Takatalvi jaksaa ihmetyttää

..monien muiden tavoin minuakin, eilen ja tänään!

Eiliset kuvat olivat kyllä puolen vuoden takaisia, mutta kelitilanne ikkunoiden ulkopuolella on nyt täsmälleen sama kuin silloin. Ja nyt kuitenkin tosiaan elellään huhtikuuta, ei marraskuuta. Pikkasen pistää kyllä tuskastuttaan tämä kevään paikallaan junnaaminen ainakin jo kuukauden verran. Voi oikeastaan sanoa, että lunta on satanut nonstoppina nyttenkin ainakin yhden vuorokauden ajan.

Kuten näistä eilisiä tuoreemmista kuvista näkee, niin sisustus on kuitenkin ruokailutilassa kokenut pieniä muutoksia. Suurimman muutoksen ainakin omissa silmissäni on kokenut nurkassa komeileva diy-amppelikori. Se on saanut hieman Annie Sloan -kalkkimaalia pintaansa ja sävyksi valikoitui yksi tämän hetkisistä suosikki sävyistäni, Paris Grey. Amppelikorin naruihin olen pujottanut valkoiset puuhelmet myöskin näin jälkikäteen ja onhan tietysti amppelissa kasvava Rönsyliljakin kasvanut tämän puolen vuoden aikana jonkin verran. Ikkunan alle on myöskin ilmestynyt Ikean lipasto, joka on amppelikorin lailla saanut Paris Grey -sävyn yllensä. Lipaston olen halunnut jo pidemmän aikaa ikkunan alle, kasvavan kukkakokoelmani vuoksi. Lipasto toimittaa siis puuttuvan ikkunalaudan virkaa ja nyt ikkunasta tulvivan valon äärellä kasvaa inkiväärin taimi hyvin innokkaasti, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Siinäpä ne puolen vuoden aikana tapahtuneet silmin nähtävät muutokset taisikin tällä kertaa olla. Näiden kuvien jälkeen toivottavasti suurin muutos tapahtuu tuolla ikkunoiden ulkopuolella ja tietysti myös sisäsisutuskin vielä tästä hieman kesäisempään suuntaan.

Nyt on parin päivän ajalta mustaa valkoisella tämän vuoden huhtikuun lopun sääilmiöistä ja näitä voin sitten selailla vuoden tai vuosien päästä läpi ehkä naureskellen. Varmaan naureskelen näiden kirjoitusten lisäksi tälle tämän hetkiselle sisustuksellenikin, mutta se tässä blogin kirjoittamisessa onkin mulle "se juttu". On niin hauskaa lukea vanhoja kirjoituksia sekä varsinkin katsella vanhoja kuvia yksin ja yhdessä lasten kanssa. Maku, mieli, tyyli, ajatukset muuttuu enemmän ja vähemmän 😀

Puoli vuotta sitten

Ainut seikka mikä näitä puolen vuoden takaisia kuvia ja tätä nykyhetkeä yhdistää, on nuista ikkunoista piirtyvä TALVImaisema. Sisustus on muuttunut 6 kuukauden aikana jonkin verran ja siitä faktasta nyt tuskin kukaan erityisemmin yllättyikään, mutta tuo maiseman yhdistäminen tähän nykyhetkeen on suoraan sanottuna karmaisevaa. Yhtään ei olisi tehnyt mieli tällaisella masentavalla TALVIsäällä (siis nythän tosiaan elellään huhtikuuta, jota tuskin edes uskoisi ellei kalenteri sitä todeksi osottaisi) kirjoitella, mutta onhan tämä tilanne nyt vain ihan pakko dokumentoida (!!). Vuosien tai jopa vuoden päästä tälle tilanteelle voi ehkä jo nauraakin ellei tästä tule sitten joka vuotista ilmiötä. Eikä ole tietystikkään mitään mille nauraa, jos ei ole näin blogissa mustaa valkoisella tästä tilanteesta.

Kuvienottohetkellä eli siis marraskuussa, oli ikkunasta piirtyvä tilanne hyvinkin lohdullinen. Näin puolivuotta myöhemmin, kun kevään kuuluisi olla lämpimimmillään, on tilanne puolestaan hyvinkin lohduton. Nyt on kylliksi valoa muutenkin, ei me tarvita tänne lisää häikäisyä lumen muodossa. Ulkona pitäisi heilua haravan kanssa kera kevät- tai jopa kesävaatteiden, ei talvivaatteet päällä lumilapio kourassa. Kaikista järkyttävimmän tästä tilanteesta kuitenkin tekee se, että tätä tilannetta ei voi edes oikein takatalveksi tänä keväänä kutsua. Talvi ei ole nimittäin ehtinyt edes täältä Pohjanmaalta väistyä juuri ollenkaan, sillä täällä hiihdetään edelleen täyttä häkää. Tämä on todella historiallista. Enemmänhän täällä on totuttu siihen, että talvella ei ole lunta juuri nimeksikään ja hiihtäminen ei onnistu edes helmikuussa. Nyt täällä taidetaan hiihtää vielä toukokuussakin ja mikäli tämä kauhuskenaario tulisi toteen, niin pitäisihän se käydä maanantaina eli 1.5 käydä kokemassa kera valokuvausten. Eenemmän kuitenkin toivon, että voin taltioida kameralleni veneilyllisiä kuvia saaristostamme.

Suomihuopa katselee lauantain tavoin minua niin houkuttelevan näköisenä tuossa makuuhuoneen sängyllä, että taidan tänäänkin käpertyä sen lämpöön kera kahvikupposen ja toivoa seuraavan postauksen olevan vähemmän masentavan luminen 😏

Pikkututkija

Maailmassa (lue: omassa kodissa) monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Tässä ihan parin viimeisen viikon aikana on tämän neitokaisen reviiri laajentunut ihan ällistyttävällä tavalla. Nyt jos koskaan saa pikkututkijan äipällä sekä kaikilla muillakin olla silmät vähintäänkin edessä ja takana. Mm. nämä kuvissa esiintyvät kukat ovat olleet jo useammankin kuin kerran liipasimella ja mullat kerran lattialla. Mullat oli kylläkin kaivettu ruukusta lattialle isukin "valvovan" silmän alla 😉 Itse yritän välttää kaikin keinoin kukkien siirtämistä lattialta korkeuksiin ja sen vuoksi tässä joudunkin suorastaan hengittämään neitokaisen niskaan. Ehkä tämä minun sitkeys palkitaan ja vedän tässä kukkien tutkimis innokkuudessa pidemmän korren. Isosiskot ovat kyllä antaneet kiellettyjen tavaroiden olla suht rauhassa, joten toivoa ei ole vielä menetetty tämän nuormmaisenkaan kohdalla, ei ainakaan vielä 😅

Kukkien lisäksi kellariin johtavat portaat ovat enemmän kuin mielenkiintoiset ja yhtenä iltana viime viikolla tutkija ottikin hieman osumaa niissä. Portti oli unohtunut auki ja mukkelis makkelis mentiin alas puolet portaista. Siinä oli kyllä koko perhe järkytyksissä, mutta onneksi säikähdyksellä selvittiin. Tällaisia tilanteita taitaa valitettavasti tulla vielä tuhansia tämän neidin kohdalla, mikäli vauhti pysyy samanlaisena. Myös isosiskojen loputkin tavarat ollaan jouduttu siirtämään kellarikerrokseen, sillä kaikki pienet nippulat ja nappulat kiinnostaa myös hurjasti. Olihan hän päässyt yhden pienen muovi nappulankin nielaisemaan tässä yks päivä kurkusta alas täysin meidän huomaamatta. Vasta vaipanvaihdon yhteydessä tämäkin asia huomattiin. Nappula oli siis salamatkustanut läpi pienokaisen suoliston ja päätyi lopulta vaippaan. Tässäkin asiassa kaikki päätyi onneksi parhain päin. Kellarikerroksen leikkihuoneen tavarat on tämän seurauksesta siirretty nyt tänne yläkertaan ja näin ollen yläkerta pitäisi nyt olla turvallista aluetta taaperollemme. Tästä leikkihuoneen siirrosta yläkertaan voisinkin kirjoittaa lisää joskus myöhemmin, kera kuvien tietysti.

Kummitätiä taitaa alkaa pikkasen hikoiluttaan tätä tekstiä lukiessa, sillä huomenna tällä pikkututkijalla olisi tarkoitus valloittaa kummitädin ja -sedän nurkat eteläisessä Suomessa. Lähden nimittäin junalla vanhimman ja nuorimman neitokaisen kanssa viikonloppu reissuun pk-seudulle. Ensimmäistä kertaa pääsee juniori kummien luokse ja saapa nähdä onko hän tämän parin päiväisen pyrähdyksen jälkeen tervetullut vielä joskus uudelleenkin. Voi nimittäin olla kämppä myllerretty meidän reissun jäljiltä ihan uuteen uskoon 😂

Green lovers

Tässä perheessä on nyt tämän äipän lisäksi myös kolme muuta viherkukkiin hurahtanutta. Tässähän tämä hiihtoloma on sopivasti hurahtanut kukkia hoivatessa. Meillä alkaakin olemaan olohuoneessa pian viherkukkaviidakko, jos ei tässä kukkien / yrttien -hankinnassa hidasteta pian tahtia. Ei ole onneksi kuitenkaan pelkoa, ettenkö ehtisi hoivaamaan näitä kaikkia vihreitä ystäviäni. Mulla on nimittäin kolme erittäin reipasta apulaista, jotka suihkuttelevat kukkia erittäin aktiivisesti ja tiesivät jo ennestään kukille juttelun tekevän niille hyvää. Taidetaan tosiaankin olla vähän hurahtaneita, kun kukille jutteleminenkin on jo ainakin harkinnassa. Jos kerran kukat puhdistavat meidän huoneilmaa, toiset enemmän ja toiset vähemmän, niin pitäähän meidänkin nyt huolehtia niiden hyvinvoinnista mukavia juttelemalla 😅

Kukkien lisäksi ollaan hurahdettu myös erilaisten erikoisuuksien, kuten avokadon ja inkiväärin idätykseen. Avokado ollaan laitettu veteen kellumaan jo parisen viikkoa sitten ja inkiväärit laitettiin itämään puolestaan pari päivää sitten. Vielä ei ole avokadokaan muuta kuin haljennut, että vähän kyllä jänskättää miten meidän tässä projektissa käy. Kastelemisesta ja muusta huolenpidosta se ei ainakaan ole kiinni, kun meitä on täällä neljä innokasta multasormea huseeraamassa. Mitenköhän näiden viljelyksien sun muiden viherkasvien käy kesällä, kun me tullaan viettämään osan ajasta mökillä. Yrttejä sun muita sellaisia ajattelin kyllä kasvattaa mökilläkin, mutta ainakin muutamat täällä kotona kasvavat ihanuudet täytyy siirtää kesällä mökille kasvamaan ja siitähän mieheni riemastuu. Meidän ryhmärämän lisäksi vene täynnä viherkasveja 😂

Viime kerralla unohdinkin hehkuttaa helmikuun vaihtumista maaliskuuksi, joten teen sen nyt näin maaliskuun kolmantena päivänä. Onhan tämä aika hurjaa, kun kevät lähenee kohisten ja valoisuus senkus vaan lisääntyy. Tammikuun vaihtuminen helmikuuksi on jotain ihan hyper-ihanaa ja se tuntuu suoranaiselta voitolta, mutta on tämä maaliskuunkin saavuttaminen voitto sinänsä. Aina on plussaa, kun lempikuukauteni toukokuu lähestyy.

Tällaisia mietteitä tämänkertaisen hiihtoloman viimeisenä arkipäivänä. Nyt vielä viikonloppu edessä ja sitten maanantaina taas paluu arkeen. Isot neidit lähtee kouluun ja mä jään pitämään kotia pikkumurun kanssa.

Perjantai kimppu

Viime perjantaina ostin vuoden ensimmäiset tulppaanit. Hieman myöhässä olin tällä kertaa näiden vuoden ensimmäisten tulppaanien suhteen, sillä yleensä olen tulppaanikimpun hankkinut viimeistään tammikuun tyttömme synttäreille. Nyt siis vasta viikko sitten, mutta varsin hyvän kimpun satuinkin kerralla valitsemaan. Olemme nimittäin saaneet nauttia tulppaaneista koko viikon ja kimppu sai väistyä vasta tänään uuden tuoreen kimpun tieltä. Toivottavasti tämä uusikin kimppu on yhtä lujaa tekoa kuin edeltäjänsä.

Tänään aamupäivällä kotiuduttuani perinteiseltä perjantain ostosreissultani, tuli suorastaan pakottava tarve valokuvata olohuoneessamme jotain ja näin siis nämä tuoreet sekä vanhat tulppaanit joutuivat haaviini. Aurinko paistoi pitkästä, pitkästä, aikaa todella kauniisti suoraan sisälle olohuoneeseemme ja se hetki oli vain ikuistettava. Hetki oli lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi ja tuli todellakin tarpeeseen. Tänään täällä on ollut aamusta lähtien todella kaunis päivä, jopa oikein keväinen ilma linnunlauluineen ja kaikkineen. Odotan nyt kevättä enemmän kuin ehkä koskaan aijemmin ja sitä hetkeä, kun aurinko jaksaa paistaa sisälle huoneisiimme vieläkin pidemmän aikaa. Valokuvaaminen valoisissa olosuhteissa on silkkaa nautintoa ♥

Huomenna mulla on viime viikkoisen lauantain tavoin hieman erilainen aamupäivä tiedossa. Vaipanvaihdon sijaan inspiroidun muutaman tunnin Lenas Shopissa ja imen uutta energiaa ensi viikkoon ihanilta asiakkailtamme.

Kaunista viikonloppua kaikille ♥

Viherrakkautta marraskuussa

Viherkukat pyörii vain mielessä tällä äipällä, vaikka joulukuukin starttaa jo viikon päästä ja tähtiä pitäisi kait ripustella ikkunoihin nyt tulevana viikonloppuna näiden amppeleiden sijasta. On tuo ikkunasta näkyvä maisemakin kyllä paljon enemmän viherkukkamainen kuin jouluinen, joten tässä lienee selitys tähän kaikkeen. Olen jo aikaisemminkin postannut viherrakkaudestani ja se rakkaus roihuaa yhä. Kameran muistikorttiin on kertynyt tässä syksyn mittaan aikamoinen läjä erilaisia kukkakuvia. Erityisen innostunut olen tästä näissä kuvissa esiintyvästä silmäterästäni, jonka olen saanut rönsyilemään sekä kukkimaan nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että ilman googlettelua en edes tietäisi tästäkään kasvista juuri mitään, en edes sen nimeä. Aikani googleteltua tulin kerran siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla rönsylilja. Voisiko sattuakkaan sen paremmin, että ensin saan tämän nimettömän ihanuuden kukkimaan ja sitten se paljastuu vielä juuri tämän kukkimisen sekä loisto-googlen avulla yhdeksi Lilja -lajikkeeksi. Nyt meidän perheessä onkin yllättäen Liljoja kaksin verroin ♥

Yhtä paljon kuin minä intoilen näistä viherkukistani, intoilevat tytöt joulun tulosta. Joten ei tarvitse pelätä ollenkaan sitä, että tänä jouluna jäisi meidän ikkunat vaille jouluvaloja. Itse asiassa he alkoivat just suunnittelemaan omien huoneiden puunausta joulukuntoon, että saisivat ottaa jouluhärpäkkeet esille ennen aikaisemmin sovittua lauantaita. Ehkä olisi viisainta myöntyä tähän heidän diiliin niin saataisiin kerrankin huoneet siivottua ilman ilmiriitaa ja olisihan se ihan reilua antaa heidän palkinnoksi koristella edes omat huoneet jouluisiksi jo nyt. Itse odottelen ainakin lauantaihin ennen kuin ripustan tähtiä keittiöön tai olohuoneeseen. Viime lauantaina liitutauluseinälle ripustamani harmaa tähti on tuonut juuri sitä kaivattua tunnellmallisuutta ja riittää kaikessa yksinkertaisuudessaan mulle jouluvaloksi oikein hyvin. 

Vihreäpainotteinen

Sanoisinko, että aika vihreäpainotteinen oli syyskuun laiha kirppistelysaldo. Laihaksi on jäänyt muidenkin kuukausien kirppistelysaldo, sillä ennen tätä syyskuista kirppistelyä pohjoisessa, kiertelin kirppiksillä keväällä kuopuksen ollessa vielä masussa. Pohjoisen reissullakin kävin vain yhtenä päivänä pikaisen rundin. Sieltä mukaani tarttui vihreitä kahvikuppeja (kaksi kappaletta molempaa lajia), vihreä tuikkukuppi sekä rundin parhain löytö, tuikkukuppi mustaa savulasia.

Alhaalla olevassa kuvassa esiintyvä palmupuun alku ei ole kirppislöytö, mutta sain sen myös samaiselta Pohjoisen reissulta. Isäni on kerännyt viime keväänä Israelin matkaltaan talteen palmupuun siemeniä ja kasvattanut niistä useita alkuja. Niistä sain sitten yhden kasvatettavaksi ja ajattelinkin kasvattaa tätä omaa palmupuutani parhaan kykyni mukaan. Kukkaruukussani kasvava vihreä komistus onkin varsin vekkuli tapaus, sillä se laittaa nukkumaan iltaisin hämärän laskeuduttua sulkemalla terälehtensä. Jostain tästä hassusta ilmiöstä jo luinkin, että sulkemalla terälehtensä kukka, tässä tapauksessa puu, suojaa siitepölyä tuottavat osat yöksi sateelta ja tiivistyvältä kosteudelta. Sadetta ja kosteutta ei onneksi meidän olohuoneessa ole havaittavissa, mutta mistäpä tämä raukka sen nyt tietäisi. Pienenä siemenenä tänne pimeään Pohjolaan matkustanut ja nyt yrittää pinnistellä meidän olohuoneemme lämmössä. Olen kyllä niin hullaantunut tästä palmusta ja varsinkin tämä nukkumis-ominaisuus kiehtoo minua suuresti.

Suuresta halusta huolimatta tämä Hemuli ei ehdi päivittää blogiaan kovinkaan aktiivisesti. Arkemme on nyt jatkuvasti niin hektistä, että ylimääräistä aikaa on ihan naurettavan vähän. Lasten kuljettaminen koulussa sekä harrastuksissa ja läksyjen luku siihen päälle kaikkine tissityksineen työllistää minut aikalailla 24/7. Yöunille hiivin nykyisin yhtäaikaa lasten kanssa, että jaksan pyörittää tätä arkea ja tämän vuoksi oma aika eli mm. blogin kirjoittaminen on nyt kortilla. Eiköhän sitä ylimääräistä aikaa liikene haluttu määrä viimeistään sitten kun päässä on yksi harmaa suortuva tai kaksi :)

Korista amppeliksi

Sateisen syyskuisen päivän piristys on tehdä korista amppeli. Pitkästä aikaa on oikein kunnolla syksyisen synkkä ja kolea ilma. Sade tuulenpuuskineen, joka tuntuu luissa ja ytimissä. Silloin on parempi lenkkeilyn sijasta pysytellä koko aamupäivä sisällä ja askarrella pitkästä aikaa jotakin. Kukat ovat olleet jo jonkin aikaa intohimoni, kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin. Näin siis askartelunikin liittyvät viherkasveihin. Jo aikaa sitten, kirppikseltä hankittu, kori muuntautui silmänräpäyksessä amppeliksi. Olen jo pitkään haaveillut amppelista ja ajatellut sellaisen tekeväni itse naruista makramee tyyliin. En kuitenkaan jaksanut etsiä ohjetta sellaisen tekoon tähän hätään vaan päätin oikaista näpertelyn sijaan. Neljästä luonnonnaru -pätkästä kiepsautin korista amppelin ja jos kaappieni kätköistä vielä puuhelmet löytäisin, niin sellaisilla tämän amppelin viimeistelisin. Pahalta kyllä näyttää tuolla puuhelmi saralla, mutta ehkä keksin tähän amppelin viimeistelyyn jonkun toisen systeemin niiden sijasta. Maltillisuus kun ei ole hyveeni ja sen vuoksi kauniin makramee amppeli ideankin skippasin, ainakin vielä toistaiseksi.

Kori valinnassakaan en noudattanut maltillisuutta, sillä amppeli koriksi valikoitui pohjasta tummentunut yksilö. Tämä kori on ilmeisesti toimittanut kukka-korin virkaa myös aikaisemmallakin omistajalla, sillä pohjan tummentuminen näyttää johtuvan kosteudesta. No eipähän tarvitse harmitella, mikäli itsellänikin ruukusta vuotaisi vettä koriin.

Tänään Elloksesta tilaamani vihreät samettityynyt saapui vihdoin ja ne oli juuri niin ihanat kuin toivoinkin niiden olevan. Mieheni tosin oli hieman eri mieltä vihreiden samettityynyjen ihanuudesta. Ei kuulemma ole pitkään aikaan nähnyt mitään niin rumaa. Kääks! No onneksi mulla on kuitenkin näissä sisustuksellisissa asioissa yksin päätäntävalta meidän perheessä ;)

Huomiseksi on säätiedotus lupaillut himan kirkkaampaa säätä ja ajan antaessa myötä voisin kuvata olohuoneen vihreitä ihanuuksia. Pian alkaa taas olla käsillä se aika vuodesta, kun pimeys asettaa haasteita valokuvaukseen kuukausiksi. Ainakin tämän päivän aamusta iltaan asti kestänyt hämäryys toi muistutuksen lyhentyvistä päivistä ja tästä kuvaamisen haasteellisuudesta. Onneksi nyt kuitenkin kotiäitinä ollessa pystyn ajoittamaan valokuvaamisen siihen vuorokauden valoisampaan aikaan.

Alppiruusu kokeiluja

Salomo kävi myös meillä kylässä tasan viikko sitten riehuen takapihalla ja antaen isolle aurinkovarjolle kyytiä. Aurinkovarjo puolestaan syyllistyi Alppiruusujen tuhoamiseen kaatumalla Alppiruusupensaan päälle ja katkoen sen oksia.

Päätin antaa muutamalle katkenneelle oksalle vielä uuden mahdolllisuuden täällä meillä sisällä maljakossa. Ihan kokeilun vuoksi. Nyt suurella mielenkiinnolla tässä seurailen, olen jo viikon verran seuraillut, niiden mahdollista kukkaan puhkeamista. Alppiruusut olivat jo valmiiksi nupuilla ja nähtäväksi jää, jaksaako ne puhjeta kukkaan täällä sisällä. Mulla ei ole aavistustakaan, onko kukkaan puhkeaminen tällä tavoin edes teoriassa mahdollista. Tuleepahan sekin nyt tässä itse testattua. Ulkona olevat pensaatkaan eivät ole vielä muuta kuin nupuilla, joten toivoa on yhä näidenkin oksa poloisten suhteen.

Muuta tuhoa ei Salomo meidän nurkilla onneksi tehnytkään. Kovasti pelkäsin puiden kaatumista talomme päälle, mutta mitään sellaista ei onneksi tälläkään kertaa tapahtunut. Ikkkunasta katsottuna puiden huojunta nimittäin näytti välillä todella hurjalta.

Nyt ollaan viime päivät saatu nauttia ihan kivoista kesäilmoista ja vaunut ovatkin saaneet kilometrejä sen mukaisesti. Joka aamu on itselläni ihan pakottava tarve päästä ulos lasten kanssa reippaileen. Se antaa kivasti potkua meidän päiväämme. Huomenna ajateltiin reippailla heti aamusta kaupungille neuvolaan. Pikku tuhisija täyttää perjantaina jo yhden kuukauden. Ihan hurjaa kuinka aika menee nopeaa!

Kesäkuun ensimmäinen

Niin se vain on jo toukokuukin koluttu loppuun ja kesäkuun ensimmäinen päiväkin alkaa olla pian finaalissa. Toukokuu oli touhua ja tapahtumia täynnä. Lähes koko kuukausi meni verenpaineen kanssa taistellessa ja jännittäessä lähestyvää synnytystä. Toukokuuhun mahtui myös iso läjä erilaisia juhlia ja suurimmat niistä olivat ehdottomasti äitienpäivä, neitokaisten kevätmusikaali ja kuopuksemme syntymä.

Saa nähdä, mitä kesäkuu tuo tullessaan. Ainakin tämä kuun esimmäinen päivä on ollut kesäisen lämmin, joten ehkä kesäkuu tuo tullessaan kesälämmön ihan pysyvästi. Kesäkuussa vietetään myös keskikesän juhlaa eli juhannusta ja samalla myös rakkaan kuopuksemme kastejuhlaa. Juhannuspäivänä neiti saa nimen ja niinpä tämä alku kuukausi meneekin nimivaihtoehtoja pyöritellessä sekä juhlia suunnitellessa.

Kuvassa näkyvä rakkauspakkaus on nyt saavuttanut 3 kilon painon eli syntymäpainoon on tullut jo kivasti kiloja lisää. Ihanaa nähdä pienokaisen vahvistuvan päivä päivältä ja malttamattomana jo tässä odottelen sitä maagista ensi hymyä sekä äännähdyksiä. On tämä vauva-aika vain niin sanoinkuvaamattoman ihanaa ja antoisaa.

Kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi ikuistin myös pihamme tämän hetkisen kukkaloiston. Norjanangervon kukat ovat vielä nupuillaan, kun taas Pensas tuomi on puolestaan jo kukkimiset kukkinu ja varistelee kauniin valkoiset terälehtensä maahan. Osa kukkamaan kukista on jo täydessä kukkaloistossaan ja osa vasta itämisvaiheessa. Saapas nähdä, minkälaisia kukkia valkoiseen puulaatikkoomme tällä kertaa tulee. Tytöt ovat perinteen mukaan saaneet itse valita laatikkoon kylvettävien kukkien siemenet ja kylvää ne omin pikku kätösin multaan. Nyt on sade jo pidemmän aikaa loistanut poissaolollaan ja sehän tarkoittaa sitä, että meidän on pitänyt tässä viime päivien ajan kastella viljelyksiä todella ahkerasti.

Kesä on niin jännittävää aikaa, kun saa seurata kukkien ja eri pensaiden kukintavaihetta. On ollut myös niin mielenkiintoista kierrellä pihassamme ja katsella, miten eri kasvit ovat selvitytyneetkään kylmästä talvesta. Ihanaa, kun saa taas touhuta mielinmäärin sekä ulko -että sisätiloissa ja olla miettimättä verenpaineen mahdollista kohoamista. Enää ei onneksi tarvitse hissutella hämärässä vaan antaa mennä kaasu pohjassa eteen päin, TERVETULOA KESÄKUU!

Tulppaanit ystävältä

Pikaisesti tulin toivottamaan, ihanalta ystävältä saatujen tulppaanien kera, oikein lämpöisän aurinkoista maanantaita ja koko huhtikuun ensimmäistä viikkoa kaikille ♥

Tästä viikosta on ainakin odotettavissa oikein extra ihana. Luvassa on etenkin loppu viikkoa kohden oikein kivoja juttuja, eikä tässä alkuviikossakaan ole mitään valittamista. Alkuviikko menee kotona puuhaillessa ja mitä luultavammin Chalk Paint maalauksen merkeissä. Keskellä viikkoa menen ekologiselle kampaajalle uutta kevät lookkia luomaan, ihan niin kuin jo aikaisemmin täällä mainitsin. Viikonlopuksi on sitten suuntana jälleen kerran eteläinen Suomi. Pitää vielä yhden kerran päästä nauttimaan rakkaan ystävän seurasta ennen pikku nyytin tuloa. Tokihan reissut sinne jatkuu yhdessä nyytkinkin kanssa, mutta sitten meitä on kaksi matkustajaa. Eihän se ole tietysti verrattavissa siihen, kun yksin pääsee liikenteeseen. Tilanne on sitten varmaan ihan eri. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja pääasia on, että matkat myös rakkaan ystävän luo jatkuu!

Nyt Lenas Shopiin pikaisesti moikkaamaan ja sopimaan yhdestä huhtikuun puolessa välissä tapahtuvasta jutusta. Siitäkin varmaan lisää täällä vähän lähemmin tai oikeastaan tarkkaan ottaen jo ensi viikolla. Huija, kun aika meneekin nopeaa. Ens viikollahan on jo se huhtikuun puoliväli. En oikein meinaa nyt pysyä kärryillä yhtään.

Kuulemisiin ♥

Kodin silmänilo

On se kyllä jännä, että kuinka suuri ilo pienestäkin voi tulla. 

Nämä reilu viikko sitten hankitut kukkaset ovat jaksaneet kyllä piristää päivää kuin päivää tässä viikon varrella. Alkuperäinen kimppuhan oli kyllä tulppaaneilla varustettu, mutta ne antoi periksi jo muutaman päivän jälkeen. 

Neilikat ovat puolestaan vasta nyt puhjenneet loistoonsa ja kirsikkapuun kukkien puhkeamista odotellaan vielä innokkaina. Joka päivä pitää oikein lähietäisyydeltä käydä tutkailemassa mahdollista kukan puhkeamista. Vielä en kuitenkaan edes tiedä, tuleeko tulevista kukista valkoisia vai kenties vaaleanpunaisia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ostin kyseisiä oksia ja taatusti tulen ostamaan näitä tulevaisuudessakin. Niin paljon odotusta ja jännitystä nuppujen puhkeaminen tuo osanaan ja niin tuo kyllä myös tämän vauvamasun puhkeaminenkin kukkaan sitten myöhemmin keväällä. Tänään kävinkin taas pitkästä aikaa neuvolassa ja sain kuunnella ihanan hiutaleen sydänääniä. Ihan hassua, kuinka paljon uutta elämää voi jo tässä vaiheessa rakastaa ♥

Haaveissa olisi keväällä, heti istutuskauden käynnistyttyä, hankkia pari kirskikkapuuta pihamme ilmettä piristämään. Ihan siinä määrin näistä oksasista nimittäin innostuin ja olisihan se ihanaa, jos muutaman vuoden päästä voisi ihan omasta puusta napsasta oksan tai pari talven sisäsisustusta piristämään. Eikä tietystikkään se loppukesän kirsikkasatokaan olisi mitenkään pahitteeksi.

Saa nyt nähdä, kuinka aika riittää pihatöihin tulevana kesänä. Ensi kädessä tulee tietysti vauva, perheen hyvinvointi muutenkin ja mökki. Lopun tekemisen saa sitten aika näyttää. Mahdollisimman vähän stressiä ja paljon yhdessäoloa, sitä toivoisin tulevalta.

Viikonlopuksi kimppu kauneutta

Viikon yksi parhaimmista päivistä mielestäni on eilisen perjantain lisäksi ehdottomasti lauantai ja nämä kaksi parasta päivää kruunaa tuoreet leikkokukat. Tämän viikonlopun leikkokukkina on tulppaanien lisäksi neilikat ja kukkien lisäksi halusin vielä muutaman kirsikkapuun oksan kimppua piristämään. Innolla jo odotan niiden puhkeamista.

Olen niin iloinen kaikesta tästä valoisuudesta, mikä on lisääntynyt jo ihan silminnähden. Leikkokukkien ostaminen, siivoaminen, sisustaminen ja ihan kaikki on tuhat kertaa ihanampaa nyt kuin pari kuukautta sitten. On se niin jännä juttu tuo valoisuus ♥

Nyt on kupillinen kahvia uudesta lempi lasistani nautittu ja pitäisi tarttua töihin. Tämän päivän ohjelmistossa on leipomista, keskimmäisen prinsessan tämän vuoden viimeisten synttärijuhlien järjestelyä ja hieman sisustamistakin. Ihanaa, kun on aikaa tehdä tätä kaikkea. Arkipäivät kuluu lähinnä lapsia kuskatessa aamusta iltaan ja siksi nautinkin näistä viikonlopun aikatauluttomista hetkistä erityisen paljon. Nyt ei tarvitse juosta kellon kanssa kilpaa vaan tehdä kaikki ihan omassa tahdissa, nautinnollista!