Take-away rairuohot

Kannet kiinni take-away rairuohoihin ja mummolaan lomalle lompsis.

Tunnelma on katossa, yllä olevassa kuvassa esiintyvän neitokaisen ilme riittänee todisteeksi 😁

Nämä meidän tämän vuotiset rairuohot ovat varsinaista Biologian tunti matskua ja siihen malliin on näitä, lasipurkkeihin istutettuja, suloisuuksia kyllä tiiviisti täällä meillä tuijoteltukin. Ensin tytöt havainnoivat siemeniin kasvaneen pientä, valkoista, untuvaa. Sen jälkeen toiseen päähän tätä siementä ilmaantui juuri ja toiseen päähän pieni ruohotuppi. Nyt nämä juuret ovat villillä kasvullaan valloittaneet koko lasipurkin pohjan ja aika villisti se kasvaa myös yläsuuntaan, joten ruohon leikkaaminen on ollut jo täysin välttämätöntä. Aina ei olla kuitenkaan jouduttu turvautumaan saksiin tässä ruohon lyhentämisessä tai sanoisinko haventamisessa. Porukan nuorin on nimittäin ottanut oikein asiakseen harventaa näitä pääsiäisruohoja päivittän, jopa usemman kerran päivässä 😂

Ihanaa, kun kaikki tytötkin ovat minun laillani kiinnostuneet näistä kasvien kasvatuspuuhista. Nuorimman yli-innokkuus ja kovakouraisuus on ollut ainakin tähän asti vain hellyyttävää. Saa nähdä, hyytyykö minun hymy kesällä hänen suorittaessaan saman tyyppistä tutkimusmatkailua kukkapenkeissäni 😉

Nyt tämän pidemmittä puheitta pakkaamaan loputkin kimpsut ja kampsut kasaan, niin loma voi alkaa 💚

Ihanan rentoa pääsiäistä teille kaikille tasapuolisesti, kuullaan!

Pikkututkija

Maailmassa (lue: omassa kodissa) monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Tässä ihan parin viimeisen viikon aikana on tämän neitokaisen reviiri laajentunut ihan ällistyttävällä tavalla. Nyt jos koskaan saa pikkututkijan äipällä sekä kaikilla muillakin olla silmät vähintäänkin edessä ja takana. Mm. nämä kuvissa esiintyvät kukat ovat olleet jo useammankin kuin kerran liipasimella ja mullat kerran lattialla. Mullat oli kylläkin kaivettu ruukusta lattialle isukin "valvovan" silmän alla 😉 Itse yritän välttää kaikin keinoin kukkien siirtämistä lattialta korkeuksiin ja sen vuoksi tässä joudunkin suorastaan hengittämään neitokaisen niskaan. Ehkä tämä minun sitkeys palkitaan ja vedän tässä kukkien tutkimis innokkuudessa pidemmän korren. Isosiskot ovat kyllä antaneet kiellettyjen tavaroiden olla suht rauhassa, joten toivoa ei ole vielä menetetty tämän nuormmaisenkaan kohdalla, ei ainakaan vielä 😅

Kukkien lisäksi kellariin johtavat portaat ovat enemmän kuin mielenkiintoiset ja yhtenä iltana viime viikolla tutkija ottikin hieman osumaa niissä. Portti oli unohtunut auki ja mukkelis makkelis mentiin alas puolet portaista. Siinä oli kyllä koko perhe järkytyksissä, mutta onneksi säikähdyksellä selvittiin. Tällaisia tilanteita taitaa valitettavasti tulla vielä tuhansia tämän neidin kohdalla, mikäli vauhti pysyy samanlaisena. Myös isosiskojen loputkin tavarat ollaan jouduttu siirtämään kellarikerrokseen, sillä kaikki pienet nippulat ja nappulat kiinnostaa myös hurjasti. Olihan hän päässyt yhden pienen muovi nappulankin nielaisemaan tässä yks päivä kurkusta alas täysin meidän huomaamatta. Vasta vaipanvaihdon yhteydessä tämäkin asia huomattiin. Nappula oli siis salamatkustanut läpi pienokaisen suoliston ja päätyi lopulta vaippaan. Tässäkin asiassa kaikki päätyi onneksi parhain päin. Kellarikerroksen leikkihuoneen tavarat on tämän seurauksesta siirretty nyt tänne yläkertaan ja näin ollen yläkerta pitäisi nyt olla turvallista aluetta taaperollemme. Tästä leikkihuoneen siirrosta yläkertaan voisinkin kirjoittaa lisää joskus myöhemmin, kera kuvien tietysti.

Kummitätiä taitaa alkaa pikkasen hikoiluttaan tätä tekstiä lukiessa, sillä huomenna tällä pikkututkijalla olisi tarkoitus valloittaa kummitädin ja -sedän nurkat eteläisessä Suomessa. Lähden nimittäin junalla vanhimman ja nuorimman neitokaisen kanssa viikonloppu reissuun pk-seudulle. Ensimmäistä kertaa pääsee juniori kummien luokse ja saapa nähdä onko hän tämän parin päiväisen pyrähdyksen jälkeen tervetullut vielä joskus uudelleenkin. Voi nimittäin olla kämppä myllerretty meidän reissun jäljiltä ihan uuteen uskoon 😂

Green lovers

Tässä perheessä on nyt tämän äipän lisäksi myös kolme muuta viherkukkiin hurahtanutta. Tässähän tämä hiihtoloma on sopivasti hurahtanut kukkia hoivatessa. Meillä alkaakin olemaan olohuoneessa pian viherkukkaviidakko, jos ei tässä kukkien / yrttien -hankinnassa hidasteta pian tahtia. Ei ole onneksi kuitenkaan pelkoa, ettenkö ehtisi hoivaamaan näitä kaikkia vihreitä ystäviäni. Mulla on nimittäin kolme erittäin reipasta apulaista, jotka suihkuttelevat kukkia erittäin aktiivisesti ja tiesivät jo ennestään kukille juttelun tekevän niille hyvää. Taidetaan tosiaankin olla vähän hurahtaneita, kun kukille jutteleminenkin on jo ainakin harkinnassa. Jos kerran kukat puhdistavat meidän huoneilmaa, toiset enemmän ja toiset vähemmän, niin pitäähän meidänkin nyt huolehtia niiden hyvinvoinnista mukavia juttelemalla 😅

Kukkien lisäksi ollaan hurahdettu myös erilaisten erikoisuuksien, kuten avokadon ja inkiväärin idätykseen. Avokado ollaan laitettu veteen kellumaan jo parisen viikkoa sitten ja inkiväärit laitettiin itämään puolestaan pari päivää sitten. Vielä ei ole avokadokaan muuta kuin haljennut, että vähän kyllä jänskättää miten meidän tässä projektissa käy. Kastelemisesta ja muusta huolenpidosta se ei ainakaan ole kiinni, kun meitä on täällä neljä innokasta multasormea huseeraamassa. Mitenköhän näiden viljelyksien sun muiden viherkasvien käy kesällä, kun me tullaan viettämään osan ajasta mökillä. Yrttejä sun muita sellaisia ajattelin kyllä kasvattaa mökilläkin, mutta ainakin muutamat täällä kotona kasvavat ihanuudet täytyy siirtää kesällä mökille kasvamaan ja siitähän mieheni riemastuu. Meidän ryhmärämän lisäksi vene täynnä viherkasveja 😂

Viime kerralla unohdinkin hehkuttaa helmikuun vaihtumista maaliskuuksi, joten teen sen nyt näin maaliskuun kolmantena päivänä. Onhan tämä aika hurjaa, kun kevät lähenee kohisten ja valoisuus senkus vaan lisääntyy. Tammikuun vaihtuminen helmikuuksi on jotain ihan hyper-ihanaa ja se tuntuu suoranaiselta voitolta, mutta on tämä maaliskuunkin saavuttaminen voitto sinänsä. Aina on plussaa, kun lempikuukauteni toukokuu lähestyy.

Tällaisia mietteitä tämänkertaisen hiihtoloman viimeisenä arkipäivänä. Nyt vielä viikonloppu edessä ja sitten maanantaina taas paluu arkeen. Isot neidit lähtee kouluun ja mä jään pitämään kotia pikkumurun kanssa.

Helppo hymyillä

TÄNÄÄN ON OLLUT HELPPO HYMYILLÄ 😁

Ilma on nimittäin ollut enemmän kuin kohdillaan. Plussakeli höystettynä auringolla ja lintujen laululla, ei voi valittaa!

Hymyn huulille tuo myös tämä minun viherrakkaus. Kukkia ja muita oksia lisääntyy tänne olohuoneeseemme kuin sieniä sateella. Tänään auringon siivilöityessä ihanasti olohuoneeseemme havaitsin pari viikkoa sisälle ottamissani koivunoksissa pienet lehtien alut. Ehdin jo ajatella ettei oksiin puhkea silmuja ollenkaan, mutta väärässä onneksi olin. Niillä kesti vain vähän aikaa tajuta, että ovat tulleet kylmästä lämpimään 😎

Huominen ystävänpäiväkin on saanut jo tänään hymyn huulilleni ja lapsille kutinan vatsanpohjaan. Olen nimittäin tänään järkännyt tytöilleni pientä ystävänpäivä yllätystä. Mitään lahjoja en heille ostele, mutta koulun jälkeen huomenna nautitaan extra ihana välipala ja tätä huomista välipalaa olen salamyhkäisesti tänään keittiössä valmistellut. Rakastan näitä yllätyksien järjestämisiä ja varsinkin silloin, kun minulla todella on aikaa nähdä vaivaa sen eteen. On niin palkitsevaa saada seurata lasten intoilua tällaisista pienistäkin ylläreistä. Saapa nähdä miten he jaksavat huomenna koulussa keskittyä, kun koulun jälkeen on luvassa tätä ystävänpäivähömpötystä.

Enää pari tuntia jäljellä tätä päivää ja huominen ystävänpäivä onkin jo pian käsillä. Nyt voisinkin jo tässä samalla toivottaa kaikille oikein lämpöistä ja yllätyksellistä ystävänpäivää. 

" Ystäväni, kuljetko kanssani kappaleen kivistä  matkaa.
Kuuletko, kun kuiskaan, että kanssasi on hyvä jatkaa. "

Perjantai kimppu

Viime perjantaina ostin vuoden ensimmäiset tulppaanit. Hieman myöhässä olin tällä kertaa näiden vuoden ensimmäisten tulppaanien suhteen, sillä yleensä olen tulppaanikimpun hankkinut viimeistään tammikuun tyttömme synttäreille. Nyt siis vasta viikko sitten, mutta varsin hyvän kimpun satuinkin kerralla valitsemaan. Olemme nimittäin saaneet nauttia tulppaaneista koko viikon ja kimppu sai väistyä vasta tänään uuden tuoreen kimpun tieltä. Toivottavasti tämä uusikin kimppu on yhtä lujaa tekoa kuin edeltäjänsä.

Tänään aamupäivällä kotiuduttuani perinteiseltä perjantain ostosreissultani, tuli suorastaan pakottava tarve valokuvata olohuoneessamme jotain ja näin siis nämä tuoreet sekä vanhat tulppaanit joutuivat haaviini. Aurinko paistoi pitkästä, pitkästä, aikaa todella kauniisti suoraan sisälle olohuoneeseemme ja se hetki oli vain ikuistettava. Hetki oli lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi ja tuli todellakin tarpeeseen. Tänään täällä on ollut aamusta lähtien todella kaunis päivä, jopa oikein keväinen ilma linnunlauluineen ja kaikkineen. Odotan nyt kevättä enemmän kuin ehkä koskaan aijemmin ja sitä hetkeä, kun aurinko jaksaa paistaa sisälle huoneisiimme vieläkin pidemmän aikaa. Valokuvaaminen valoisissa olosuhteissa on silkkaa nautintoa ♥

Huomenna mulla on viime viikkoisen lauantain tavoin hieman erilainen aamupäivä tiedossa. Vaipanvaihdon sijaan inspiroidun muutaman tunnin Lenas Shopissa ja imen uutta energiaa ensi viikkoon ihanilta asiakkailtamme.

Kaunista viikonloppua kaikille ♥

Viherrakkautta marraskuussa

Viherkukat pyörii vain mielessä tällä äipällä, vaikka joulukuukin starttaa jo viikon päästä ja tähtiä pitäisi kait ripustella ikkunoihin nyt tulevana viikonloppuna näiden amppeleiden sijasta. On tuo ikkunasta näkyvä maisemakin kyllä paljon enemmän viherkukkamainen kuin jouluinen, joten tässä lienee selitys tähän kaikkeen. Olen jo aikaisemminkin postannut viherrakkaudestani ja se rakkaus roihuaa yhä. Kameran muistikorttiin on kertynyt tässä syksyn mittaan aikamoinen läjä erilaisia kukkakuvia. Erityisen innostunut olen tästä näissä kuvissa esiintyvästä silmäterästäni, jonka olen saanut rönsyilemään sekä kukkimaan nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että ilman googlettelua en edes tietäisi tästäkään kasvista juuri mitään, en edes sen nimeä. Aikani googleteltua tulin kerran siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla rönsylilja. Voisiko sattuakkaan sen paremmin, että ensin saan tämän nimettömän ihanuuden kukkimaan ja sitten se paljastuu vielä juuri tämän kukkimisen sekä loisto-googlen avulla yhdeksi Lilja -lajikkeeksi. Nyt meidän perheessä onkin yllättäen Liljoja kaksin verroin ♥

Yhtä paljon kuin minä intoilen näistä viherkukistani, intoilevat tytöt joulun tulosta. Joten ei tarvitse pelätä ollenkaan sitä, että tänä jouluna jäisi meidän ikkunat vaille jouluvaloja. Itse asiassa he alkoivat just suunnittelemaan omien huoneiden puunausta joulukuntoon, että saisivat ottaa jouluhärpäkkeet esille ennen aikaisemmin sovittua lauantaita. Ehkä olisi viisainta myöntyä tähän heidän diiliin niin saataisiin kerrankin huoneet siivottua ilman ilmiriitaa ja olisihan se ihan reilua antaa heidän palkinnoksi koristella edes omat huoneet jouluisiksi jo nyt. Itse odottelen ainakin lauantaihin ennen kuin ripustan tähtiä keittiöön tai olohuoneeseen. Viime lauantaina liitutauluseinälle ripustamani harmaa tähti on tuonut juuri sitä kaivattua tunnellmallisuutta ja riittää kaikessa yksinkertaisuudessaan mulle jouluvaloksi oikein hyvin. 

Sisälle Ulos Sisälle

Tämän syksyn väripaletti: harmaa, vihreä sininen sekä perusvärit musta ja valkoinen puunväriä tietysti unohtamatta.

Hiljaista on jälleen kerran täällä blogin puolella ollut. Syysloma ei tuonut toivottua vaikutusta selkään ja tämäkin viikko on mennyt täällä kotona puolikuntoisena. Yleensä päivitän blogia mukavasti sohvalla, sängyssä tai pöydän ääressä istuen kera kahvikupposen, mutta nyt istuminen varsinkin pehmeällä alustalla tekee hallaa selälleni ja sitä yritän tässä välttää ihan kaikin keinoin. On se kumma juttu, kun aina pitää olla niin paksupäinen ja vähät välittää omasta hyvinvoinnista. Syyslomallakin piti yrittää muistaa kuntouttaa selkäni lenkkeily kuntoon, mutta toisin kävi. Viikonloppuna se oli jälleen kerran niin juntturassa, että silloin päätin tehdä todellakin kaikkeni parantamisen eteen. Alkuviikko onkin sitten kulunut venytellen ja turhat rasitukset, kuten ei pakolliset nostamiset sekä kantamiset olen jättänyt muiden harteille. Ne pakolliset olen puolestaan yrittänyt suorittaa mahdollisimman ergonomisesti. Lyhyet ajat tietokoneen ääressäkin olen viettänyt tällä kertaa seisten eli ihan kaiken olen yrittänyt ottaa nyt huomioon. Seisoaltaan tietokoneella työskentely ei ole ollut kovinkaan inspiroivaa ja siksi olen antanut bloginikin olla rauhassa. Viime yön pärjäsin pitkästä aikaa ilman särkylääkettä, joten kaikki tämä vaivannäkö tuottaa näköjään pikku hiljaa tulosta. Täytyy vain nyt jatkossakin pitää mielessä ainakin ergonomia, venyttelyt ja säännöllinen magnesiumin syönti niin kyllä tämä tästä vielä taas iloksi muuttuu.

Syyslomalla oli tosiaan tarkoitus chillailla, mutta päätinkin yhtenä vetreämpänä aamuna kantaa raudoitusverkon sisälle. Verkko, joka on noin kuuden vuoden aikana ehtinyt kokea yhtä sun toista myös ulkona terassilla, on nyt takaisin sisällä. Itse verkkohan ei kovin paljoa paina, vaikka ei ole edes siitä ohuimmasta päästäkään. Tällä selällä ei olisi kuitenkaan kannattanut kantaa sitäkään vähää, eikä varsinkaan kannatella verkkoa yhdellä kädellä oikeassa kohtaa seinää ja samalla vapaalla kädellä ruuvata sitä ruuvinvääntäjällä kiinni siihen. Raudoitusverkosta inspiroituneena sudin vielä jotain maalipensselilläkin vähemmän ergonomisessa asennossa ja soppa oli valmis!

Inspiraation iskiessä minua ei näköjään pidättele yhtään mikään, ei edes kipeä selkä. Nyt on kuitenkin pakko pitää järki päässä ja voimistaa keskivartalon syvät lihakset ennen sen suurempia ponnisteluita. Voihan sitä sisustaa kevyemmälläkin otteella tai keskittyä ihan vain viherkasvien hoitoon. Niistä ihanuuksista kerronkin lisää ensi kerralla ja nyt menen hetkeksi taas lattialle selkääni venyttelemään. Kuulemisiin!

Olohuoneen syysilme

Vihdoin pääsee nämäkin kuvat lähes kuukauden kamerassa odottelun jälkeen sinne minne ne on tarkoitettukin, tänne blogin puolelle siis. Tosiaan jo viikkoja sitten olen nämä kuvat kuvannut, mutta jostain syystä kaikki muut aiheet ovat kirineet edelle ja nämä kuvat jääneet unholaan.

Kuvien ottohetkellä keinutuolikin oli vielä keltainen. Nyt muuten näitä kuvia katsellessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että maalasin sen harmaaksi. Harmonisen harmaana se sopii mielestäni tähän enemmän luonnonläheiseen sisustukseen pyrkivään miljööseen paremmin tai ainakin näin syksyfiiliksissä ajattelen asiasta näin. Olohuoneesta otetut kuvat pääsevät aika harvoin tänne blogin puolelle, koska en ole ihan täysin tyytyväinen olohuoneeseemme. Tyytymättömyys johtuu sellaisista seikoista joille en voi ainakaan tässä vaiheessa yhtään mitään. Tarkoitan siis sitä, että tämän talon rakentamisesta ja tänne muuttamisesta tulee pian kuluneeksi jo hurjat kymmenen vuotta ja kymmenen vuoden aikana ehtii muoti sekä makukin sisustuksessa muuttua monta monituista kertaa. Niin ja tottakai lapsiperheen arki näkyy seinissä, lattioissa jne. Vielä ei kuitenkaan ole aika täysremontin talon myymisestä puhumattakaan, joten täytyy olla nyt tyytyväinen tähän mitä meillä on. Kaikki energiamme ja varallisuutemme on nyt menneenä kesänä suunnattu mökillemme. Samaan suuntaan ne on menossa myös tulevanakin kesänä, joten kotimme saa nauttia nyt vain tällaisesta kevyemmästä kausiluonteisesta sisustamisesta. Mökkimme ulkokuori sisusteineen vastaa puolestaan aikalailla täysin tämän hetkistä sisustusmakuani, luonnollisesti ja siellä myös valokuvaaminenkin on paljon antoisampaa.

Tässä syksyn mittaan metsän vihreys on saanut muuttaa olohuoneeseemme. Viherkasvien määrä on lisääntynyt, metsänvihreät samettityynyt koristavat nyt sohvaamme ja pari huonekalua muuntautui niin ikään vihreäksi. Myös muutamia pienempiä yksityiskohtia, kuten tuikkuja löytyy tästä samaisesta väristä. Vihreän lisäksi keittiö-olohuoneestamme löytyy lähinnä harmaan eri sävyjä, puun väriä ja tietysti sitä pitempiaikaista lemppariväriäni sinistä. Saapa nähdä miten olohuoneen ilme taas muuttuu jouluvalojen astuessa mukaan kuvioihin. Eihän tässä nimittäin ole enää kuin muutama hassu viikko ensimmäiseen adventtiin, hurjaa. Ei kyllä yhtään tee mieli ajatella vielä joulua, joten pois se ajatus nyt minusta :) 

Huomenna alkaa tytöillä syysloma, mikä helpotus. Viikonloppu ei mennyt mulla nimittäin ihan putkeen ja apujoukot arjen askareissa on nyt enemmän kuin tarpeen. Mulla on ollut jo jonkin aikaa ongelmia alaselän kanssa tai oikeastaan olen kyllä vuosia aavistellut, että ennemmin tai myöhemmin olen vielä ongelmissa selkäni kanssa ja lauantaina se kauan aavisteltu päivä koitti. Tässä syksyn mittaan olen tuntenut kuitenkin aikaisempaa enemmän, että alaselkä on kipeytymässä ja osittain siitäkin johtuen olen yrittänyt vaunulenkkeillä mahdollisimman paljon säästäen näin selkääni mm. lastenistuimen kantamiselta. Tästä taisinkin muuten mainita jopa edellisessä postauksessani. Perjantain kauppareissu painavine kauppakasseineen oli kuitenkin liikaa ja lauantaina en meinannutkaan enää päästä edes sängystä ylös. Onneksi selkäni sanoi sopimuksensa irti viikonloppuna, sillä ilman apujoukkoja täällä kotona en olisi pärjännyt kuopuksen kanssa. Sain myös heti lauantaina ensiapua naapurista ja määräyksen syödä extra annoksen magnesiumia. Tämän magnesiumin avulla olen selviytynyt viikonlopun yli ja vielä nämä kaksi ensimmäistä arkipäivääkin, vaikka yksin olen aamupäivät kuopukseni kanssa ollutkin. Huomenna ei kuitenkaan tarvi olla laittamassa koululaisia kouluun vaan saadaan ottaa ihan vain rauhallisesti täällä kotona ja extra käsiparit tekee sen, mitä itse joudun nyt välttämään säästääkseni selkääni. Toivottavasti saan selän taas pian sellaiseen kuntoon, että pystyn jatkamaan vaunulenkkeilyä. Sitten on kyllä muistettava myös venyttelemisen tärkeys, eikä kevyt lihasjumppakaan olisi yhtään pahitteeksi.

Toivottavasti loppuviikko näyttää tätä alkuviikkoa valoisammalta ja sellaista toivon myös kaikille teille muillekin ♥

Paris Grey

Silmää miellytti reilu vuosi sitten raikkaan keltainen väri ja nyt puolestaan harmonisen harmaa. Näin se värimieltymys sisustuksessa vaihtelee mielialan mukaan. Kesäisin olen ilmeisesti raikkauden perään ja syksyisin puolestaan enemmän harmonisella tuulella. Onneksi kuitenkin silmää miellyttää edelleenkin tuo kuvassa tietämättään poseraava mieshenkilö, näin 16 vuoden yhteiselon jälkeenkin ♥

Joo eli kuten jo aikaisemassa postauksessa mainitsin, keinutuoli vaihtui lähes silmänräpäyksessä keltaisesta harmaaksi. Maalina toimi tuttu ja turvallinen Annie Sloan Chalk Paint. Ainoa oikea maalivaihtoehto, mikäli muutoksen haluaa saada aikaan vaivattomasti ja maalattavan kohteen lähes käyttökuntoon tai ainakin esittelykuntoon minuuteissa. Kauan ei meinaa mulla nokka tuhissut tätä kalustetta tuunatessa. Hiomiset sun muut lattianpeittely -ärsytykset sai unohtaa tyystin. Inspiraation suorastaan vyörytessä päälleni lauantaina, aloin vain sutimaan uutta väriä maalattavalle kohteelle. Kohde, joka alkoi yhtäkkiä tässä syksyn mittaan aiheuttamaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä mulle. Ei onneksi enään, kiitos Paris Grey -sävyn ja maalitaksin ;) Erityis kiitos kuuluu vielä tietysti myös itse Annie Sloanille, kun on kehitellyt näin mainion maalin. Maalin, joka sopii tälle täysimettävälle kotiäidille ihan täydellisesti. Olen Annie Sloanin kalkkimaalilla maalaamisen helppouden huomannut jo tietysti heti ensimmäistä kertaa sillä maalatessani. Nyt kuitenkin vauva-arjen ollessa täysi fakta, on sen helppous avautunut mulle ihan täysin. Hänhän oli nimittäin tätä maalia kehitellessä samassa elämäntilanteessa kuin missä itse olen nyt. Maalaus pitää pystyä suorittamaan hajusteettomasti, kemikaalittomasti, pölyttömästi, nopeasti ja niin että mahdolliset keskeytykset eivät ole ihan tuhoon tuomittuja.  

Tänä syksynä silmääni miellyttää harmaan eri sävyjen lisäksi amppelit, makramee-solmeilu, metsänvihreä, merensininen, sametti, saviruukut, viherkasvit, kuivakukat eli summa summarum luonnonläheinen sisustus kaikkine mausteineen.

Tunnelmallisen hämärtyvää tiistai-iltaa kaikille ♥

Kesän vihreys olohuoneeseen

On se vain jännä mitä kaikkea ihanaa pieni maisemanvaihdos saakaan aikaan. Viime viikon aikana tuli ilmeisesti tuuletettua aivot ihan täydellisesti, sillä pitkään kadoksissa ollut sisustusinto is finally back!! Ja tämän sisustusinnon uudelleen löytäminen jos jokin, on voimaannuttavaa ♥

Tietysti sisustusjutut ovat pyörineet mielessä enemmän ja vähemmän läpi koko kesän, mutta olen keskittänyt kaiken voimani mökin sisustamiseen ja kodin sisustaminen on jäänyt kokonaan paitsioon. Itse asiassa en edes muista, milloin viimeksi olisin tänne kotiini jotain hankkinut tai tuunannut. Keväällä ennen pienokaisen syntymää sisustelin luonnollisestikin jotain vauvajuttuja, mutta muuten kodissamme ei ole sisustusrintamalla tapahtunut kuukausiin yhtään mitään. 

Perjantaina palasimme viikon mittaiselta lomaltamme ja välittömästi sisustus-sormia alkoi syyhyttään. Sain äidiltäni pienen palmupuun alun mukaantuomisena ja muutaman pienen löydön tein myös lempikirppikseltäni. Tämä pieni riitti sisustusinnon uudelleenlöytämiseen ja tästä olen onnellinen. Jopa niin onnellinen, että pari unetonta yötä pikkupotilaan kanssa ja niistä kerrtynyttä univelkaa ei jaksa enää murehtia aamun valjettua. Aamulla katselen pienen ilmeen kohotuksen saanutta olohuonettamme kera mojovien silmäpussien ja imen voimaa itseeni esimerkiksi tästä vihreäksi maalatusta yöpöydästä, silmäkarkista!

Niin, perjantaina siis sisustuskärpänen puraisi pitkästä aikaa ja jo heti lauantai aamuna piti päästä maaliostoksille. Sinisen lisäksi vihreä väri on intohimoni ja nyt olenkin siirtänyt ulkoa vihreää väriä tänne olohuoneeseemme pitkän talven ajaksi säilöön. Olisihan se nimittäin harmi jos kesän vihreys pääsisi kokonaan unohtumaan talven aikana :)

Nyt saan nauttia kesän vihreydestä olohuoneessamme vihreäksi maalatun yöpöydän, jota tosin käytän nyt kukkapöytänä, muodossa sekä tietysti lukuisten viherkasvien avulla. Innostuin maalaamaan vihreäksi myös yhden tuolin ja sekin löytyy nyt olohuoneestamme. Vielä, kun saan tilattua pari vihreää samettityynyä sohvallemme, niin kesän vihreyttä ei saa pyyhittyä pois mielestäni vaikka mikä olisi. Minustahan on kehkeytynyt tässä viimeisen vuoden aikana oikea Hemuli, sillä kaikenlaiset sisäkukat ja niiden hoito kiinnostaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lienee siinäkin syynä tämä rakkaus vihreään väriin ja luontoon.

Näytän myöhemmin teille lisää kuvia tästä vihreästä (yö)kukkapöydästämme ja olohuoneesta muutenkin, mutta nyt ajattelin ummistaa hetkeksi silmäni, kun pikkupotilaskin suostuu vetämään sikeitä vaunussaan.

Viikonlopuksi kimppu kauneutta

Viikon yksi parhaimmista päivistä mielestäni on eilisen perjantain lisäksi ehdottomasti lauantai ja nämä kaksi parasta päivää kruunaa tuoreet leikkokukat. Tämän viikonlopun leikkokukkina on tulppaanien lisäksi neilikat ja kukkien lisäksi halusin vielä muutaman kirsikkapuun oksan kimppua piristämään. Innolla jo odotan niiden puhkeamista.

Olen niin iloinen kaikesta tästä valoisuudesta, mikä on lisääntynyt jo ihan silminnähden. Leikkokukkien ostaminen, siivoaminen, sisustaminen ja ihan kaikki on tuhat kertaa ihanampaa nyt kuin pari kuukautta sitten. On se niin jännä juttu tuo valoisuus ♥

Nyt on kupillinen kahvia uudesta lempi lasistani nautittu ja pitäisi tarttua töihin. Tämän päivän ohjelmistossa on leipomista, keskimmäisen prinsessan tämän vuoden viimeisten synttärijuhlien järjestelyä ja hieman sisustamistakin. Ihanaa, kun on aikaa tehdä tätä kaikkea. Arkipäivät kuluu lähinnä lapsia kuskatessa aamusta iltaan ja siksi nautinkin näistä viikonlopun aikatauluttomista hetkistä erityisen paljon. Nyt ei tarvitse juosta kellon kanssa kilpaa vaan tehdä kaikki ihan omassa tahdissa, nautinnollista!