Hiihtiksen aamuhetket

Huomenna paluu arkeen ja seuraavaa lomaa odotellessa porkutellaan taas arkea eteenpäin, päivä kerrallaan. Haikeushan sitä väkisinkin iskee, katsellessa näitä meidän kallisarvoisia slowmotion-aamuja ja aamupaloja 💛

Ensimmäinen huomauttamisen arvoinen seikka on muuten se, mikäli ette nyt itse ehtineet vielä laittaa merkille, että saimme nauttia jokaisena loman "arki"aamuna (siis ma-pe) aamupalan auringonsäteiden siivittämänä. Ei huono ollenkaan!

Esikoiseni näytti muuten ensimmäisenä loman "arki"aamuna varsin loistavaa esimerkkiä pikkusiskolleen, loihtimalla meille ylläri aamupalan Aamulypsyn tahdissa. Tämä hieno ele innoitti nimittäin toiseksi vanhimman neitokaiseni venymään vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen heti seuraavana aamuna.Tämä puolestaan innoitti neiti numero 3:n loihtimaan kolmantena "arki"aamuna myös omanlaisensa ylläriaamiaisen, jonka loihtimisessa avulias isoin isosisko vähän avusti. Kunnon lumipalloefekti, positiivinen sellainen 😀

Tämä lumipalloefekti johti tietysti siihen, että torstai aamuna aamupala vastuu oli väistämättäkin mulla. Mielessä kävi kyllä ehdottaa uusinta kierrosta, aamu-uninen kun olen ja sängyssä torkkuminen aamuisin kuuluu harrastuksiini. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, kaahasin melkein yöppis päällä (HUOM! vain MELKEIN) autolla Lidliin ja ostaa päräytin sieltä aamupalapöytäämme, unihiekat vielä silmissäni, tuoreet Maalaiscroissantit, donitsit sekä appelsiinimehua. Aamuntorkkuna menin sieltä mistä aita on matalin, jos ei nyt tätä autolla rundailua pakkassäässä oteta huomioon. Tyttöjen ilmeet ylläolevassa kuvassa kuitenkin kertoo sen, että tämä minunkin "ei niin omalaatuinen"-aamupala meni hyväksytyksi läpi. Varsinkin juniorilla on hymy korvissa ja suu voissa 😆

Kiitollisia saadaan olla jokaisesta hiihtolomapäivästä ja siitä, että ollaan saatu olla koko loma terveinä. Kiitollisia saadaan olla myös siitä, että pian saadaan vastaanottaa tänne pari lomalaista muutamaksi päiväksi heidän omaa hiihtislomaansa viettämään. Meidän taaperolla riittää siis hauskaa, vaikka omat isosiskot menevätkin kouluun. Hänen ei tarvitse tylsistyä minun kanssani vaan saa herkuista serkuista seuraa aamupäiviksi 💛

Pian lähdetään hakemaan lomalaisia juna-asemalta ja johan tätä hetkeä onkin odotettu. Tytöt ovat eilisestä lähtien laskeneet tunteja, jopa minuutteja, tähän hetkeen 😅

Tammikuun synttärihumua

EHDINPÄS,

vielä tammikuun puolella blogiani päivittää!!

Viimeistä tammikuun päivää tai oikeastaan iltaa vietetään *hurraa huutoja tähän väliin tuhatkertaisesti*.

Oikea erävoitto mulle tämän tammikuun selättäminen, joka vuosi. Helmikuu, lisääntyneen valoisuuden kera, on jälleen kerran niin sydämellisesti tervetullut 💛

Tammikuussa on yksi helmihetki ja se on tietysti meidän tammikuun tytön syntymäpäivä. Yhdeksän vuotta sitten hänen syntymänsä toi meidän tammikuun päiviin valoa ja lohtua. Siitä lähtien tammikuun puoliväli onkin ollut astetta mieluisampaa aikaa, kun ollaan saatu suunnitella meidän talvenneidolle juhlia.

Myös tämänkertaisiin lastenjuhliin juhlakalu askarteli yhtä sun toista, niin kattaukseen, kuin yllätyspusseihinkin eli mahdollisimman matalabudjettiset juhlat haluttiin luonnollisesti tänäkin vuonna järjestää. Viime vuotiset juhlat oli diy-henkiset ja samaa kaavaa noudattaen vedettiin läpi nämä tämän vuotiset 9-vuotis synttärit, viikko sitten. Neiti 9-vuotiaan yksi lempi askartelumuoto on Hamahelmillä taiteilu AKA piplaus (!). Vuosi sitten meillä oli puputehdas, tänä vuonna hedelmätehdas. Hedelmiä tehtailtiin siis piplattiin (lasten suusta kuultua) yhteensä 14 erilaista ja näistä 14 erilaisesta Hamahelmi -hedelmästä tuli jokaiselle pikkujuhlijalle oma kansi juomalasiin. Kansi, jossa oli tietysti keskellä reikä pilliä varten. Hedelmät eivät ehkä sopineet meidän muuten aika talviseen kattaukseen (Aarikan Järvinen -kahviliina, luminen nakukakku..), mutta toivat kuitenkin ihanan piristyksen juhlapöytään ja koko, tammikuun pimenevään, iltaan. Eihän pieni piristys, trooppisten hedelmien muodossa, voi olla koskaan pahitteeksi. Näiden Hamahelmi -hedelmien lisäksi neiti askarteli jokaisen kutsuvieraan yllätyspussiin donitsi -tai pehmiskorut Cernit-massasta ja tietysti nämä em. yllätyspussitkin olivat hänen omaa käsialaansa. Kivan summan kyllä säästää, kun lapset jaksavat nähdä vaivaa ja askarrella, jo olevista materiaaleista, itse koristeet juhliin ja mikä tärkeintä, askarteluhimo tulee sammutettua 😅

Myös juhlavieraat saivat tänä vuonna osallistua näihin meidän askartelutalkoisiin askartelemalla, heti juhlien aluksi, juhlapöytään kaitaliinat (kts. vika kuva). Tämän hyväksi koetun idean kopioimme isosiskon, 3 vuoden takaisista, 9-vuotissynttäreiltä. Vähän kyllä nyt epäilen, että tästä pöytäliinan askartelusta täytyy tehdä perinne näin 9-vuotissynttäreille. Jos en nyt ihan väärin tunne toiseksi nuorinta neitiäni, niin haluaa myös hän itselleen muistoksi tällaisen kavereiden koristaman pöytäliinan.

Tarjottavilla emme lähteneet hirveästi pröystäileen vaan pöytä katettiin nakukakun lisäksi parilla keksilajilla, sipsillä, omilla karkkikupeilla ja isosiskon hodarikärryn antimilla. Tämä isosiskon pystyttämä hodarikärry aka pikkusiskon ex-hoitopöytä 🙈 oli muuten todellinen hitti ja tulee varmasti pystytetyksi myös tulevilla synttäreilläkin. Kiva tarjoilla synttäreillä lapsille muutakin kuin vain ällömakeaa ja välttyä näin jäätävältä sokerihumalalta 😀

Tällaisia kemumietteitä, näin tammikuun viimeisenä päivänä ja huomenna, helmikuussa, puhaltaa uudet, Runebergintortuntuoksuiset, tuulet. Aa-että, kuinka IHANAA!

Elokuun lastenjuhlat

Vielä ehdin kirjailla yhden postauksen tälle kuulle, näin elokuun toiseksi viimeisenä iltana. Tässä siis näiden elokuun synttärijuhlien viimeinen osa 3/3 ja teemana kattaus tarjottavineen 😋

Itseasiassa meidän 7-vuotiaasta neidistä on kyllä tullut postattua enemmän ja vähemmän tämän pian jo ohi menneen elokuun aikana. Minkäs teet, kun kekkereitä tulee järjestettyä jos minkäkin moisia ja vielä koulun alkukin sattuu aina samalle kuulle.

Tällä kertaa en väsännytkään kakkua juhlapöytään tarjottavaksi vaikka mieli olisi tehnytkin. Tammikuussa minua puraisi oikein kakkukärpänen tehtaillessani silloin elämäni ensimmäisen täytekakun ilman apuvoimia. Paria sokerimassakuorrutteista lumiukkoa loihtiessa koin kunnon ahaa-elämyksen ja sen jälkeen kakkuja alkoikin ilmaantua liukuhihnalta pitkin kevättä. Nyt kuitenkin täytyi hillitä tätä minun täytekakun leipomis innostusta, sillä sellaista ei löytynyt meidän 7-vuotiaan toivomuslistalta. Hän onkin, pappan lisäksi, vähiten kakku-ihminen meidän perheessä, joten olihan tuo "ei täytekakkua" -toivomus ihan odotettavissakin. Ehkä ensi vuoteen mennessä hänen mielensä on muuttunut täytekakun suhteen, toiveessa on hyvä elää 🙈

Juhlakalun mielestä tärkeintä oli, että tarjottavien joukosta löytyisi ainakin hänen suosikki sipsejään eli Taffelin sydän sipsejä, karkkia ja marenkia. Nämä olikin vaivatonta toteuttaa, sillä tällä kertaa en alkanut marenkiakaan väsäämääm itse vaan turvauduin kaupan edulliseen marenki sankoon. Niin ikään ruokakaupasta hankitut pakaste mini-tuulihatut olivat myös neidin ja myöskin hänen isosiskojensa mieleen. Tuunasin tuulihatut hieman kutsuvamman näköiseksi kuorruttamalla ne maitosuklaalla ja ripottelemalla niiden päälle vielä strösseliä. Niistä tulikin jopa niin kutsuvia ja maistuvia, että tilaus samanlaisille palloille tuli tammikuuksi eli tammikuun synttäreille täytyy kuulemma saada samanlaiset mini-tuulihattu palleroiset tarjottavien joukkoon. Saapa nähdä, että saanko enään edes toiseksi vanhimman neitokaisen synttärijuhliin kakkutilausta 😓 No on tietysti, jo valmiiden, tuulihattujen kuorruttaminen on paljon vaivattomampaa kuin täytekakun leipominen alusta asti itse 😉

Pöydän kattaus koostui lähinnä lasisista astioista, mutta pääsi joukkoon kuitenkin muutama Marimekon Siirtolapuutarha -astiakin kattausta piristämään. Eripari lasilautaset ovat tietysti kirppikseltä hankittuja ja nimikoidut lasipullot ovat vanhoja smoothie pulloja, jotka ovatkin jo meidän synttärikattauksen vakiokalustoa. Kattauksen kruunu oli kuitenkin synttärisankarin lahjaksi saatu, suloinen, kukkakimppu. Hän sai sen ystävältään lahjan ohessa ja kuinka hellyyttävä idea olikaan poimia kukkakimppu omasta puutarhasta ystävälleen lahjaksi 💔 Voi, kun omassakin pihassa kasvaisi koko kesän ajan erilaisia kukkivia kukkia tai pensaita ja niitä voisin sitten poimia tuoreeltaan sisälle maljakkoihin tai lahjaksi jollekin. Kukkakimppu oli ilonamme kokonaisen viikon ja nyt ennen huomista reissua jouduin heittämään sen pois. Kyllä itse poimituissa, luonnon, kukkakimpuissa on mielestäni sellainen oma erityinen viehätyksensä.

No se niistä juhlista. Tammikuussa kemuillaan sitten seuraavan kerran eli hippusen alle puoli vuotta on mulla tässä aikaa keräillä inspiraatiota meidän tulevan 9-vuotiaan kaverikemuihin. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse inspiroida niitä yksin, sillä esikoiseni on vähintäänkin yhtä innostunut juhlien järjestäjä kuin äitinsäkin 😁

Seuraavan kerran kurkistaessani tänne blogini puolelle taidankin olla hieman eri maisemissa eli mietteet viime viikkoisesta juhlakattauksesta vaihtuukin nyt heti vaelluskenkiin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Lastenkutsujen etkot

Tässä vähän esimakua eilisiltä kekkereiltä tai oikeastaan tunnelmista vähän ennen juhlien alkamista, meidän etkoistamme siis. Tunnelma oli enemmän kuin katossa ja mimmiliigan nuorinkin jäsen puhalteli ilmapalloihin ilmaa ihan tosissaan posket pullollaan, meitä muita matkien. Tosiasiassahan hän puhalteli ilmaa jo puhallettuihin palloilin, ikään kuin varmistaakseen tällä tavoin sen ilman pysymisen niissä 😂💔 

Varsinaiseen juhlaan tätä söpöliiniä ei kuitenkaan huolittu mukaan vaan hän pääsi viettämään laatuaikaa pappan kanssa juhlien ajaksi ja tämä oli kyllä kaikin puolin se parhain ratkaisu. Pikkuneiti sai pappan huomion vain itselleen parin tunnin ajaksi ja me vanhemmat leidit saatiin rellestää ihan kunnolla kaikkien muiden 9 kutsuvieraan kanssa.

Juhlat menivät meidän mielestä ihan nappiin ja varsinkin itse juhlakalu oli onnellinen näistä hänen ensimmäisitä, hyvin onnistuneista, kaverisynttäreistään. Pientä hermostuneisuutta oli havaittavissa vielä tässä juhlien järjestely vaiheessa, mutta juhlien käynnistyttyä kunnolla, oli kaikki jännittyneisyys ja hermostuneisuus tipotiessään. Menoa ja meininkiä riitti ihan viimeiselle minuutille saakka. On ilo saada seurata omien lasten ja heidän tovereidensa iloa kaikista pienistäkin asioista, kuten eri leikeistä ja tietysti herkuttelusta sekä yhdessäolosta.

Kattauksesta laitan lisää kuvia seuraavassa postauksessa. Oli tarkoitus laittaa kaikki juhlakuvat yhteen postaukseen, mutta niitä tulikin räpsittyä taas kerran vähän runsaammin ja on parempi jaotella ne kahteen eri osioon: etkot ja varsinaiset juhlat. Jatkot kului iltapuuron syöttämisen, läksyjen tarkistamisen, iltapesujen sekä nukkumaan komentamisen merkeissä eli jatkoilta kuvia ei saatavilla 😜

Kahdessa alimmassa kuvassa on ne diy-kivimagneetit, joista mainitsin edellisessä postauksessa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen näiden suhteen. Meidän superliima ei nimittäin oikein pelittänyt, kun parista kivestä ehti lähteä magneetti puoleksi irtoamaan ennen kuin oli edes kunnolla uuden omistajan hyppysiin päässyt. Olipa yllätyspussejakin tehtailleet neitokaiset tehneet vahingossa pienen källin ainakin yhdelle kutsuvieraalle. Oli ihan sekunneista kiinni, että raukkaparka olisi lähtenyt kotia puolityhjä yllätyspussi kainalossaan. Onneksi satuttiin ojentamaan kaksi yllätyspussia samaan aikaan ja huomattiin tämä toisen pussin painottomuus 😅

Noh..tekeville sattuu, mutta tuo magneettien putoilu kivistä kyllä ottaa päähän. Ensi kerralla pitää paremmin paneutua asiaan ja suorittaa kaikenmaailman koetestaukset hyvissä ajoin.

Se näistä juhlista tältä erää, jatkoa seuraa ehkä ensi viikolla. Nyt käännetään katseet kohti raketteja ja huvilakauden päättäjäisiä. Niin se vain alkaa kesä olla jo näin ihan virallisestikin ohi. Omasta mielestä se on ollut ohi koko kesän, kun ei ole yhtään kunnon hellepäivää edes saatu nauttia. Siis kesä joka ei koskaan edes alkanutkaan. Ei auta kuitenkaan jäädä tätä mennyttä murehtimaan vaan toivoa pitkää ja lämmintä syksyä. Lämpimät syyspäivät meillä onkin toiveissa viimeistään esiviikon lopulle, kun suuntaamme auton nokan kohti rakasta Lappia ❤

Yhtä juhlaa

Vielä ehdin yhden juhlapäivityksen postata toukokuun puolelle. Toukokuuhun on mahtunut juhlia monenmoisia ja elämäkin on ollut siis yhtä juhlaa. No ei nyt sentäs ihan niin ruusuisesti ole mennyt. Totuus on se, että huhtikuun loppu sekä osa toukokuustakin meni sairastaessa, ah niin ihanaa vatsatautia ja esikoisen synttärijuhlat siirtyi osittain senkin vuoksi huhtikuusta ihan tänne toukokuun lopulle. Meidän toukokuun ohjelmistoon kasaantui siis melkoinen läjä monenlaisia juhlia ja päättäjäisiä erinäisistä syistä. Osa niistäkin oli vaarassa peruuntua kokonaan tai siirtyä vieläkin eteenpäin meillä nyt riehuvan kuumetaudin vuoksi. Meillä on ollut ihan ihme loppuvuosi -16 ja tämä kevät myös. Ollaan oltu tai osa meidän porukasta on ollut kipeänä enemmän kuin menneenä neljänä vuotena yhteensä. Oikeastaan eniten erilaisia pöpöjä on tarttunut ensin esikoiseemme ja häneltä sitten hieman lievenpänä eteenpäin muille siskoksille. Itse olen välttynyt, sitä loppuvuoden influenssaa lukuunottamatta kaikelta muulta meillä riehunnelta taudilta ja mieheni onneksi myös. Eräs viisas ihminen tuumasi minulle, tätä kummallista sairasteluaaltoa hänelle ihmeteltyäni, että nyt on vain ollut pari niin huonoa ja aurinkoköyhää edellistä kesää. Kehomme ei ole ehtinyt ladata riittävästi suoja-aineita auringosta sekä lämmöstä ja tässä sitä nyt ollaan kaikenlaisten pöpöjen armoilla. Sydämeni pohjasta toivon, että tämä kylmä ja pitkä kevät tarkoittaisi nyt vain yhtä asiaa, pitkää ja kuumaa kesää. Näin saisimme siitä kaiken hyödyn irti ja jaksaisimme taistella kaikenlaisia flunssa-aaltoja vastaan koko pimeän syksyn sekä talven.

Nyt lähti mulla juttu taas kerran ihan lapasesta. Otsikko antaa ehkä ymmärtää, että juhlimisesta sekä muista ilonaiheista kirjoittelisin. Tässä kuitenkin olen nyt jaaritellut kaikesta muusta kuin ilonaiheista lähes kokonaisen postauksen verran. Teksti ei tee näille kuville kunniaa nyt ollenkaan 😁

Pois siis synkistely minusta ja ajatukset kohti positiivisuutta. Jos ei olla auringosta riittävästi energiaa saatu tämän pian ohi menneen toukokuunkaan aikana, niin ollaan me sitä tässä kuussa saatu ainakin näiden erilaisten herkkujen kautta 😂 Sunnuntaina tosiaan juhlittiin vihdoin ja viimein esikoistamme hänen kummien ja isovanhempien kanssa. Samaan syssyyn otettiin vielä nuorimmaisen 1-vuotis bileetkin, joten mennyt sunnuntai oli hyvin ykkösnumero painotteinen. Meidän rakas 11- ja 1-vuotias oli juhlansa ansainnut. Samalla heltisin myös väsäämään heille kakkutikkaritkin juhliin, vaikka vuosi sitten vannoin juniorimme kastejuhliin tehtyjen tikkareiden olevan ne ensimmäiset ja viimeiset tässä taloudessa tehdyt tikkarit. Tämä toinen kakkutikkari -tehtailu oli kuitenkin sitä ensimmäistä kertaa paljon positiivisempi ja enään en menekkään vannomaan, ei koskaan. Kakkutikkareiden pyörittämiseen meni kuitenkin sen verran aikaa, joten skippasin mulle jo pian perinteeksi muodostuneen nakukakun väsäyksen kokonaan. Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että menin tällä kertaa siitä mistä aita on matalin ostamalla pari valmista marenkipohjaa Cittarista ja täyttämällä sen kotimaisilla pakastemarjoilla. Kivaa vaihtelua tarjonnaisissa oli kyllä tämä kesäinen, Pavlova tyyppinen, marenkikakku.

Ihan hurjaa, että huomenna on jo kesäkuu ja lauantaina koululaisilla viimeinen koulupäivä. Ollaan kyllä jo niin kesäloman tarpeessa koko konkkaronkka, että ihan tässä lasketaan päiviä lauantaihin. Tällä viikolla ollaan nukuttu pommiin enemmänkin kuin kerran ja sekin jo kertoo aika paljon meidän kiinnostuksesta näitä aamu aikatauluja kohtaan. Pian saadaan onneksi painua ennalta määrittelemättömäksi ajaksi saariston syleilyyn, kauas pakoon näistä kaupungin pöpöistä 😆

Helatorstain yllätysjuhlat

Pieni kuvasade helatorstain yllätysjuhlista, jotka järjestin yhdessä äitini ja isosiskoni kanssa toiselle isosiskolleni täällä meillä. Minun äidilleni ja isälleni on siis siunaantunut kolme tyttöä, minä olen niistä kolmesta se nuorin ja tämän poppoon keskimmäinen tytär täytti siis nyt pyöreitä vuosia tai tarkemmin sanottuna täyttää itseasiassa juurikin tänään 💝

Tuoreen nelikymppisen lisäksi me juhlimme samalla myös kaikkia muita toukokuun sankareita, kun kerrankin oltiin lähes kaikki yhdellä koolla. Makeanhimoisia juhlijoita oli tästä pienoisesta miehitysvajeesta huolimatta meidän tupa täynnä ja täytekakkuja väännettiin edellisenä iltana sen mukaisesti. Itse intouduin väsäämään jälleen kerran nakukakun ja tällä kertaa tein niitä tuplana, koska omat kolme vanhinta tyttöänikin kykenee tuhoamaan yhden kokonaisen kakun kolmeen pekkaan 😅

Nämä minun helatorstain kakut ovatkin nyt sitten jo neljännet omin pikku kätösin väännetyt naku/valumakakut. Ensimmäinen kokeilu tapahtui helmikuussa, ystävänpäivänä ja siitä innostuneena tällaisia kakkuja on syntynyt myös esikoiseni syntymäpäivänä sekä vappuna. Koko täytekakku innostuksenihan lähti kylläkin käyntiin tammikuussa, leivottuani silloin elämäni ensimmäistä kertaa täytekakun ilman apua. Se kakku ei ollut nakukakku vaan sokerimassakuorrutteinen lumiukkokakku nro1 ja nro2.

Sunnuntaina tehtailin myös kakun juhliessamme vielä kertaalleen meidän perheen 11- ja 1-vuotiasta, mutta sillä kertaa meninkin siitä mistä aita on matalin ostaessani Cittarista valmiit marenkipohjat. Seuraavan kerran ollaan varmaan kakunleivonta vauhdissa sitten juhannuksena ja kyseessä mitä luultavammin, mökillä leivottu mansikkakakku.

Jotta ei jutut mene ihan täytekakkuisiksi, niin laitan loppuun vielä pari ihanaa, harvinaislaatuista kuvaa helatorstain juhlijoista. Ensimmäisessä kuvassa todiste siitä, että nuorimmaiseni on erityisen ihastunut miespuolisiin henkilöihin ja viihtyy varauksetta heidän karhunsyleilyssään. Viimeisessä, mutta ei todellakaan vähäisimmässä, kuvassa on hurjat kuusi erittäin rakasta ihmistä ja yksi heistä on juurikin se tämän päivän päivänsankari eli näiden yllätysjuhlien päätähti. Onnea vielä Nikki 😉