisen alhaalla roikkuvia, lumentäyteisiä, sähköjohtoja 😊 Matka ylös mäkeen taittui meillä eilen iloisesti potkureilla potkutellen. Kesällä näille kuvissa näkyville huudeille pääsee kyllä helposti ja joutuisasti peltoa pitkin, mutta näin talvella meidän piti luonnollisestikin mennä huolellisesti ja vähemmän huolellisesti aurattujen teiden kautta.

Monta lapsuudentarinaa rikkaampana ja vaatteet lumisina saivat neidit palata takaisin tänne mummolaan. Aamupäivän lenkkeilyn sekä lumikinoksissa hyppelyn jälkeen kävin vielä hiihtämässä parin 11-vuotiaan ja äitini kanssa Mustin -lenkin Karemajoilla. Olisi pitänyt eilen vielä pinnistää pari extra rundia siellä suksilla, sillä tänään pakkanen on taas yllättäen paukkunut. Pakkasta ei säätiedotus ollut lupaillut, mutta toisin kävi ja meidän tämän päivän suunnitelmatkin meni uusiksi. Hiihtämisen sijaan vein tänään tytöt aamupäivällä reilu 90-vuotiaan ystävän juttusille ja nyt he ovat polskimassa vaarin kanssa uimahallissa. Toivottavasti kuitenkin ehdittäisiin vielä huomenna Mustin -lenkille, niin saataisiin hyvillä mielin palata takaisin arkeen.

Vuosi vaihtui Lapissa

Vuosi vaihtui ihan suunnitellusti näissä maisemissa hiihtäen ja hieman rakettejakin ihastellen. Vähemmän suunniteltua oli kuitenkin se, että jumitaan näissä maisemissa yhä 🙈

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän kuuluisi olla nyt jo takaisin Pohjanmaan lakeuksilla, mutta ei me maltettukkaan jättää vielä tätä lumen ihmemaata taaksemme. Hiihto täydellisissä puitteissa veti pidemmän korren kuin koululaisten palaaminen takaisin koulunpenkille ja niin me otettiin pari päivää omaa lomaa. Palataan takaisin sorvin ääreen sitten loppiaisen jälkeen, jos silloinkaan 😉 Ei, onhan meidän nyt ihan pakko pakata täällä romppeet  kasaan viimeistään sunnuntaina ja suunnata kohti kotia. Maalis-huhtikuussa sitten takaisin näihin rakkaisiin maisemiin ja Lapin kevätaurinkoon. Meidän perheen työmyyrä eli pappa me kuitenkin lähetettiin eilen takaisin työntekoon, sillä pitäähän jonkun pystyä sponsoroimaan nämä tyttöjen lomailut ja pitää muutenkin meidät leivän syrjässä kiinni 😜

Ollaan nyt hiihdetty ja pulkkailtu ainakin viisi päivää putkeen ja tänäänkin on samansuuntaisia kuvioita suunnitelmissa. Pian lähdenkin tästä isojen tyttöjen kanssa katsomaan varhaislapsuuden maisemia ja syntymäkotiani metikköön, jättäen taaperon ulos nukkumaan vaarin valvovan silmän alle. Ehkä saan sieltä taltioitua vieläkin lumisempia maisemia kameralleni ja ainakin herätettyä itselleni kasan rakkaita lapsuusmuistoja 💙

Oikein ihanaa jo alkanutta vuotta teille kaikille. Vielä ehdin varmaan palata tänne blogiinkin takaisin ennen meidän paluuta Pohjanmaalle, sillä ylimääräistä aikaa täällä tuntuu mullakin riittävän 🙏 Eli kuulemisiin!

Hiihtäen

Vielä vähän vuoden viimeisen päivän tunnelmia, ennen kuin vuosi vaihtuu. Lomailu täällä talven ihmemaassa tekee todellakin ihmeitä, kun kirjoitusinto nostaa jälleen päätään. Aika harvoin vuosi meillä vaihtuu hiihtäen, mutta tänä vuonna se vaihtuu juurikin näissä merkeissä. Viime vuonnahan oltiin tismalleen samoissa maisemissa näin uudenvuodenaattona, mutta hirmupakkaset piti meidät pirtissä. Nyt loppulomaksi ollaan saatu ihan täydelliset ulkoilukelit, täydellisissä talvimaisemissa ja tietystihän me silloin otetaan tästä, meille harvinaisesta herkusta, kaikki irti. Vaari, meidän oma voitelumestari, voitelee meille sukset paraatikuntoon ja niin me päästään laduille nauttimaan yhteisestä ajasta kauniiden maisemien siivittämänä. Tytöt seuraavat tarkkana vaarin puuhia niin voitelutallissa (kirjaimellisestikin talli, nimittäin vanha hevostalli) kuin laduilla mäenlaskussakin. Mitä vanhemmat edellä, sitä pienemmät perässä ❤

Lapset ( minä tietysti mukaan lukien 😉 ) ovat nyt ihan hullaantuneet hiihtämiseen ja onko se nyt edes mikään ihmekään, kun maisematkin ovat ihan satumaisen kauniit ja puitteet parhaat mahdolliset. Luulis, että näin uudenvuodenaattona lapsilla olisi raketit sädetikkuineen mielessä, mutta EHEI! Täällä on kuulkaas rakettien sijaan mielessä Kertut, Mustit, Iivot, Aikut, Kristat, Kaisat ja näitä rooleja sitten jaetaan toisille pienen kinastelun siivittämänä. Aina ei saa kaikki haluamaansa roolia itselleen ladulle mukaan, mutta mielummin tämä äippä näitä roolitus-kinasteluja kuunteleekin kuin rähinää raketeista 😅 Kyllä me ehditään nekin kinastelut kinastella sitten venetsialaisten aikaan kotona Pohjanmaalla 😉

Eipä tässä nyt enään mitään sen ihmeempää näin vuoden ja viikon viimeisenä päivänä. Kuvat kertokoon puolestaan ja me jatketaan hiihtoa näissä kuvankauniissa maisemissa vielä parin päivän ajan ❤

Kaunista ja turvallista vuodenvaihdetta kaikille. Kuullaan lisää sitten ensi vuonna 😚

Ehdinpäs

Uudenvuoden aaton aaton aaton tunnelmia lumisesta Lapista ja yksi jee-huuto sille, että ehdin kuin ehdinkin postata vielä ainakin yhden postauksen ennen vuoden vaihtumista, JEE!

Lapissa lomailu tekee kyllä aina ihmeitä, vuodenajasta riippumatta ja taas on mulla virtaa muuhunkin kuin normi arjen pyörittämiseen. Täällä rakkaissa lapsuudenmaisemissa olen saanut hengähtää jo parin päivän ajan ja pumpuliseen lumihankeen hyppäämistäkin on tullut koettua, kuin lapsena konsanaan. Täällä jos jossain, itsekin lapsenmielistyy ja voimia blogin päivittämiseen näin kertyy 💙

Yhden postauksen sain aikaiseksi viime eli marraskuussa ja voi hyvin olla, että tämä jää ainokaiseksi joulukuun postaukseksi. Ja jos oikein tarkkaan muistelen, lokakuussa en tainut jättää tänne jälkeäkään. Hieman harmillista kyllä, että elämä on ollut jotenkin nyt koko syksyn niin hektistä. Näitä juttuja, kun on vain itsellä ja lapsillakin niin kiva tarkastella myöhemmin. Meidän marras-joulukuuhun on mahtunut edestakaisin sahaavaa flunssaa eikä kuumeelta ja kurkunpääntulehdukseltakaan ole vältytty. Eli hyvin tavallista talviflunssaista lapsiperheen arkea ollaan elelty ja energiaa antavaa kevätaurinkoa luonnollisesti jo kovasti kaipaillaan. Mitään sen dramaattisempaa ei ole meidän arkeen onneksi mahtunut ja parhauttahan on, kun saadaan pyörittää pääosin sitä normaalia lapsiperheen arkea kouluineen sekä harrastuksineen. Nyt meillä on kuitenkin vielä lomaa jäljellä sekä koulusta, että harrastuksista ja ne saadaan viettää täällä mummolan hellässä huomassa.

Joulu vietettiin kotosalla, mutta heti tapaninpäivän jälkeen suunnattiin katseet kohti Lappia eli samanlaiset loppuvuoden suunnitelmat meillä nyt, kuin viime vuonnakin. Mitä sitä turhaa hyvää, vanhaa kaavaa vaihtamaan 😉 Hyvin on meillä tosiaan tämä alkuloma sujunut ja niin kuin jo alussa mainitsinkin, lumikasoissa on tullut hypittyä niin lapsilla kuin aikuisellakin (= tietysti minä). Pakkanen on paukkunut aikalailla, mutta tänään on jo onneksi hieman kylmyys hellittänyt ja sen myötä tietysti puhtaanvalkoista lunta saatu tänne, jo ennestään lumen täyttämiin maisemiin, vielä lisää. Huomenna olisi suunnitelmissa vetää ainakin sukset jalkaan ja ihastella näitä Lapin kauniita talvimaisemia ladun varrelta. Ehkä sitä voisi vihdoin myös käydä tarkastelemassa naapurimaan välipäivien alennusmyynti-tarjontaakin. Nyt kuitenkin toivottelen teille kaikille rentouttavaa viikonloppua ja loman jatkoa niille onnekkaille, keillä on myös loma. En vielä kuitenkaan toivottele hyvää vuoden vaihtumista, koska voi hyvinkin olla että näyttäydyn täällä ennen sitä.

Nautitaan

Nautitaan vielä hetkinen näissä rakkaissa maisemissa, ennen kuin on aika suunnata takaisin katseet kohti todellista arkea. Kuten jo kahdessa aikaisemmassa postauksessa olen todennut, olemme saaneet nauttia täällä pääosin vain aurinkoisista ilmoista ja meidän tämän vuotinen, jo perinteeksi muodostunut, alkusyksyn loma sattui tismalleen oikeaan ajankohtaan. Vesisadetta on ollut vain ensimmäisenä lomapäivänä ja toisen lomapäivän iltana vettä satoi vain kilpaa auringonpaisteen kanssa saaden aikaan taivaalle kauniin sateenkaaren. Kaikki muut päivät ovat olleet, syksyisen aamukasteen kuivumisen jälkeen, kuivan aurinkoiset. Niin ihanaa on kyllä ollut, että helposti täällä vierähtäisi vielä toinenkin kokonainen viikko. Koululaisilla kutsuu kuitenkin oppivelvollisuus ja viikkoa enempää omaa lomaa ei kyllä koulusta voida ottaa. Ensi kerralla tänne tullessamme, on luultavasti jo lumi peittänyt alleen nämä kauniit peltomaisemat.

Tänään ollaan aamusta kirppistelty, nyt päivällä poimittu kotiin viemiseksi punaisiaviinimarjoja ja autettu vaaria perunannostossa sekä niiden kellariin viemisessä. Nyt olisi tarkoitus vielä naapurin kukkamaasta hakea ainakin Pionin alkuja ja illemmalla ennen nukkumaanmenoa telmiä suurimmassa tähän asti näkemässäni leikkipuistossa eli tekemistä täällä riittää nyt halutessaan aamusta iltaan. Tämä omasta ja lasteni mielestä megasuuri leikkipuisto sijaitsee osittain entisen ylä-asteeni tilalla ja sieltä voisinkin ottaa muutaman kuvan myös myöhemmin tänne laitettavaksi.

Nyt kukkapenkin tongintaan 😉

Maalaismaisemissa

Näissä Lapin maalaismaisemissa on riittänyt ihmeteltävää niin isoilla kuin pienelläkin kulkijalla ja varsinkin juuri tuolla meidän pienimmällä. Täällä on kaikkea ihan niistä ruuppuisista, mutta ärhäköistä, mäkäristä lähtien 😅

On ohrapeltoa, traktoreita, peruna- ja porkkanamaata, marjapensaita, omenapuita, ulkosaunaa, ulkosaunassa sipuleiden saunottamista ja paljon, paljon muuta. Löytyyhän meiltäkin lähes näitä kaikkia edellä mainittuja, mutta todellakin pienemmässä mittakaavassa ja siksi lapsilla onkin täällä paljon ihmeteltävää sekä koettavaa, jälleen kerran. Viime syksynä oltiin lähes samoihin aikoihin täällä ja silloinkin tätä ihmeteltävää riitti, mutta meidän nykyinen taapero oli silloin vaunuissa tuhiseva pikkunyytti ja ei ymmärtänyt maalaiselämän ihmeellisyydestä yhtikäs mitään.

Jo tähän mennessä ollaan ehditty syödä vatsat enemmänkin kuin täyteen mummon ja vaarin luomu omenoita, vadelmia, musta- ja punaviinimarjoja, mustikoita, porkkanaa, perunaa..
Täällä mummolan tiluksilla ei tähän vuodenaikaan tarvitse kyllä turvautua vitamiinipurkkien antimiin vitamiineja saadakseen vaan niitä saadaan ihan yllin kyllin tuoreista marjoista sekä hedelmistä ja ollaan me varmaan tästä Lapin ihanasta syysauringostakin osamme vielä saatu.

Ajatella! Tämä on jo toinen postaus tälle päivälle. Nyt on kyllä historiankirjat vähintäänkin sekaisin, sillä tällaista kahden postauksen ilmiötä ei ole tässä blogissa ikinä ennen esiintynyt. Tästä voitte vain päätellä sen, että aikaa täällä mummolassa siis lapsuudenkodissani riittää todella muuhunkin kuin ruanlaittoon, pyykinpesuun ja ruokakaupassa juoksemiseen. Päävastuun niistä kantaa muut kuin minä ja se on arjen tai siis tässä tapauksessa tämän lomailun luksusta.

Tänään olen käynyt tyttöjen ja äitini kanssa uimahallissa polskuttelemassa. Se visiitti vaati veronsa ja lapset ovat painuneet ennätys aikaisin pehkuihin. Uimahalli reissu oli meidän taaperolle ensimmäinen kerta ja oli se hänelle kyllä upea elämys. Täytyy taas ottaa tavaksi käydä perjantaisin uimahallilla, kun pieninkin porukasta on nyt sopivassa uimahalli iässä. On ihanaa saada tästä lomaviikosta huolimatta kaikki kerrankin ajoissa nukkumaan, niin jää itsellekin hieman aikaa / jaksamista kirjoitella blogia ja jutella aikuisten juttuja vanhempieni kanssa. Kauniita unia teille kaikille lukijoille täältä pohjoisen huudeilta, revontulten keskeltä ❤

Turisteilua ja kannustamista

Nyt ollaan pian viikon verran jo syyskuutakin elelty ja saman verran on täällä blogissa ollut hiljaista. Me ollaan tässä viikon aikana vaihdettu Pohjanmaan tasaiset maisemat Lapin tuntureihin ja voi vain todeta taas kerran, että hirmuisen kova ikävä on näitä rakkaita tunturi- sekä jokimaisemia ollut. Sen todellisen ikävän tajuaa vasta, kun autolla ohitetaan Tornio ja lähdetään ajamaan kohti pohjoisempia leveysasteita. Tornionjoki ja naapurimaan tunturit siellä taustalla, on vain jotain niin ihanaa ❤

Tämä meidän koululaisten oma loma -viikko on tänä(kin) vuonna sattunut ihan täydelliseen ajankohtaan ainakin säiden suhteen. Viime viikon perjantaita lukuun ottamatta, sää on ollut lämpimän aurinkoinen ja me ollaan saatu kokea kaikki parhaat palat Lapin luonnosta. Valokuvaus on ollu todella suuressa roolissa tämän kuluneen viikon aikana ja oikeastaan voi sanoa, että en ole pahemmin ulos lähtenytkään kameratta 🙈 Kaunis sää, kaunis Lapin luonto ja ihmiset, eihän sitä vain voi olla ikuistamatta muistikortille.

Ensimmäiset lomapäivät vietettiin reissaten. Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina reissattiin 60km etelämmäksi, kun sadepäivä päätettiin hyötykäyttää shoppaillen ja samalla haettiin myös meidän esikoinen leirikoulubussilta jatkamaan lomailua meidän kanssa mummolaan. Lauantaina eli syyskuun toisena päivänä matkustetiin puolestaan paljon tätä meidän nykyistä olinpaikkaamme pohjoisemmaksi eli kannustamaan mummoa Levin ruskamaratoonille. Oli todella ihanaa välillä matkustaa vieläkin pohjoisemmaksi ja nähdä sinne jo pikku hiljaa saapuvan ruskan sekä vieläkin korkeammat tunturit. Me oltiin Levillä kuin turistit ainaskin, ihmetellen ihastuneena kaikkea ympärillä olevaa. Itse ihastelin lähinnä maisemia rakennuksineen kaikkineen, porukan nuorin kaikkia mahdollisia nelijalkaisia ystäviään ja isommat lapset pannukakkutalon antimia sekä matkamuistomyymälöitä. Tietysti kaikki me kannustajat ihasteltiin myös mummon ja muiden juoksijoiden huimaa juoksu suoritusta. Äitini juoksi omassa sarjassaan tällä kertaa hienosti hopealle pienoisista ongelmistaan huolimatta ja lapset saivat nähdä oman mummonsa pokkaavan hienon pokaalin itselleen palkintojenjakotilaisuudessa, aikamoista!

Levin kokemusta sekä matkamuistoja rikkaampana saavuttiin jo samana iltana takaisin tänne Tornionjokilaaksoon ja nyt ollaan reissaamiset vaihdettu rentoon oleskeluun mummolan tiluksilla. Ihmeteltävää ja uusia kokemuksia on riittänyt lapsilla täälläkin näinä päivinä. Niistä lisää myöhemmin, nyt nauttimaan taas kauniista syksysäästä ulos.