Makuuhuone ja muuta mukavaa

Miksikäs ei, kun aikaa kerrankin on siis blogin päivittämiseen kahtena peräkkäisenä iltana. Nukutettavia on vain yksi ja miehenikin jo kuorsailee hyvin sikeästi tuossa sohvalla. Huomenna on taas täysi härdelli päällä, kun kolme vanhinta neitokaista palaa vihdoinkin takaisin Lapin maisemista kotia ja oma aikani pienenee näin kolminkertaisesti. Onhan se niin, että jokainen lapsi vaatii sen oman huomionsa äidiltä päivittäin ja näin vuorokauteen jää hyvin pieni rako keskittyä tekemään jotain ihan vain itsekseen, kuten esimerkiksi kirjoittamiseen sekä valokuvien selailuun.

Tänä iltana isoimman ja pienimmän kaverini mentyä nukkumaan, olen ikävissäni katsellun kuvia mökiltämme. Ensi viikolla toivon todellakin voivani käpertyä helteisen päivän jälkeen nukkumaan näihin kuvissa näkyviin maisemiin viikon jokaisena iltana. Oltaishan me tietysti tälläkin viikolla voitu näin tehdä, mutta kolean sään ja täällä kaupungissa meneillään olevan, viikon mittaisen, kaupunkitapahtuman vuoksi päätimme kuluttaa mieheni ensimmäisen kesälomaviikon mielummin täällä kotona kuin saaressa. Tänäänkin ollaan vietetty kaupungilla aikaa tuntikausia pyöräillen ja kävellen, kun aurinkokin jaksoi pitkän pitkästä aikaa kurkkia pilviverhon takaa. Kerrankin tämä pikkukaupunki herää kunnolla eloon, joten pitäähän se päästä omin silmin näkemään sekä kokemaan. Tällainen ihana kesäpäivä, mitä tämä päivä on ollut, pitää tallentaa tiukasti omaan muistilokeroon. Jaksaa sitten paremmin talsia läpi niitä vastaan tulevia vähemmän kivojakin päiviä.

Näiden kuvien kautta näette hieman meidän mökkimme makuhuonetta, joka kylläkin on yhä keskeneräinen. Seinä- sekä kattopaneelit on vielä maalaamatta ja ikkunat listoittamatta, väliseinästä puhumattakaan. Vielä makuhuone osio on yhtä ja samaa huonetta, mutta sitten joskus ajan sekä taloudellisen tilan annettua myöten rakennamme sen väliseinänkin. Näin tytöt pääsevät omaan rauhaan nukkumaan ja me myös. Nämä kuvat on tietysti siis minun ja mieheni makuhuoneen puolelta otettuja. Tyttöjen tuleva puoli on vain täynnä ilmapatjaa ja muuta rompetta eli ei niin valokuvauksellisessa tilassa vielä 🙈

Vihreäksi maalatut yöpöydät olen alkukesästä tuunannut ja niistä voisin tehdä juttua lisää joskus myöhemmin ajan antaessa myöten. Ne oli alunperin sellaiset 90-luvun tammen väriset lakatut yöpöydät, jotka saivat mielestäni pienellä tuunauksella ihan toisenlaisen ilmeen itselleen. Värin lisäksi myös laatikon vedin lähti vaihtoon ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Eniten tyytyväisin makuhuoneessamme olen kuitenkin tuohon sängyn vieressä komeilevaan "tauluun", joka muuttaa itse itselleen uuden ilmeen vuodenaikojen mukaan ja on nyt tietysti erityisen kaunis. Ikkunataulusta näemme auringon nousun, kauniita koivuja lehtineen, pikku lammen ja paljon paljon muuta ihanaa.

Kauniita unia kaikille ja toivotaan oikein sydämen pohjasta kaikki, että ensi viikko olisi koko kesän kuumin ja saisi jatkumoa ainakin läpi tämän koko koululaisten loppu kesäloman 💛

Suomihuopa

Hieman sinivalkoisia ajatuksia näin lauantai päivän kunniaksi, kun sääkin on nyt hyvin tyypillinen suomalainen sää räntäsateineen tai on sitä ainakin täällä Pohjanmaalla ja kuvissa esiintyvällä sinivalkoisella ihanuudella on käyttöä varsinkin tällaisella sääilmiöllä hyvinkin paljon;

S U O M I H U O P A tuo lämmön koleudenkin keskelle.

Rakas kotimaamme, Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Senhän nyt varmaan kaikki tietysti ainakin jo tässä vaiheessa tietää, kun vuoden 2017 huhtikuun loppua elellään. Heti vuodenvaihteen jälkeen alkoi kauppoihin ilmaantua mitä erilaisempia Suomi 100 -tuotteita ja tämäkään on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Tuotteitahan on aivan kaikenlaisia, ihan karkeista ja Veikkauksen arvoista Arabian juhlavuoden mukeihin saakka.

Kuitenkin omasta mielestäni tämä meidän makuhuoneessa komeileva Suomihuopa on ainakin yksi niistä kauneimmista, esteettisimmistä, Suomi 100 -tuotteista. Itse olen aina ollut todella isänmaallinen, syntymäperintönä se lienee tullut. Suomen historia ja suomalaisuus on ollut lähellä sydäntäni jo pienestä lähtien. Kaikki nämä seikat ja myöskin tämän Suomihuovan syntytarina tekee juuri tästä Suomi 100 -tuotteesta minulle sen erityisen rakkaan. Ainakaan tämä ei ole minulle se yksi Suomi 100 -tuote muiden joukossa vaan erottuu edukseen yhdessä sinivalkoisten lahjasukkien kanssa useammankin kuin yhden asian vuoksi. On aina mieltä lämmittävää, kun 100-vuotiasta Suomea halutaan kunnioittaa niin monin eri tavoin ja monelta eri taholta. Ajatus on tärkein ja varmuudella tiedän, että ainakin tämän Suomi 100 -tuotteen eli Suomihuovan syntyhistoriaan liittyy ajatusta paljonkin. Huopa ei ole sattumalta syntynyt vaan kaikki on pienintä yksityiskohtaa myöten tarkoin harkittu, jotta aikaan on saatu parhain mahdollinen tuote meille suomalaisille ja suomalaisuuden ystäville. Kaiken tämän ajatuksen lisäksi huopa on minun silmissäni erityisen kaunis, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin ja sopii täydellisesti meidän makuuhuoneemme värimaailmaan ja uskoisin, että myös vähintäänkin yhtä täydellisesti mökkimme merimaisemaan. Myönnettäköön, että sininen sattuu olemaan yhdessä vihreän värin kanssa yksi lempiväreistäni ja myöskin siksi miellyttää erityisesti silmääni. Pelkkä ulkonäkö tuotteessa ei tietystikkään ole "se juttu" vaan materiaalin laadulla on suurikin painoarvo silmissäni. Kokemuksesta tiedän, että tämä Suomihuopa on siinäkin asiassa paras mahdollinen, sillä se antaa lämpöä siihen käpertyneelle ihan eri tavoin kuin monet monet muut sisustushuovat ja vain kokeilemalla itsekin tämän eron todella aikoinaan havaitsin. Itselläni ei ole lattialla pyörivien villakoirien lisäksi muita lemmikkieläimiä, mutta olen kuullut tämän huovan soveltuvan erityisen hyvin kotieläinperheeseenkin. Summa summarium huopa ei ole esteenä kotieläimien hankkimiselle, allergiani sitä vastoin on 😂

Minun ajatus taisi lähteä nyt vähän laukalle näiden lemmikkieläinten kanssa, joten parempi varmaan vain käpertyä uutukaisen Suomihuopani syleilyyn kera kahvikupposen ja haaveilla siitä hetkestä, kun saan ottaa yhdessä muun muuttokuorman kanssa tämän huovan kesämökillemme. Suomihuopa, mökkilaituri, aallot, lokkien kirkuna, moottoriveneen hurina, tervan tuoksu..

Voisiko olla mitään sen suomalaisempaa?!

Muuten halutessanne saatte lisää tietoa Suomihuovasta tällä hetkellä ainakin Lenas Shop -liikkeestä ja Villakuja -internetsivuilta.

1-vuotispäivä lähestyy

"Sta sta händerna.."

IIIIK, tasan kuukauden päästä meillä juhlitaan jo yksivuotiasta 💔

Ihan hurjaa, jokseenkin vuosi sitten huhtikuussa oli mulla laitoslaukku mielessä ja nyt on laukun sijaan mielessä tämän, viimeisen päälle hiotun jumpparin, 1-vuotissynttärit. Pelonsekaisin tuntein odotin vuosi sitten synnärille menoa ja viimeisen kuukauden ajan juoksin (LUE: taapersin) jo ihan kyllästymiseen asti eri kontrolleissa sekä kulutin pääosin sohvaa täällä kotona saamatta tarttua kiinni kotihommista korkean verenpaineen vuoksi. Isosiskot joutuivat silloin vuosi sitten koville auttaessaan minua kotitöissä ja nyt nämä kotityöt ovat vaihtuneet tässä vuoden mittaan silloisen masuasukin taitojen kehittämiseen. Jumppauksen lisäksi pikkusiskoa treenataan taitavaksi porraskiipeilijäksi ja se onkin tuottanut tulosta, sillä hän seisoo jo hyvin tukevasti tukea vasten vain yhdellä kädellä kiinni pitäen.

Kuten keskimmäisestä kuvasta näkyy, on neitokaiselle puhjennut ihanan terävät alaetuhampaat. Samanmoiset tuplana on luvassa hetkenä minä hyvänsä myös ylhäälle, joten voitte varmaan jo aavistaakin tästä meidän yöunien laadukkuuden. Rintamaito maistuu hyvin yhä edelleen ja rohkenen jopa väittää, että öisin tiheämmin kuin vastasyntyneenä. Silloin syöttövälit oli parhaimmillaan 4-6 -tuntisia, tätä nykytilannetta en viitsi edes sen tarkemmin kertoa 😅

Laitoslaukun sijaan mielessä on 1-vuotissynttäreiden lisäksi tietysti myös 1-vuotislahja. Mielessä on ollut jo kauan, että haluaisin hankkia mökille tällaisen eli Done by Deer Swing -keinun. Ja yhtään ei sitten miellytä tämä nostalginen vauvakeinu äidin silmää, awink awink! 😉

Nähtäväksi jää, mitä kaikkea me neidille keksitään ja onko tämä keinu-ihanuus mahdollisesti yksi niistä.

Juhla juhannus

Nyt on kaikki, juhannus siivousta myöten, tehtynä ja voimme toivottaa juhannuksen tervetulleeksi. Samalla tässä odottelemme Etelä-Suomesta saapuvia juhannusvieraitamme ja toivottavasti saamme hyvin pian toivottaa myös heidät tervetulleiksi meidän torppaamme.

Tänä vuonna meillä on juhla juhannus monellakin tapaa. Juhla juhannuksella viittaan tietysti lähinnä juhannuspäivän kastejuhlia, mutta myös rakkaiden ystävien kanssa vietetty aika on meille yhtä juhlaa.

Blogini hiljentyy nyt joksikin aikaa, minun keskittyessä juhannuksen viettoon. Nyt on aika rauhoittua ja nauttia kaikesta ympärillä olevasta eli ei muuta kuin oikein ihanaa juhannusta kaikille lukijoilleni.

Babynest

Näiden ylisöpöjen pikku varpaiden omistaja on tänään jo neljä viikkoa vanha ♥

Ihan uskomatonta, että neljä viikkoa sitten perjantaina, tähän kellonaikaan, nämä jalat vispasivat vatsani uumenissa. Siis jo kuukausi kulunut synnytyksestä ja minusta tuntuu, että ihan vastahan istuin mieheni kanssa synnytyssalissa ja odottelin jännittyneenä kipeiden supistusten alkamista. Esikoiseni oli Vaasassa Stafettkarnevaaleissa ja lähetteli sieltä kuvia meille Whats appin kautta. Omat vanhempani pitivät huolta kodistamme sekä 7 ja 6-vuotiaista prinsessoistamme. Ulkona oli lämmintä, kesä oli tullut. Kaikesta tästä on jo neljä viikkoa aikaa, hurjaa!

Itseasiassa ajattelin kyllä tämän kertaisessa postauksessa kertoa Babynestistä, ihan niin kuin otsikko kertoo. Jotenkin vain ajatukset karkasivat, varvaskuvan johdosta, kuukauden takaisiin tunnelmiin. Hetket, jotka muistan kuin eilisen.

Babynest eli vauvanpesä on Brio vaunujen lisäksi yksi tarpeellisimmista hankinnoista. Ilman Brio vaunuja ja tätä Babynestiä arjestamme ei tulisi varmaan yhtikäs mitään. Päivisin pienokainen tuhisee ulkona vaunuissaan ja yöunet hän puolestaan nauttii minun ja mieheni välissä omassa pienessä pesässään. Olen kaikkien lasteni kohdalla halunnut pitää heidät öisin vierelläni muutamat ensi kuukaudet. Olen kuitenkin aina ollut vähän peloissani, että mieheni pyörähtäisi unissaan meidän keskellä nukkuvan pienokaisen päälle. Nyt ei kuitenkan tarvi sitä pelätä, vaikka vauva nukkuukin välissämme. Hän nimittäin nukkuu välissämme omalla korkea reunuksisella patjallaan. Reunat suojaavat vauvaa juurikin tältä päälle pyörähtämiseltä ja tuo muutenkin sitä samaa turvallisuuden tunnetta, mitä vauva sai kokea vatsassani. Enää ei tarvitse vauvaa kietoa kapaloihin nukkumaan vaan tämä huippu kätevä Babynest ajaa vähintäänkin saman asian. Patjan kokoa voi hieman säädellä kiristysnauhojen avulla. Nyt vauvan ollessa niin pieni, olen vetänyt näistä naruista pesän mahdollisimman pieneksi ja myöhemmin voin vain höllentää kiristystä. Tätä vauvanpesäähän voisi käyttää vaikka 24/7, sillä sen voi laittaa esimerkiksi vaunuihin, pinnasänkyyn ja ihan mihin vain haluaakaan asettaa vauvan nukkumaan. Itse en halua kuitenkaan Babynestiä käyttää ihan koko aikaa, sillä haluan vauvani heti alusta oppivan tietynlaisen rytmin. Meillä se rytmi on sellainen, että päivisin tosiaan nukutaan sään salliessa vaunuissa ulkona ja yöunet nautitaan Babynestissä meidän parisängyssämme. Uskoisin tällä tavoin vauvan hyvin äkkiä oppivan oikeanlaisen vuorokausirytmin ja tämä tietysti helpottaa arkeamme.

Suosittelen Babynestiä kyllä kaikille vauvaperheille ja samalla toivotan myös oikein ihanaa perjantaita, sateesta huolimatta ♥

Kesäkuun ensimmäinen

Niin se vain on jo toukokuukin koluttu loppuun ja kesäkuun ensimmäinen päiväkin alkaa olla pian finaalissa. Toukokuu oli touhua ja tapahtumia täynnä. Lähes koko kuukausi meni verenpaineen kanssa taistellessa ja jännittäessä lähestyvää synnytystä. Toukokuuhun mahtui myös iso läjä erilaisia juhlia ja suurimmat niistä olivat ehdottomasti äitienpäivä, neitokaisten kevätmusikaali ja kuopuksemme syntymä.

Saa nähdä, mitä kesäkuu tuo tullessaan. Ainakin tämä kuun esimmäinen päivä on ollut kesäisen lämmin, joten ehkä kesäkuu tuo tullessaan kesälämmön ihan pysyvästi. Kesäkuussa vietetään myös keskikesän juhlaa eli juhannusta ja samalla myös rakkaan kuopuksemme kastejuhlaa. Juhannuspäivänä neiti saa nimen ja niinpä tämä alku kuukausi meneekin nimivaihtoehtoja pyöritellessä sekä juhlia suunnitellessa.

Kuvassa näkyvä rakkauspakkaus on nyt saavuttanut 3 kilon painon eli syntymäpainoon on tullut jo kivasti kiloja lisää. Ihanaa nähdä pienokaisen vahvistuvan päivä päivältä ja malttamattomana jo tässä odottelen sitä maagista ensi hymyä sekä äännähdyksiä. On tämä vauva-aika vain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa ja antoisaa.

Kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi ikuistin myös pihamme tämän hetkisen kukkaloiston. Norjanangervon kukat ovat vielä nupuillaan, kun taas Pensas tuomi on puolestaan jo kukkimiset kukkinu ja varistelee kauniin valkoiset terälehtensä maahan. Osa kukkamaan kukista on jo täydessä kukkaloistossaan ja osa vasta itämisvaiheessa. Saapas nähdä, minkälaisia kukkia valkoiseen puulaatikkoomme tällä kertaa tulee. Tytöt ovat perinteen mukaan saaneet itse valita laatikkoon kylvettävien kukkien siemenet ja kylvää ne omin pikku kätösin multaan. Nyt on sade jo pidemmän aikaa loistanut poissaolollaan ja sehän tarkoittaa sitä, että meidän on pitänyt tässä viime päivien ajan kastella viljelyksiä todella ahkerasti.

Kesä on niin jännittävää aikaa, kun saa seurata kukkien ja eri pensaiden kukintavaihetta. On ollut myös niin mielenkiintoista kierrellä pihassamme ja katsella, miten eri kasvit ovat selvitytyneetkään kylmästä talvesta. Ihanaa, kun saa taas touhuta mielinmäärin sekä ulko -että sisätiloissa ja olla miettimättä verenpaineen mahdollista kohoamista. Enää ei onneksi tarvitse hissutella hämärässä vaan antaa mennä kaasu pohjassa eteen päin, TERVETULOA KESÄKUU!

Vauva-arki

Tasan viikko sitten kotiuduin pienen käärön kanssa sairaalasta näihin maisemiin. Kolme yötä tuli vietettyä sairaalassa ja olipahan se vain ihanaa saada tulla kotia omien rakkaiden luokse. Kotona pienokaista odotti innokkaiden isosiskojen lisäksi uunituore Koala-riippukehto sekä Babynest.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, kaikki muut kuvat alinta vauvakuvaa lukuunottamatta, on näpsitty jo ennen synnärille menoa. Toissa viikon torstaina eli kuvien kuvaushetkellä majaili pienokainen vielä masun suojissa, mutta seuraavana päivänä siitä masuasukki makoilikin jo rinnuksillani. Laskettu aikahan olisi ollut viikko sitten maanantaina eli meidän kotiutumispäivänä, mutta vauvaa ei uskallettu enää pitää vatsassa viikonlopun yli ja niin synnytys käynnistettiin toissa viikon perjantaina. Vielä silloisena perjantai aamuna en tiennyt, että palaanko ultran jälkeen vielä takaisin kotia jännittämään mitä tuleman pitää vai saisinko mennä sinne jäädäkseni. Otin mukaan varmuuden vuoksi kaikki laitoslaukkuni, sillä syvällä sisimmässäni toivoin sinne jääväni ja palaavani kotia vasta kera ihanan nyytin. Niinhän siinä sitten suureksi helpotuksekseni kävikin, että ultran jälkeen siirryin odottamaan synnytyssalin vapautumista ja synnytyksen käynnistämistä. Onneksi lääkärikin laittoi minun lailla merkille, että vauva ei liikkunut vatsassa enää riittävän aktiivisesti ja sen vuoksi hänen olisi parempi jatkaa kasvuaan masun ulkopuolella. Viimeiset raskauspäiväni olivat kuluneet vauvan liikkeitä seuraten ja yölläkään en enää saanut nukutuksi, kun hermoilin vain liikkeiden vähyyttä. Seuraavaksi minun tarvitsikin hermoilla synnytyksen käynnistyksen kulkua liikkeiden sijaan. Käynnistys oli minulle ihan uusi kokemus ja siksi jännitinkin edessä olevaa synnytystä erityisen paljon. Kaikenlaisia kauhutarinoita, kun olin siitäkin puuhasta kuullut siis synnytyksen käynnistämisestä. 

Nyt olen sitten sitäkin kokemusta rikkaampi ja täytyy kyllä sanoa, että kaikki meni ihan nappiin. Tämän kertainen synnytys meni vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaksi aikaisempaakin synnytystä tai oikeastaan voisin jopa sanoa, että tämä synnytys oli kaikin puolin parhain kokemus. Mitään puudutuksia tai muutakaan kivunlievitystä en tarvinnut missään vaiheessa. En koko synnytyksen aikana, enkä sen jälkeenkään. Ilokaasua tai kauratyynyäkään en huolinut, joten ihan täysin luomuna taistelin kaikki tuskaiset hetket läpi ja nyt olen niin tyytyväinen itseeni. Synnytys sujui alusta loppuun asti mun toiveiden mukaisesti ja siitä olen erityisen kiitollinen. Nyt oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun koin tulleeni kuulluksi ja mielipiteilläni oli väliä eli parempaa kätilöä tai kätilöitä en olisi voinut edes toivoa. Raskauteni meni enemmän ja vähemmän murehtiessa, mutta täydellisesti sujunut synnytys palkintoneen pyyhki mielestäni pois välittömästi kaikki raskauden aikana koetut huonot hetket. 

Tällaisen palkinnon sain kaiken tsemppauksen jälkeen ja olen pohjattoman kiitollinen tästä kallisarvoisesta lahjasta. Lahja, joka pääsi heti kotiuduttuaan testaamaan ikiomaa babynestiä ja riippukehtoaan. Vauva-arkemme on lähtenyt myös hienosti käyntiin ja neiti vaikuttaa viihtyvän omassa pikku vauvapesässään. Pääsääntöisesti päivät kuluvat nyt syömisen, nukkumisen ja kasvamisen merkeissä, juuri niin kuin pitääkin. Olen siis tullut ihan loistavasti toimeen uuden pikku pomoni kanssa. Ainoa erimielisyytemme on ollut röyhtäytys. Pikku kaveri on sitä mieltä, että rinnalle kuuluu nukahtaa ja röytäytys on maailman tylsintä puuhaa. Itse taas priorisoin röyhtäytyksen korkealle, sillä pelkään vatsanväänteitä ja niistä johtuvaa lohdutonta itkua. Navan hoito on myös tuonut omat haasteensa tullessaan, mutta muilta osin arkemme on lähtenyt sujumaan todella hyvin ja olen niin suunnattoman onnellinen tästä kaikesta.

Kastepäiväkin on jo lyöty lukkoon ja niitä tässä suunnittelen vauvan nukkuessa täyttä vauhtia. Mökki projekti on myös saanut viime viikkojen aikana tulta allensa oikein kunnolla, mutta niistä projekteista ja juhlista lisää paremmalla ajalla. Nyt pakkaan vauvan vaunuihin ja lähden nauttimaan kauniista ilta-auringosta hyvällä omalla tunnolla. Raskauden ajan verenpaineen vuoksi en pysynyt nauttimaan kevätauringosta, mutta nyt tästä kesäauringosta nautin senkin edestä. 

Esikoiseni

Pieni kuvaushetki rakkaan esikoiseni kanssa ♥

Vaatteet ovat nyt huomiseen kevätmusikaaliin valittuina ja enää ei ole jäljellä kuin estradin valtaus. Tällä kertaa asuvalinta tehtiin ennätys nopeaa ja ihan kaikki muukin ollaan suunniteltu jo ajoissa ennalta valmiiksi, sillä koskaan ei voi tietää minun synnärille lähdöstä. Haluan kotiväen tietävän, mitä yllensä pukee näissä loppukevään eri tilaisuuksissa, että ei sitten tarvitse heidän ainakaan kokea mitään epävarmuutta. Myönnän, olen kunnon kanaemo!

Viime vuonna pukukoodina oli vihreä väri ja tällä kertaa ylempi luokkalaisten tulee pukeutua valkoiseen yläosaan vapaavalintaisen alaosan kanssa. Tyttöni hihaton paitapuserohan ei nyt ihan kokonaan valkoinen ole ja sen vuoksi hankimmekin hiuskoristeeksi valkoisista kukista tehdyn nauhasomisteen, täydentämään vaadittua valkoista lookkia. Hiukset ovat jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan nutturalla. Tällä kertaa tiukka nuttura oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, sillä tyttöni on mukana tanssiesityksessä ja hänen tehtävänään on pyöräytellä tanssin lomassa vauhdikkaita kärrynpyöriä. Hiusten on siis parempi pysyä tiukassa järjestyksessä ettei ne vain ole häiritsemässä esityksen kulkua. Samaisesta kärrynpyörä syystä juhlalookin alaosa koostui joustavista farkuista tai paremminkin farkkulegginseistä. Hame ei tietystikkään tullut edes kysymykseenkään ja shortsitkin skipattiin, kun niiden alle ei olisi voinut laittaa sukkahousuja. Tanssi pitää suorittaa luonnollisestikin avojaloin ja vielä ei ole sellaiset kesäkelit, että shortseilla pärjäisi ilman ohuita sukkahousuja niiden alla.

Kyllä näihin kevätjuhliin valmistautuminen on vain monin verroin hauskempaa kuin joulujuhliin valmistautuminen. Kasvotkin alkavat juuri sopivasti päivettyä ja näin ollen vaatteet näyttävät paljon näyttävämmiltä kuin talven haamulookissa.

Enää ei ole esikoisellani kuin kolmen viikon rutistus koulunpenkillä ja sitten koittaa se ansaittu vapaus. Koulun lisäksi harrastuksetkin alkavat vähentyä toinen toisensa jälkeen. Taidekoulu on jo jäänyt tauolle ja muut harrastukset seuraavat perässä parin viikon viiveellä.

Toivottavasti lasten kesäloma tuo tullessaan kunnon kesälämmön ja me saisimme viettää aikaa ulkona mahdollisimman paljon. Ulkona täällä kotona ja kaupungin hulinassa sekä tietysti myös saaressa mökin rauhassa.

Jos vielä huomenna koulun kevätmusikaaliin pääsisin, niin sitten alkaakin olla jo kaikki ennalta haaveilemat etapit tavoitettuna. Huomiseen iltaan on kuitenkin vielä pitkä aika ja nöyrin mielin odottelen, mitä tuleman pitää.

Kodin silmänilo

On se kyllä jännä, että kuinka suuri ilo pienestäkin voi tulla. 

Nämä reilu viikko sitten hankitut kukkaset ovat jaksaneet kyllä piristää päivää kuin päivää tässä viikon varrella. Alkuperäinen kimppuhan oli kyllä tulppaaneilla varustettu, mutta ne antoi periksi jo muutaman päivän jälkeen. 

Neilikat ovat puolestaan vasta nyt puhjenneet loistoonsa ja kirsikkapuun kukkien puhkeamista odotellaan vielä innokkaina. Joka päivä pitää oikein lähietäisyydeltä käydä tutkailemassa mahdollista kukan puhkeamista. Vielä en kuitenkaan edes tiedä, tuleeko tulevista kukista valkoisia vai kenties vaaleanpunaisia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ostin kyseisiä oksia ja taatusti tulen ostamaan näitä tulevaisuudessakin. Niin paljon odotusta ja jännitystä nuppujen puhkeaminen tuo osanaan ja niin tuo kyllä myös tämän vauvamasun puhkeaminenkin kukkaan sitten myöhemmin keväällä. Tänään kävinkin taas pitkästä aikaa neuvolassa ja sain kuunnella ihanan hiutaleen sydänääniä. Ihan hassua, kuinka paljon uutta elämää voi jo tässä vaiheessa rakastaa ♥

Haaveissa olisi keväällä, heti istutuskauden käynnistyttyä, hankkia pari kirskikkapuuta pihamme ilmettä piristämään. Ihan siinä määrin näistä oksasista nimittäin innostuin ja olisihan se ihanaa, jos muutaman vuoden päästä voisi ihan omasta puusta napsasta oksan tai pari talven sisäsisustusta piristämään. Eikä tietystikkään se loppukesän kirsikkasatokaan olisi mitenkään pahitteeksi.

Saa nyt nähdä, kuinka aika riittää pihatöihin tulevana kesänä. Ensi kädessä tulee tietysti vauva, perheen hyvinvointi muutenkin ja mökki. Lopun tekemisen saa sitten aika näyttää. Mahdollisimman vähän stressiä ja paljon yhdessäoloa, sitä toivoisin tulevalta.

Kalklitir Cobalto

Kertomani makuhuoneen makeover käynnistyi perjantaina pakkeloimalla kaikki kolot seinistä piiloon ja niitähän ei sitten ollutkaan ihan paria koloa vaan. Sen siitä saa, kun muuttaa huoneen käyttötarkoitusta tuhanteen kertaan. Taulujen, hyllyjen jne. paikatkin muuttuu tiestysti aina käyttötarkoituksen mukaan ja sen kyllä huomasi tästäkin huoneesta.

Pakkeloinnin sekä hiomisen jälkeen ensin yksi kierros maalia pintaan, sen jälkeen vielä toinen kerta ja TA-DAA valmista tuli. Helppoa kuin heinänteko ja lopputulos hivelee silmiäni. On tuo kalklitir sitten vaan niin se mun juttu, samoin kuin sininen sävykin ♥

Kalklitir -Cobalto @lenasshop.

Seinät saivat siis Kalklitirin Cobalto-sävyä yllensä ja Bruka Desingin mustan labyrint-hyllyn kannettavakseen, muuta muutosta ei tässä tilassa sitten tapahtunutkaan. Onhan nämätkin muutokset aikasen radikaaleja, jopa minun mielestä. Kunnon vaihtelu kuitenkin virkistää ja niin virkistää myös maisemankin vaihdos. Käännetään tänään jälleen kerran auton nokka kohti pohjoista, ihan pienelle mini reissulle vain näin loppu syysloman kunniaksi.

Aikaisempia kalklitir höpinöitä ja opastusta löydät ainakin alla olevista linkeistä:

Projekti 4/4

Keittiö makeover

Lauantai moi

Näin meillä, miten teillä?

Kalklitir -Nero special

Kesän projekti - V A N E R I parisänky

NO NIIN!
Nyt alkoi vihdoin kameran tyhjennys näistä kesän projekteista, ainakin tämän päiväisen postauksen osalta. Olen maininnut aikaisemmin, enkä pelkästään kerran vaan aika moneenkin eri otteeseen, suuresta halusta rakentaa yhdessä mieheni kanssa vanerilevyistä parisängyn ja sellainen me sitten vihdoin tehtiin heinäkuun helteillä vai olikohan se elokuun puolella. Sille nyt tässä vaiheessa ihan sama, pääasia on nyt VALMIS SÄNKY. Vanerisänky, jonka olemme omin pienin kätösin nikkaroitu ja johon me olemme enemmän kuin tyytyväisiä.

Kun itse sängyn suunnittelee ja toteuttaa, niin saa siitä ihan omannäköisensä ja juuri sellaisen, joka palvelee parhaiten omia tarpeitaan. Me ilmoittaudutaan molemmat, varsinkin mieheni, lukutoukiksi ja siksipä sängynpäätyyn tehtiin mm. kirjojen säilytystä varten lokerot. Minun lokerostani löytyy kirjojen lisäksi tietysti myös käsirasvaa ja villasukat. Suunnittelu vaiheessa otimme näiden säilytyslokeroiden lisäksi huomioon myös helposti siivottavuuden. Sänky mitoitettiin viimeistä piirtoa myöden niin, että se on helppo imuroida kolosta kuin kolosta. Imuri on elintärkeä ystäväni täällä kotona ja siksi sen kanssa on päästävä ongelmitta paikkaan kuin paikkaan.

Halusin oikeastaan julkaista nämä sänkykuvat juuri nyt, koska vielä ehditte näkemään sängyn makuhuoneen alkuperäisessä lookissaan. Tämä makkari on ainoa huone kotonamme, joka on säilyttänyt alkuperäisen värin seinissä, aina huomiseen päivään asti. Toki tämäkin huone on välillä toiminut niin lasten leikkihuoneena kuin tv-huoneenakin, mutta seinien väritykseen emme ole tehneet rakentamisen jälkeen muutoksia. Harmaaseen seinään olen ollut aina tyytyväinen ja olen kyllä vieläkin, mutta nyt on kuitenkin kaikesta huolimatta muutoksen aika. Huomenna harmaa tehosteseinä ja yksi valkoisista seinistä saa kalklitiriä yllensä. Sävyksi valikoitui jo kauan himoitsemani Cobalto eli siniseen päin mennään myös tässäkin suhteessa. Ihastus siniseen sävyyn on nyt levinnyt astioista ja tekstiileistä seiniinkin. Huaaah, onkohan tämä nyt ihan oikea ratkaisu.

Nämä alla olevat kuvat ovat kyllä enemmän niitä kotoisampia, todenmukaisempia, kuvia makuhuoneestamme. Sänky petaamatta, ihan niin kuin se lähes aina on. Aamuisin saadessamme kammettua itsemme sängystä ylös, suljemme makkarin oven. Illalla hipsimme viileään, koskemattomaan, makkariin ja sitäkin viileämpään sänkyyn. Pidämme makuhuoneemme lämpötilan todella alhaisena paremman yöunen saavuttamiseksi. Tähän loppuun voisinkin sopivasti raapustaa legendaarisen lausahduksen "mikään ei voita omaa sänkyä" ja niin tottahan se onkin. Huomenna, maalaus urakan jälkeen, voin toivottavasti lausahtaa myös, että: " mikään ei voita omaa makkaria " :)