Helatorstain yllätysjuhlat

Pieni kuvasade helatorstain yllätysjuhlista, jotka järjestin yhdessä äitini ja isosiskoni kanssa toiselle isosiskolleni täällä meillä. Minun äidilleni ja isälleni on siis siunaantunut kolme tyttöä, minä olen niistä kolmesta se nuorin ja tämän poppoon keskimmäinen tytär täytti siis nyt pyöreitä vuosia tai tarkemmin sanottuna täyttää itseasiassa juurikin tänään 💝

Tuoreen nelikymppisen lisäksi me juhlimme samalla myös kaikkia muita toukokuun sankareita, kun kerrankin oltiin lähes kaikki yhdellä koolla. Makeanhimoisia juhlijoita oli tästä pienoisesta miehitysvajeesta huolimatta meidän tupa täynnä ja täytekakkuja väännettiin edellisenä iltana sen mukaisesti. Itse intouduin väsäämään jälleen kerran nakukakun ja tällä kertaa tein niitä tuplana, koska omat kolme vanhinta tyttöänikin kykenee tuhoamaan yhden kokonaisen kakun kolmeen pekkaan 😅

Nämä minun helatorstain kakut ovatkin nyt sitten jo neljännet omin pikku kätösin väännetyt naku/valumakakut. Ensimmäinen kokeilu tapahtui helmikuussa, ystävänpäivänä ja siitä innostuneena tällaisia kakkuja on syntynyt myös esikoiseni syntymäpäivänä sekä vappuna. Koko täytekakku innostuksenihan lähti kylläkin käyntiin tammikuussa, leivottuani silloin elämäni ensimmäistä kertaa täytekakun ilman apua. Se kakku ei ollut nakukakku vaan sokerimassakuorrutteinen lumiukkokakku nro1 ja nro2.

Sunnuntaina tehtailin myös kakun juhliessamme vielä kertaalleen meidän perheen 11- ja 1-vuotiasta, mutta sillä kertaa meninkin siitä mistä aita on matalin ostaessani Cittarista valmiit marenkipohjat. Seuraavan kerran ollaan varmaan kakunleivonta vauhdissa sitten juhannuksena ja kyseessä mitä luultavammin, mökillä leivottu mansikkakakku.

Jotta ei jutut mene ihan täytekakkuisiksi, niin laitan loppuun vielä pari ihanaa, harvinaislaatuista kuvaa helatorstain juhlijoista. Ensimmäisessä kuvassa todiste siitä, että nuorimmaiseni on erityisen ihastunut miespuolisiin henkilöihin ja viihtyy varauksetta heidän karhunsyleilyssään. Viimeisessä, mutta ei todellakaan vähäisimmässä, kuvassa on hurjat kuusi erittäin rakasta ihmistä ja yksi heistä on juurikin se tämän päivän päivänsankari eli näiden yllätysjuhlien päätähti. Onnea vielä Nikki 😉

More is more vappukakku

Vielä kerran pikainen kelaus ajassa taaksepäin ja muutama ajatus kahden viikon takaisesta vapunvietosta. Vappua vietimme ihan oman perheen kesken täällä kotona ja mökillä. Vappuaattona kärvisteltiin sankassa lumisateessa kotona ja tekaisin yhdessä esikoiseni kanssa ihan extempore täytekakun vapputeemalla. Pitihän sitä lumisateen synkistämää vappufiilistä nyt jollain tapaa kohottaa ja mikäs sen parempi fiiliksen kohottaja onkaan kuin itse TÄYTEKAKKU 😁

Ja mikä parasta! Kakun väsääminen ei todellakaan ollut mikään turha veto, sillä me tuhottiin se ihan omalla porukalla lähes viimeistä palaa myöten jo saman illan aikana. Pienoisissa sokerihuuruissa meni siis vappuaattomme, kun täytekakkua vielä huuhdeltiin kurkusta alas Pommacilla 😅

Vapunpäivänä aurinkokin jaksoi näyttäytyä ja me otettiin tietysti heti kaikki irti tästä harvinaisesta valoilmiöstä viemällä vene vesille sekä huristelemalla sillä sitten mökille. 

No nyt alkaa olla tämän vuoden vappuasiat varmastikkin taputeltuna ja ajatukset suuntaan enemmänkin kuin mielelläni tulevaan viikonloppuun. Viikonloppuun, jonka tulemme viettämään mökillä ❤

Esikoiseni valmisti tätäkin vappukakkua kanssani niin innokkaana, että saapa nähdä millainen kakku minua äitienpäivän aamuna odottaa. Salaiset on kyllä ollut lasten puuhat ja supinat jo monena päivänä, että vähemmästäkin mulla pyörii sukat jalassa.

Vappukakku mukaili hieman helmikuussa tekemääni ystävänpäiväkakkua, mutta kakunpäälliset olivat vapputeemaan sopivammat eli minidonitsia, macaronseja ja marenkia sydänjuttujen sijaan. More is todellakin MORE 😂 Mutta se siitä kakun muistelusta, alkaa muuten tässä kasvaan sokerihimo mulla liian vastustamattomaksi ja joudun painumaan pian pehkuihin karkkikaapin kautta. Parasta siis kait mennä kuitenkin nyt suorinta tietä nukkumaan ja jättää nämä karkkiin sortumiset huomiseen iltaan eli perjantaihin 😅

Herkullisia unia kaikille ❤

Kultainen hiihtiskakku

Pikainen kurkistus meidän hiihtoloma arkeemme ennen nukkumaan kiirehtimistä. Minun rakkaat räkänokat ovat vedelleet sikeitä jo parisen tuntia ja se takoittaa kyllä sitä, että minunkin olisi korkea aika painua jo untenmaille, mikäli haluan ehtiä edes hetkeksi silmäni ummistaa.

Nopeasti on tämäkin viikko vierähtänyt ainakin tähän asti, vaikka emme ole edes mitään ihmeempää lomalaisten kanssa tehtykkään. Flunssa vaivaa edelleen suurinta osaa porukkaa ja nuorimmaisen neidin lisäksi myös toiseksi vanhin neideistä on kärvistellyt korvasäryn kanssa nukkuen yöt rauhattomasti. Osittain myös tämän puolikuntoisuuden vuoksi ollaan vietetty aikaa enimmäkseen tässä kotinurkissa. Ollaan leivottu, hoidettu kukkia, sisustettu ja ulkoiltu tietysti myös. Tänään pikkuleipurit innostuivat tekemään kultaisen hiihtis(tiikeri)kakun meidän hiihtoloman kunniaksi ja kultaisen tiikeri-Iivon kunniaksi 😂

Ollaan siis kaiken tämän tekemisen lisäksi seurattu hiihdon mm-kisoja silmä tarkkana ja siitä tämä kultainen tiikerikakku idea sai alkunsakin. Hyvään saumaan sattui tällä kertaa mm-kisat, kun meillä on ollut nyt enemmän kuin aikaa seurata niitä. Hyvin antaumuksella tytöt tämän tiikerikakun leipasivat eikä pienen palan jumittuminen leivontavuokaan hidastanut neitien touhuja laisinkaan. Kakku sai suklaakuorrutuksensa palan puuttumisesta huolimattakin. Varsin hellyyttävän näköinen lopputulos mielestäni.

Toivottavasti tämä flunssa hellittäisi edes hieman viikonloppuun mennessä niin päästäisiin koko porukalla mökille metsänraivaustalkoisiin. Nyt on kuitenkin minunkin järkevintä painua tosiaan pehkuihin, että jaksan taas huomenna viritellä edes jonkin näköistä tekemistä lomalaisille.

Ystävänpäivä muistelot

Tässä vielä näin tiistai-illan kunniaksi hieman viikon takaisia ystävänpäivä fiiliksiä. Kyllä aika tosiaankin kiitää ihan hirmu vauhdilla eteenpäin, kun näistäkin extempore-ystävänpäiväjuhlista on tullut kuluneeksi jo tasan viikko.

Tässä vuosien varrella mulle on muodostunut perinteeksi ostaa tytöille jokin pieni lahja ystävänpäivän kunniaksi, mutta tänä vuonna päätin tehdä leikkauksia myös ystävänpäivä-budjettiin. Lahjojen ostamisen sijaan järjestin tytöille ja muutamalle muulle pikkujuhlijalle yllätyskekkerit. Näille kekkereille valmistin luonnollisestikin lähes kaiken tarjottavan itse. Päätarjottavana oli "more is more" -henkinen täytekakku made by me ja heti ensi silmäyksellä jo varmaan näkeekin, että paljon muuta makeaa ei sitten kakun lisäksi kattaukseen kaivattukkaan. Kakusta löytyi nimittäin kaikki ja vähän enemmänkin. Täytekakun lisäksi makeana tarjottavana oli kuitenkin sydänkeksit, jotka toimittivat samalla myös juomalasikoristeen virkaa. Tätä "lasin koristus" -ideaa ajattelin käyttää myös seuraavilla lastenkutsuillakin, sillä minusta ne tuo kattaukseen sellaisen kivan pienen lisämausteen.

Sekä omat lapsukaiseni, että muut herkuttelijat olivat varsin tyytyväisiä kattaukseen ja juhliin ylipäätänsäkin. Näkeehän sen nyt tuosta ylläolevasta pienestä jäljelle jääneestä kakkupalasestakin 😉 Itselleni ei jäänyt herkuteltavaksi edes tuota pientä jämäpalaa, sillä sen tuhoamisesta piti huolen pari raskaan työn raatajaa. Kieltämättä olisi ollut aika mielenkiintoista ehtiä edes hieman maistamaan myös tuota valmista kakkua, mutta ehkä sen loistava menekki riittää puhumaan puolestaan. Seuraava täytekakku mulla siintää kyllä jo mielessä ja nyt tässä vain mietin, että milloin olisi taas hyvä syy järjestää pienet kekkerit. Ehkä ehtisin sitä sitten hyvässä lykyssä itsekin maistamaan. Joku ihmeen täytekakku-kärpänen on tainnut purasta minua pahemman kerran.

Näiden kakkukuvien kera toivotankin kaikille nyt oikein makoisia unia 😁

Varaslähtö laskiaiseen

Otettiin eilen tyttöjen kanssa varaslähtö laskiaiseen leipomalla laskiaispullia. Sen verran innokkaita olivat leipuriapulaiseni taas kerran, että itse sain vain tyytyä valokuvailevan sivuhenkilön rooliin ja nuorin meistä kampesi itselleen taustahenkilön pestin. Päähenkilöt viihdyttivät toki raukkaa taustahenkilöä laulamalla leipomisen ohessa hänen lempiloruaan "baka baka bulla, sätt smör i mellan, socker under socker på.." ja tästä johtuen välillä heiluteltiinkin käsiä ilmaan. Tämä viikon päästä 9kk täyttävä pikkupirpana on oppinut taputtamaan "jos sun lysti on" -laulun tahdissa sekä nostamaan kädet ilmaan "baka baka bulla" -lorun yhteydessä ja tämähän on tietysti meistä kaikista erityisen ihanaa 😍

Ihan moitteettomasti nuorimmainen tyytyi hänelle langetettuun taustahenkilön rooliin, sillä taustahenkilöllähän oli aikaa chillailla muiden ahertaessa. Hyvin rennon letkeästi hän istuskelikin valtaistuimellaan himoiten välillä pieniä väli maistiaisia eri raaka-aineista, kuten kermasta ja hillosta. Ensi vuonna ei taida hän kuitenkaan tyytyä tähän tämän vuoden rooliin kaikesta rennon letkeästä olotilasta huolimatta vaan yhdeksi päähenkilöksi on päästävä varmaan keinolla millä hyvänsä ja sitten on sotku koko keittiössä taattu. 

Meillä onkin ollut oikea pullantuoksuinen viikonloppu, kun miehenikin intoutui väsäämään meille vielä tänään jälkiruaksi itse kehittelemäänsä omenapiirakkaa pullataikinasta. Ei siis olla mökkeilty vaikka sekin kävi kyllä tänään mielessä. Mieheni eilinen messupäivä ja tämänpäiväinen liian kylmä viima estivät mökkiaikeet tältä viikonlopulta, mutta ehkä ensi sunnuntaina otetaan revanssi.

Pakaste täynnä pullaa on kuitenkin hyvä aloittaa uusi viikko ja katsotaan mitä kaikkea se tuo tullessaan. Ystävänpäivän ainakin ja ehkä myös loppuviikosta sitä mökkeilyäkin 😙

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille kauneinta sunnuntaita ja aurinkoista Runeberginpäivää!

 Nyt on helppo hymyillä, kun on koko perhe vapaalla ja ilmakin on vielä mitä parhain. Kevättä on siis rinnassa tällä äipällä ja hetken päästä vielä enemmän, kun suuntaamme auton nokan kohti mökkiä. Luvassa siis ratkiriemukas iltapäivä jälleennäkemisineen ♥

Toiseksi haluan jakaa teille, näin Runebergin päivän kunniaksi, muutaman kuvan meidän perjantain Runebergintorttu-sessiostamme.

Tunnelma meillä oli siis katossa jo viikonlopun alussa eli perjantaina tyttöjen päästyä koulusta. Olin luvannut jo alkuviikosta leipoa heidän kanssaan Runebergintorttuja ja lupaus on lupaus. En kyllä yhtään tiedä, mikä ihmeen jauhosormikärpänen minua on nyt puraissut. Ensin leivoin ilman apujoukkoja elämäni ensimmäisen täytekakun ja sitten nyt vielä Runebergintortut. Joka vuosi ollaan yhdet leivokset syöty, mutta kaupasta tai kahvilasta ostettuina. Tytöt eivät ole mitenkään erityisesti niistä välittäneet, mutta ihan yleissivistyksen vuoksi ollaan niitä kuitenkin maisteltu. Nyt päätin nostaa tyttöjen yleissivistyksen ihan uudelle tasolle leipomalla heidän kanssaan kyseiset leivokset itse ja täytyy taas kerran todeta, että itse leivotut Runebergintortut löivät kaupasta ostetut ihan sata-nolla. Ennen, ei niin hyvistä Runebergintortuista, tuli nyt ihan ykskaks yksi koko perheen suosikki leivoksista. Tulin siihen tulokseen, että Kinuskikissan resepteillä ei voi näköjään muuta kuin onnistua. Tämäkin resepti on nimittäin osittain Kinuskikissan sivuilta haalittu. Pienen oman mausteen leivonnaisiin toki toin sekoittamalla mm. oman jauhosekoituksen.

Oman pienen lisämausteen leivoksien leipomiseen toi myös nämä Runebergin vaimon Fredrikan vanhat alumiinivuoat tai siis näin lapset itse kehittelivät tarinan näiden vuokien ympärille kuullessaan niiden olevan vanhanajantorilta, toisen käden ostoksena, hankittu. Varsin vilkas mielikuvitus näillä minun pikkuleipureilla. Oli Fredrikan vanhoja vuokia tai ei, mutta paremmin ne olisi kuitenkin voitu voidella ja jauhottaa, sillä leivosten kumoamis -vaiheessa oltiin jännän äärellä hiekkalaatikkoleikkejä leikkien "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku." Molempia saatiin aikaseksi eli niitä hienoja valokuvauksellisia kakkuja ja sitten niitä vähemmän silmiä hiveleviä kakkuja.

Yhden valokuvauksellisen leivoksen joukon pienin leipuri nappasi ja pisteli poskeensa. Ei nyt ihan kokonaan, mutta pienet maistiaiset hän pääsi siitä kuitenkin nappaamaan äidin keskittyessä valokuvauksellisten leivosten ikuistamiseen. Hyvän päälle ymmärtää jo tämä meidän pikkutuholainen. Isosiskoista tämäkin oli varsin kiva momentti tässä ensimmäisessä Runebergintorttu operaatiossamme, näiden Fredrikan vanhojen vuokien lisäksi 😉

Nyt ei kuitenkaan leivota Runebergintorttuja eikä mitään muutakaan vaan lähdetään katsastamaan mökkiä vatsat täynnä lasagnea. Heippa hei ♥

Lastenkutsut 8-vuotiaalle osa 2

H E L M I K U U.

Kuten eilen jo totesin, niin ihanaa ettei sanotuksi saa!

Näistäkin kutsuista on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa ja tasan viikko sitten postasin kutsujen ensimmäisen osion. Se osio löytyy täältä.

Pyrkimyksenämmehän oli pitää niin matalabudjettiset -kemut kuin vain suinkin mahdollista tekemällä lähes kaiken itse. Harvoin olen priorisoinut juhlien järjestämisen niin korkealle, että tarjottavien joukossa on ollut täytekakku ja vieläpä täysin omatekoinen sellainen. Tarjottavien suhteen olen lähes aina mennyt siitä mistä aita on matalin ostaen kaikki herkut kaupasta, mutta en tällä kertaa. Aloitin kakun teon hyvissä ajoin, suunnitelmallisesti jo pari päivää ennen juhlia leipomalla kakkupohjat. Päivää ennen juhlia valmistin kakkuun täytteet paria Kinuskissan ohjetta noudattaen, leikkasin kakkupohjat sekä kostutin ja täytin ne. Varsinaisen juhlapäivän aamuna parisen tuntia väkersin valkoisen ja mustan sokerimassan avulla kaksi uljasta lumiukkoa tai akkaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hurjan tyytyväinen itseeni. Lopputulos ulkonäköineen sekä makuineen osoitti viimeistään sen, että kaikki vaiva oli todellakin sen arvoista. Meidän perheestä ei oikeastaan kukaan ole koskaan ollut täytekakkujen ystävä, mutta nyt on tämäkin myytti murrettu näiden lumiukko/akka-kakkujen myötä. Kinuskikissan täyte resepti otetaan siis uudelleen käyttöön huhtikuussa, kun juhlimme meidän esikoistamme.

Täytekakun(kakkujen) lisäksi tarjolla oli vain pari muuta makeaa herkkua ja suolaisena tarjottavana oli perinteisesti sipsiä. Aloittaessa pöydän kattamisen tuntui siltä, että tarjottavaa on liian niukasti ja, että pöytä näyttää liian tyhjältä. Väärässä olin kuitenkin näiden tuntemuksieni kanssa, sillä tarjottavaa oli juuri sopivasti ja jokaiselle juhlijalle osoitettu oma karkkikippo osottautui erittäin toimivaksi. Alunperin ajattelin laittaa ostamamme irtokarkit tarjolle yhteen yhteiseen kulhoon, mutta isosiskoni pienellä opastuksella päätimme kokeilla tätä omaa karkkikippo-ratkaisua ja sehän olikin sitten menestys. Kaikki saivat juuri samanverran, samanlaisia herkkuja eikä ollut kenestäkään epistä yhtään mikään 😅

Ylemmissä kuvista vilahtaneet tikkari-paikkalaput olivat myös kiva hoksaus. Laitoimme nimittäin jokaiselle kutsutulle oman eläimen kutsukorttiin ja se sama eläin löytyi myös paikkalapusta. Pientä muistin virkistämissä harjoitimme siis ennen herkkupöytään siirtymistä. Siitäkin muodostui ihan huomaamatta pieni ohjelmanumero. Muisteltiin kutsukortteja ja sitä kautta löytyi sitten kaikille oma paikkakin nopeammin. Pöydän ympärillä ei tällä kertaa ollut koristeena ilmapalloja vaan tytöt halusivat niiden sijasta, Ikeasta ostetut, pom pomit lampusta sekä katosta roikkumaan. Nekihän olisi tietysti voitu tehdä näin minimibudjettia noudattaen itse. Päädyimme ostamaan ne kuitenkin Ikeasta, sillä pom pomit olivat kätevästi tarrakiinnitteiset ja voi näin hellässä käytössä uusiokäyttää ties kuinka monta vuotta. Loppujen lopuksi näihin pom pomeihin investoiminen olikin paljon kannattavampaa kuin aikaisempien vuosien tavoin kertakäyttöisiin ilmapalloihin.

8-vuotiaan tyttöni tavoin voin itsekin todeta, että näistä kemuista tulikin loppujen lopuksi parhaimmat mahdolliset ja jo seuraavia järjestettäviä juhlia odottelen. Kivasti onnistuvat nämä kemut ja kivasti on lähtenyt myös helmikuu käyntiin. Tammikuun vaihtuminen helmikuuksi on aina täyttä juhlaa mulle. Jostain syystä tammikuun selättäminen tuntuu suuremmalta kuin minkään muun kuukauden. Syy tähän ei voi olla mikään muu kuin valoisuuden lisääntyminen ja kevään sekä kesän lähestyminen. Helmikuussa on myös monta ihanaa erityispäivää ja Runebergin päivä torttuineen on niistä se ensimmäinen. Laskiaissunnuntai hernerokkineen ja laskiaispullineen on myös odottamisen arvoinen juttu 😛

Eiliset kemut

Vieläkään en päässyt paneutumaan siihen, jo edellisellä kerralla aiottuun postaus-aiheeseen eli tuoreen 8 vuotiaan lastenkutsuihin. Tämänkertainen aihe kuitenkin liippaa aika läheltä, joten oikeaan suuntaan ollaan selvästi menossa. Tällä kertaa siis eilisen päivän kemukuvat tai oikeastaan kemujen kattauskauvat keulivat edelle.

Yhteistä näillä tiistain lastenkutsuilla ja eilisillä juhlilla kera sukulaisten, oli ylläolevassa kuvassa komeilevat lumiukkokakut. Lastenkutsuihin väsäsin kakut ihan itsekseni, ilman minkäännäköisiä inspiraatio kuvia somemaailmasta tai muutakaan apua ja ne olivat jopa elämäni ensimmäiset kokonaan yksin leipomani täytekakut. Niistä kakuista tulikin kertaheitolla hitti ja siksi oli ihan pakko leipoa näihin eilisiin juhliin suosikki lumiukot uusintana. Kuvassa näkyvät kakut ovat tehty yhteistyössä esikoiseni kanssa, sillä hänkin halusi oppia täytekakun leipomisen salat ihan pohjan tekemisestä lähtien. Erityisen mielenkiintoista apurista oli mittailla ainekset ilman perinteistä desimittaa.

Eilen tosiaan juhlittiin meidän 8-vuotiasta perinteisesti kummien ja mieheni vanhempien kanssa. Tarjosimme tuttuun tapaan päivällisen sekä tietysti myös kahvit herkkuineen. Iltapäivän menu koostui lohi- sekä kylmäsavuporo täytteisistä uuniperunoista, lihapullista, salaatista ja jälkiruokana toimi valkosuklaa-tyrnipannacotta kera granaattiomenan siementen. Päivällisen hieman laskeuduttua, tarjosimme vielä juhlijoille täytekakkukahvit ja ilta oli näin kaikin puolin erittäin onnistunut.

Seuraavaksi meillä juhlitaankin sitten pääsiäisen aikoihin, esikoisen täyttäessä pitkänä perjantaina 11 vuotta. Tässä on siis hyvää aikaa miettiä seuraavia tarjottavia sekä suolaisia, että makeita. Perinteisiä kaverisynttäreitä ei kuulemma enää tarvitse hänelle järjestää, mutta jotain pientä juhlaa parin ystävän kanssa kuitenkin ja tietysti myös juhlat kummeille sekä isovanhemmille.

Nyt raksuttaa kello jälleen kerran uhkaavan paljon ja minun on aika painua pehkuihin, mikäli haluan ehtiä silmäni ummistaa tulevana yönä edes hetkeksi. Meillä on ollut nuorimmaisen kanssa aika repaleiset yöt jo todella pitkään tai itse asiassa influenssaan sairastumisen jälkeen, mutta imettämisestä haluan silti pitää vielä kiinni ja siksi yöunille olisi suotavaa minunkin hypätä hyvissä ajoin eli heippa hei, ensi kertaan!