Puoliväli

Pikainen perjantain aamukatsaus tänne blogin puolelle, kun lähes jo heinäkuun puoliväliä elellään. Sää on edelleenkin kaikkea muuta kuin heinäkuinen, niin mikäs tässä on kirjotellessa. Tämän(kin) päivän sadesää on otollinen myös siivoukselle, joten sitäkin pitää tänään täällä kotipuolessa harjoittaa. Jos jotain positiivista näistä sadekeleistä on revittävä, niin ainakin kaikki viime ja toissa viikolla istuttamani uudet perennat sekä pensas saavat nyt kunnolla ilmaista kastelua. Pääsevät näin ainakin kunnolla juurtumaan, eikä minun tarvitse stressata kastelun muistamisella tai paremminkin muistamattomuudella. 

Tämä viikko ollaan tosiaan oltu koko viikko täällä kotipuolessa, sillä lähes koko viikko on mennyt tyttöjen leirikuskauksien merkeissä ja eihän tämä ilmakaan ole ollut mikään unelma mökkeilylle. Tämä kuvissa esiintyvä pieni kippuravarvas kiipeiliä onkin saanut osallistua isosiskojen leirikuskauksiin ja kärsinyt siten enemmän ja vähemmän isosiskovajeesta. Aina on ollut joku heistä hukassa. Jos ei leirillä, niin naapurustossa kavereiden kanssa pyörimässä ja eivät ole tulleet maisemiin, vaikka kuinka hän on heitä hellyyttävästi huhuillut. Alku kesä meni ihmetellessä, että miten ihmeessä isosiskot ovat aamusta iltaan asti maisemissa ja nyt taas kaivataan heitä, jos he ovat pienenkin hetken pois näkökentästä. Niin äkkiä sitä pieninkin porukasta tottuu siihen, että pappaa lukuunottamatta kaikki ovat lähes aina tässä ihan lähettyvillä. Pian on myös meidän perheen työmyyrä parin viikon ajan aamusta lähtien näkökentässä, kun hän nauttii ansaittua kesälomaansa kanssamme. Siitä mahtaa pieninkin olla enemmän kuin ihmeessään, mutta nauttii kyllä taatusti joka hetkestä. Hän on nimittäin ollut ihan syntymästä lähtien niin pappan tyttö kuin vain olla ja voi. Joka aamu pitää herätessään päästä pappan kainaloon edes pieneksi hetkeksi ennen pappan töihin kiiruhtamistaan ja voi sitä ilmettä, kun hän siihen uniseen syleilyyn hetkeksi pääsee ❤

Ensi viikolla hän saakin pappan huomion täysin itselleen ja äidin myös, sillä isosiskot lähtevät mummon ja vaarin luokse pohjoiseen kesälomaileen. Se onkin ensimmäinen kerta, kun pikkuneiti jää meidän kanssa yksikseen kokonaiseksi viikoksi. Saapa nähdä mikä siitä viikosta tulee leikkikavereiden ollessa tiellä tietymättömillä, kun jo tämän viikon leireilykin on aiheuttanut ihmetystä 😅

Samalla, kun tässä tästä meidän intohimoisesta kiipeiliästä ja kenkäfanaatikosta kirjoittelen, niin voisin myös mainita hänen kävelytaidoistaan. Tuleepahan sekin sitten samalla tänne dokumentoitua, niin voi vaikka vuoden päästä muistin virkistämiseksi täältä tarkistaa milloin hän oikein oppikaan kävelemään. Vielä hän kyllä pääsääntöisesti konttaa siinä puoli-istuvassa asennossaan, mutta on alkanut myös kävelemään sisällä pieniä matkojakin. Nousee itse seisomaan vähän väliä ja siitä sitten kävelee tuetta johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen, kuten keittiökaappien luokse 😉

Hän on kiipelyn, kenkien, pullojen availun ja johdoilla leikkimisen lisäksi erityisen intoutunut kaappien tyhjentämisessä. Pahimmassa tapauksessa täällä on yhtä aikaisesti sekarto lähes jokaisessa yläkerran huoneessa eli hän, jos joku pitää minut kiireisenä 😍

Nähtäväksi jää saanko tätäkään postausta julkaistua ajallaan nettiyhteyden tökkiessä edelleen. Pian me ollaan kyllä saamassa tänne valokuituliittymä ja se tuo toivottavasti ratkaisun moneen päänvaivaan. Jotain hyötyä siis tässä, meidän nurkilla, kohta kolme kuukautta kestäneessä tietyössäkin.

Maailman paras yksivuotias

Meidän rakas touhutäti, joka omistaa maailman suloisimman yhden yläetuhampaan, täytti lauantaina tasan 1 vuotta. Tämä ajanjuoksu jaksaa hämmästyttää aina vaan. Mihin näillä meidän kaikilla pienillä rakkailla on oikein kiire, varsinkin tällä nuorimmaisella ihmeellä. Hän kehittyy ja kasvaa ihan silmissä ja tietysti ihana niin, mutta tämä äippä vain haluaisi painaa vaikka vain ihan pienen pieneksi hetkeksi sitä kuuluisaa stop-nappulaa. Nyt jos koskaan, pitää elää hetkessä 😍

Lauantai eli juurikin tämä pikkuneidin varsinainen syntymäpäivä vietettiin PowerParkissa hurjastellen ja sunnuntaina meno jatkui aavistuksen rauhallisemmin mökillä, lahjaksi saadussa keinussa keinuen. Tämä jälkimmäinen päivä taisi olla kuitenkin enemmän juhlakalun mieleen, vaikka hän käyttäytyi huvipuistossakin täysin moitteettomasti. Meille on kyllä siunaantunut varsin kiltti ja helppo 1-vuotias. Hän tyytyy niin vähään ja on onnellinen, kun saa vain istua vaunuissa ympärillä olevaa hälinää ihmetellen. Jotenkin tämä on minusta todella suurta ja ihmeellistä, että juurikin tutiton pikkutaapero jaksaa istua paikallaan niin rauhallisena. Ehkä rauhallisuus johtuu osittain siitä, että hän ei ole vielä lähtenyt kävelemään muuta kuin tukea vasten ja on siis jo tässä suhteessa perusluonteeltaan rauhallinen. Ihan varmasti tämä vaunuissa viihtyminen tulee muuttumaan kertaheitolla, kun neiti kävelemisen taidon hiffaa. Täytyy siis nauttia tästäkin asiasta täysillä ja elää tosiaankin siinä hetkessä. Tietysti hän täällä kotona ja mökillä tekee tauotta kaikenlaista pientä keppostelua, mutta ne lähinnä jaksaa ainakin vielä vain naurattaa meitä. Milloin on kynän jälkiä vähän missäkin ja äidin rasvapurkki levitettynä pitkin vessan lattiaa. Väärinhän me tehdään, kun näille tilanteille lähes aina vain nauretaan ja taltioidaan kameralle. Minkäs teet, kun näky on vain yksinkertaisesti niin hellyyttävä ja saa torumisen unohtumaan. No kyllä me varmaan ehditään sitä torumistakin harrastaa myös tämän neidin kohdalla ihan kyllästymiseenkin asti, joten vielä kolmannenkin kerran nyt totean, nautin hetkestä 😀       

Neiti tosiaan sai tämän kuvissa näkyvän puukeinun 1-vuotis lahjaksi ja keinu me otettiin käyttöön jo viikko etuajassa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, hän nauttii tästä mökin ympäristöstä ja omasta keinustaan varmasti paljon enemmän kuin huvipuiston hälinästä. Niin nautinnollisesti hän keinussa keinuu Bum Kah ia lauleskellen. Musiikki on kyllä yksi asia, mikä on ollut syntymästä lähtien, ihan läpi koko vuoden, se juttu. Vastasyntyneenä hän rauhoittui meidän laualmiseen ja nyt osaa jo itsekin laulaa ihan tunnistettavasti. Meidän koko perheen pieni, suuri ihme 😍

Parin viikon päästä mennään neuvolaan 1-vuotis kontrolliin ja saadaan nähdä onko painoa sekä pituutta tullut niin paljon lisää kuin me uskotaan. Ainakin rinnalla hän viihtyy edelleenkin yötäpäivää todella ahkerasti, joten eiköhän se puntarikin sitä osoita. Nyt kuitenkin kiiruusti ulos jatkamaan auringosta nauttimista ja pian haetaankin jo isosiskot takaisin koulusta kotiin pyöräillen. Pyöräily on myöskin se meidän uusi juttu, kuten jo instagram antoi eilen ymmärtää 😉

1-vuotispäivä lähestyy

"Sta sta händerna.."

IIIIK, tasan kuukauden päästä meillä juhlitaan jo yksivuotiasta 💔

Ihan hurjaa, jokseenkin vuosi sitten huhtikuussa oli mulla laitoslaukku mielessä ja nyt on laukun sijaan mielessä tämän, viimeisen päälle hiotun jumpparin, 1-vuotissynttärit. Pelonsekaisin tuntein odotin vuosi sitten synnärille menoa ja viimeisen kuukauden ajan juoksin (LUE: taapersin) jo ihan kyllästymiseen asti eri kontrolleissa sekä kulutin pääosin sohvaa täällä kotona saamatta tarttua kiinni kotihommista korkean verenpaineen vuoksi. Isosiskot joutuivat silloin vuosi sitten koville auttaessaan minua kotitöissä ja nyt nämä kotityöt ovat vaihtuneet tässä vuoden mittaan silloisen masuasukin taitojen kehittämiseen. Jumppauksen lisäksi pikkusiskoa treenataan taitavaksi porraskiipeilijäksi ja se onkin tuottanut tulosta, sillä hän seisoo jo hyvin tukevasti tukea vasten vain yhdellä kädellä kiinni pitäen.

Kuten keskimmäisestä kuvasta näkyy, on neitokaiselle puhjennut ihanan terävät alaetuhampaat. Samanmoiset tuplana on luvassa hetkenä minä hyvänsä myös ylhäälle, joten voitte varmaan jo aavistaakin tästä meidän yöunien laadukkuuden. Rintamaito maistuu hyvin yhä edelleen ja rohkenen jopa väittää, että öisin tiheämmin kuin vastasyntyneenä. Silloin syöttövälit oli parhaimmillaan 4-6 -tuntisia, tätä nykytilannetta en viitsi edes sen tarkemmin kertoa 😅

Laitoslaukun sijaan mielessä on 1-vuotissynttäreiden lisäksi tietysti myös 1-vuotislahja. Mielessä on ollut jo kauan, että haluaisin hankkia mökille tällaisen eli Done by Deer Swing -keinun. Ja yhtään ei sitten miellytä tämä nostalginen vauvakeinu äidin silmää, awink awink! 😉

Nähtäväksi jää, mitä kaikkea me neidille keksitään ja onko tämä keinu-ihanuus mahdollisesti yksi niistä.

10kk ja leikkihuone

Viimeksi blogitekstiä raapustaessa olin reissu fiilareissa ja nyt on siitäkin hetkestä jo lähes viikko vierähtänyt. Viikonloppu pk-seudulla kului oikeinkin rattoisasti ja ainakaan vielä ei ole kantautunut korviini mahdollista porttikiellon uhkaa, joten kai tämä meidän silmäterämme on käyttäytynyt muidenkin kuin minun mielestäni varsin esimerkillisesti reissussa. Junamatka oli astetta rauhattomampi, mihin olen tässä viime vuosien aikana yksin matkustaessa tottunut. Ei kuitenkaan suureksi helpotuksekseni mikään täysi katastrofi, joten junaankin kelpuutan myös nuorimman neitokaiseni toistekin.

Tässä muutaman päivän mittaisen hiljaiselon aikana esimerkillisesti käyttäytyneellä reissutoverillani on ehtinyt tulla tasan 10kk mittariin ja yksi pieni hampaan alkukin on puskenut söpösti itsensä ikenestä läpi 💛

Neuvolassa käytiin tasan 10 kuukautis päivänä ja kaikki vaikutti olevan oikein mallikkaasti. Pituutta oli tullut parin kuukauden aikana paljon lisää ja sitä kyllä vähän aavistelinkin, kun vaatteet ovat jääneet housuosasta nafteiksi. Painossa oli kai toivomisen varaa, vaikka neiti ruokaa popsiikin hyvällä ruokahalulla sen mitä nukkumiseltaan ehtii. Pitää kait rajoittaa hieman päiväunien määrää, että ehditään ahkeran tissityksen ja puuroilun lisäksi ruokailemaan myös kaksi lämmitä ateriaa päivässä. Neidin omintakeinen liikkumis tyyli ei oikein neuvolan tätiä vakuuttanut vaikka hän varsin sukkelasti liikkuukin omassa puolikonttausasennossaan, vaan meidän täytyy treenata nyt ahkerasti portaissa oikeaoppisen konttaustyylin saavuttamiseksi. Itse en ole kyllä ehtinyt huolestumaan tästä hänen erikoisesta tyylistään, mutta ehkä me tarvittaessa voidaan ajatella fyssarilla käyntiä.

Aikaisemmassa postauksessa ehdinkin jo vihjasemaan meidän leikkihuoneen siirtymisestä kellarikerroksesta yläkertaan. Tähän siirrokseen ryhdyttiin muutaman viikon takaisen vaippayllärin seurauksesta, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Nyt tästä uudistuneesta leikkihuone-isosiskojen makuuhuone yhdistelmästä on poistettu kaikki pienet nippulat ja nappulat ja huoneesta tehty enemmän käyttäjänsä näköinen. Huoneesta löytyy nyt isosiskojen makuuhuonesopin lisäksi pieni keittiönurkkaus, duplolego-laatikot ja lääkäriasema 😀

Oviaukosta astuessa sisään tähän tilaan, on makuhuonesoppi vasemmalla puolella, "lääkäriasema" sekä lego-laatikot sen vastakkaisella puolella ja keittiönurkkaus suoraa edessäpäin. Ylläolevassa kuvassa näkyvä Ikean  Lack-hyllykkö on taipunut moneen muottiin. Se nimittäin toimittaa meillä hyllykön ominaisuuksien lisäksi liitutaulun, vieraskirjan, naulakon ja yöpöydän virkaa. Aika monikäyttöinen huonekalu siis 😅

Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä huone saa olla tässä lookissaan. Meidän perheessä minun lisäkseni kolmella vanhimmalla tytöllä on myös paha taipumus sortua näihin sisustuksellisiin hömpötyksiin. Vasta oltiin saatu tästä huoneesta makuuhuone-askartelu huone yhdistelmä ja nyt askartelu puoli onkin jotain ihan muuta. Itseasiassa tämä huone on tässä 10 vuoden aikana ehtinyt olla leikkihuone pariinkin eri otteeseen ja siinä välissä tv-huone sekä pelkkä tyttöjen makuuhuone. Mieheni vain pyörittelee päätään nähdessään meidän tyttöjen sisustavan, paljon muuhun hän ei nyt tässä akkavallan alla kykene 😜

Pikkututkija

Maailmassa (lue: omassa kodissa) monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Tässä ihan parin viimeisen viikon aikana on tämän neitokaisen reviiri laajentunut ihan ällistyttävällä tavalla. Nyt jos koskaan saa pikkututkijan äipällä sekä kaikilla muillakin olla silmät vähintäänkin edessä ja takana. Mm. nämä kuvissa esiintyvät kukat ovat olleet jo useammankin kuin kerran liipasimella ja mullat kerran lattialla. Mullat oli kylläkin kaivettu ruukusta lattialle isukin "valvovan" silmän alla 😉 Itse yritän välttää kaikin keinoin kukkien siirtämistä lattialta korkeuksiin ja sen vuoksi tässä joudunkin suorastaan hengittämään neitokaisen niskaan. Ehkä tämä minun sitkeys palkitaan ja vedän tässä kukkien tutkimis innokkuudessa pidemmän korren. Isosiskot ovat kyllä antaneet kiellettyjen tavaroiden olla suht rauhassa, joten toivoa ei ole vielä menetetty tämän nuormmaisenkaan kohdalla, ei ainakaan vielä 😅

Kukkien lisäksi kellariin johtavat portaat ovat enemmän kuin mielenkiintoiset ja yhtenä iltana viime viikolla tutkija ottikin hieman osumaa niissä. Portti oli unohtunut auki ja mukkelis makkelis mentiin alas puolet portaista. Siinä oli kyllä koko perhe järkytyksissä, mutta onneksi säikähdyksellä selvittiin. Tällaisia tilanteita taitaa valitettavasti tulla vielä tuhansia tämän neidin kohdalla, mikäli vauhti pysyy samanlaisena. Myös isosiskojen loputkin tavarat ollaan jouduttu siirtämään kellarikerrokseen, sillä kaikki pienet nippulat ja nappulat kiinnostaa myös hurjasti. Olihan hän päässyt yhden pienen muovi nappulankin nielaisemaan tässä yks päivä kurkusta alas täysin meidän huomaamatta. Vasta vaipanvaihdon yhteydessä tämäkin asia huomattiin. Nappula oli siis salamatkustanut läpi pienokaisen suoliston ja päätyi lopulta vaippaan. Tässäkin asiassa kaikki päätyi onneksi parhain päin. Kellarikerroksen leikkihuoneen tavarat on tämän seurauksesta siirretty nyt tänne yläkertaan ja näin ollen yläkerta pitäisi nyt olla turvallista aluetta taaperollemme. Tästä leikkihuoneen siirrosta yläkertaan voisinkin kirjoittaa lisää joskus myöhemmin, kera kuvien tietysti.

Kummitätiä taitaa alkaa pikkasen hikoiluttaan tätä tekstiä lukiessa, sillä huomenna tällä pikkututkijalla olisi tarkoitus valloittaa kummitädin ja -sedän nurkat eteläisessä Suomessa. Lähden nimittäin junalla vanhimman ja nuorimman neitokaisen kanssa viikonloppu reissuun pk-seudulle. Ensimmäistä kertaa pääsee juniori kummien luokse ja saapa nähdä onko hän tämän parin päiväisen pyrähdyksen jälkeen tervetullut vielä joskus uudelleenkin. Voi nimittäin olla kämppä myllerretty meidän reissun jäljiltä ihan uuteen uskoon 😂

Keväinen keskiviikko

Yöllä oli satanut uusi valkoinen lumikerros meidän jo puoleksi sulaneelle asfalttipihalle. Nyt taas vesi lorisee räystäistä ja aamun jäätynyt lumi sulanut sohjoksi. Tällaista tämä kevät on, märkää sohjo lunta ja liukasta jäätä. Nämä tämänkertaiset kuvat eivät kuitenkaan esitä mitään sohjoa tai liukkautta, eivätkä ole edes tämän keväisen keskiviikon kuvia. Kuvat ovat edellisen postauksen tavoin vielä viime viikonlopun mökki visiitiltä. Mikäli sikäli kelit jatkuvat näinkin keväisinä, niin voi hyvinkin meillä olla jälleen pienoinen paussi mökkeilyyn tiedossa tai ainakin mulla ja tällä söpöllä vaunuttelijalla. Viime viikonloppuna päästiin mutkattomasti jäätä pitkin vaunuilla satamasta mökille, mutta jäiden heiketessä joudumme menemään suurimman osan matkasta metsän kautta ja sitä reittiä ei vaunuilla suoritetakkaan. Reilun viikon päästähän siirretään kyllä kellojakin taas kesäaikaan, joten ehkä nämä jäät saisivat jo sulaakin vauhdilla ja ensi kuussa meillä olisikin vene vesillä 👐

Tämä meidän pikkudaami on saanut vaihtaa jo toppavaatteet hieman keväisimpiin vermeisiin. Ohuempi lakki merinovillakangas sisustalla ja Popin kuorihaalari kera fammon kutoman ihanan villahaalarin. Täysin riittävä asuste ainakin näin vaunuikäiselle. Isosiskot saavat kuluttaa vielä loppuun talvihaalarinsa ja sitten vaihdetaan keväisempiin vaatteisiin, kun kelit tästä vähän edes kuivahtaa. Hieman kateellisia he kyllä ovat nuorimmaisen neidin uudesta kevät-lookista ja vielä, kun keväisen pirtsakka tuubikaulahuivikin on laitettu paikalliseen lastenvaateliikkeen ompelijalle tilaukseen. Alemmissa kuvissa esiintyvät jäätikkiset leikkivät kuitenkin vielä niin innokkaina lumen ja jääpuikkojen kanssa, että talvihaalari on se ainut oikea vaihtoehto näistä soraäänistä huolimatta. Niin ja onhan tämä tämänkin aamupäivän keli muuttunut jäälumesta sohjoisen aurinkoiseksi ja siitä jälleen lumisateiseksi, että kevätsää on kyllä todellakin moninainen 😏

Rakas sormiruokailija

Meidän taitava, rakas sormiruokailija täytti tänään 9kk, kääk! Sehän tarkoittaa tietysti sitä, että tällä viikolla tulee mulla tasan 10kk äitiyslomaa/hoitovapaata täyteen ja kodinhoidon tuelle jäänti häämöttää jo väistämättä edessä. Saas nähdä, miten sitten taloudellisesti taas pärjätäänkään. Eletään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kotona haluan pääsääntöisesti lasteni kanssa hoitovapaan päätyttyäkin olla, sehän on selvä.

Huimasti on taas neiti tämän menneen kuukauden aikana kehittynyt. Ryömimisvaihe meillä jäi kokonaan pois ja nyt meidän pikkuimuri (joo hän löytää kaikki mahdolliset ja jopa mahdottomatkin roskat lattialta poimien ne salamannopeasti suuhunsa) liikkuu eteenpäin puoleksi istuen ja kontaten. Hänen etenemistyyli on sangen huvittavan näköistä, mutta jokainen tyylillään 😍

Tämä neitokainen onkin näistä neljästä prinsessastamme ainut ryömimisvaiheen skippaaja. Nyt häntä ei edes vois vähempää kiinnostaa vatsallaan lattialla makoileminen vaan lattialla pitää istua ja siinä asennossa sitten raahata itseään ympäri kämppää.

Yksittäisiä sanoja hän on myös alkanut jo jonkin aikaa sitten päästeleen suustaan ja ensimmäisin niistä äittttiiiii 💓

Mieheni oli selvästikkin tästä hieman käärmeissään. Minkäs kuitenkin teet, kun sanan "äiti" kodissamme voi parhaimmillaan kuulla päivänmittaan vähintäänkin noin 1000x, sen ollen näin kirkkaasti lasten keskuudessa suosikki sana. Tottakai meidän fiksu papukaijamme nappaa tämän suosikki sanan myöskin sanavarastoonsa ja toistaa sitä isosiskojen tavoin, sanotaanko, riittävän usein 😁

Äiti -sanan lisäksi hän on oppinut sanomaan hei ja Aija. Tällä jälkimmäisellä hän tarkoittaa toiseksi vanhinta isosiskoaan. Hän ja "Aija" ovatkin löytäneet selvästikin jonkin syvemmän keskinäisen yhteyden, soulsisters!

Ruokailu on lähtenyt todella vaivattomasti liikkeelle, sillä vielä ei ainakaan olla törmätty sellaiseen raaka-aineiseen, mikä ei neidille maistuisi. Neiti maiskuttelee tyytyväisenä kaikkea aina avokadoista kurkkuihin ja tomaatteihin. Kirpeämmät smoothietkin ovat alku puistatuksen jälkeen uponneet kivasti suusta alas. Toivottavasti tämä sama vire saisi jatkua pitkään. Mikä onkaan äidille sen helpottavampaa kuin hyvän ruoka -ja nukkumishalun omistava pikkutaapero

Tutittomalle tutti

VAROITUS: Tämä postaus sisältää ison annoksen syötävän ihanaa pikku napostelijaa.

EDIT: Kuvat ja ensimmäisen kuvan alla olevan tekstin olen työstänyt jo lähes 2 (!!) kk sitten. Tämä(kin) postausaihe jäi kuitenkin, joulukuussa meistä yliotteen ottaneen, influenssan jalkoihin ja sitä myötä myös kokonaan unholaan. Kyllä on näiden 2kk aikana tapahtunut tämän neidin kehityksen kohdalla huima harppaus ja jopa kaiholla katselen nyt näitäkin kuvia. Ahdistusreaktion minussa herättää kyllä tuo kuvissa esiintyvä kynttelikkö ja taas kerran influenssan muisteleminen, mutta muuten kaiholla katselen kuvien päätähteä eli minun pientä napostelijaa ♥

Paljon on siis kehitystä tapahtunut kahden kuluneen kuukauden aikana ja pinsettiotteen kehittyminen niistä kait se huomattavin, mutta yksi asia on pysynyt kuitenkin muuttumattomana ja se on rakkaus tähän food feeder ´iin eli ruokatuttiin. Tämä meidän pikkunapostelijahan ei huoli missään tapauksessa oikeaa tuttia suuhunsa, mutta ruokatutti on asia erikseen. Varsin fiksu tapaus tämä meidän päättäväinen neitokainen. Mitä sitä nyt tyhjää tuttia imeskelemään, kun on äidin tissistä maitoa tarjolla ja ruokatutista muuta naposteltavaa siihen lisäksi 😀

Itse olen kyllä vähän eri linjoilla tämän tutti asian kanssa ja kaikkeni olen yrittänyt heti synnäriltä lähtien, että hän huolisi tutin. Yritykseksi on minun yrittämiset kuitenkin jääneet ja neiti vetänyt pidemmän korren. Nyt meneekin sitten ihan kaikki (!!) mahdollinen neidillä salamannopeasti suuhun, kun pinsettiote on mestarillinen ja tutti ei ole toimittamassa tulpan virkaa. Tarvitseeko meidän tutittomista öistä sitten edes mainita. Kaikki varmaan jo tässä vaiheessa tajuaa, kuka on öisin tutin korvike. No minä, super-imettäjähän, se tietysti olen. Rooliini olen kuitenkin täysin tyytyväinen ja hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Food feeder ´istä minun alunperin piti kyllä tässä kirjoittaa, mutta juttu lähti tyypillisesti taas rönsyilemään. Tilasin netistä tämän ruokatutin ikään kuin pikkujoululahjaksi neidille, kun mitään turhaa en halunnut hänelle ostaa ja isosiskot olivat vakaasti sitä mieltä, että jotain on kuitenkin pienimmänkin siskon saatava. Nappi ostos on kyllä ollut ihan joka kantilta katsottuna. Ruokatutti ei pelkästään tyydytä tarvetta laittaa koko ajan jotain suuhun vaan helpottaa myös kutiavia ikeniä pienien reikä nystyröiden avulla ja varsin tehokkaasti silloin, kun se täytetään jollakin jääkaappiviileällä syötävällä. Korkillinen ruokatutti on kätevä sujauttaa hoitolaukkuunkin mukaan ja ottaa se esille sieltä tarpeen vaatiessa eli meidän tilanteessa todella usein. Tavallisen tutin sijasta tämä pelastaa meidät monenlaiselta pattitilanteelta.

Nyt muuten huomasin, että tänäänhän on tammikuun viimeinen päivä. Japadapaduu! Niin ihanaa, ettei sanotuksi saa 😍

8v ja 8kk

Tämä viikko onkin varsinainen 8-numeroinen viikko, juniorin täyttäessä tänään 8 kuukautta ja toiseksi vanhimman prinsessan täytettyä alkuviikosta 8 vuotta. 

Aikomuksena oli seuraavaksi postailla tänne tuoreen 8-vuotiaan synttärijuttuja, mutta sitten huomasinkin juniorin täyttävän tänään tosiaan tasan 8 kuukautta ja nämä uunituoreet 8 kk -kuvat kiilasivat vanhempien aiheiden edelle. Viime kuussa jäikin 7 kk -kuvat postaamatta, influenssan ottaessa meistä vallan. Tasan kuukausi sitten oltiin sen kourissa ja niitä hetkiä ei kovin mieluusti enään muistelekkaan. Tänään ollaan kiitollisia juuri tästä päivästä, tästä hetkestä ♥

Ollaan kaikki terveenä ja neiti näpsäkkä poseraa kuvissa tyytyväisenä omassa tutussa arki-lookissaan. Popin body ja sukkapöksyt on se meidän juttu. Aina ei tarvi olla kuvissa ykköset päällä vaan välillä on kait jopa suotavaakin näyttää se todellinen arki-look.

Alin kuva ei tosin ole uunituore sukkapöksy-kuva vaan ihana yhteiskuva meidän 8-numeroisista. Kuva kertookin heidän välisestä yhteydestä kaiken, isosisko ja pikkusisko ♥

Juniorimme on kehittynyt hurjasti edellisistä 6 kk kuvista. 2 kk sitten vasta harjoiteltiin istumista ja nyt hän istuukin jo kuin vanha tekijä. Konttausasento on myös hallussa, mutta eteenpäin hän ei vielä suostu menemään. Sen taidon opittua onkin tiedossa enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Painoa on myös tullut tietysti rutkasti lisää tässä 2 kk aikana. Silloin me vasta aloiteltiin kiinteiden ruokien parissa ja nyt syödään todella hyvällä ruokahalulla jo vaikka minkälaista eli ei ihme, että eilen neuvolassa puntari näytti ennätyslukemat. Meidän vauvastakin on siis tulossa kovaa vauhtia iso neiti ja 1-vuotis synttärit häämöttää ihan nurkan takana. Niin hurjaa, ihan käsittämätöntäkin, mutta kuitenkin tietysti ihanaa ja täysin normaalia elämänkulkua.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ♥

Ihanaa perjantaita kaikille!

Puolikas hurraa-huuto

Nyt on sitten menoa ja meininkiä nuorimmaisenkin ruokailu-rintamalla, eikä paluuta täysimetykseen enää ole. Ihan hurjaa kuinka aika onkaan mennyt nopeaa. Enää meillä ei ole vastasyntynyttä pientä tuhisijaa vaan lujan oman tahdon omaava puoli vuotias pieni iso neiti. Huhhuijjakkaa.

Tietysti on ihanaa nähdä kuinka hän kehittyy ja kasvaa asiaan kuuluvalla tavalla, mutta jo nyt mulla on ikävä niitä pienokaisemme ensimmäisiä kuukausia. Onhan ne ensimmäiset kuukaudet intensiivisiä, mutta jotenkin kuitenkin omalla tavalla helppoja. Ruoka on ollut ainakin aina käsillä tilanteessa kuin tilanteessa ja pahemmilta sotkuiltakin ollaan vältytty. Mitä nyt joskus on maitoa suihkunnut yli äyräiden, meidän molempien rinnuksille ja imeväisen kasvoillekin. Nyt on kuitenkin sormiruokailu ja ensi lusikalliset sotkuineen peruuttamaton fakta. Tahmassa tulee oleen syöjän, syöttäjän ja ympäristön lisäksi satunnaisesti myös ainakin lelut. On se kuitenkin niin ihanaa sotkua ja ihana sotkun aiheuttaja, meidän oma rakas tahmatassu ♥

Eilen meillä raikui onnittelu laulujen päätteeksi puolikas hurraa-huuto ja sen päälle vielä lahjaksi maissinaksu rutisteltavaksi. Hienosti hän jo ohjaa naksun ja muitakin sormiruokia, kuten tuorekurkku-tikun suuhunsa. Hän on itse asiassa osoittanut jo kuukauden verran niin suurta kiinnostusta ruokaa ja ruokailua kohtaan, että noin kaksi viikkoa sitten annettiin hänen jo maistella ensimmäistä kertaa keitettyä porkkanaa sekä perunaa. Näitä haarukalla pienittyjä juureksia makusteltiinkin heti jo ihan kuin vanha tekijä, eikä yökkäilyistä ollut tietoakaan. Taitaa olla meidän neiti jo ihan valmis kiinteisiin ruokiin, halusipa äiti sitä tai ei.

Toinen puoli vuotta lisää niin sitten ollaankin jo toukokuussa ja toivon mukaan juhlitaan yksivuotisjuhlia mökillä auringon lämmössä ♥

Raikas talvisää

..On pian historiaa, mikäli loppuviikon sääennusteeseen on uskominen. Huomenna on kait vielä ihan kohtalaisen talvinen sää, mutta sitten tulee sateet kera kovan tuulen. Lähes viikon ehdin kuitenkin käyttää Ozbaby:lta tilamaani talvilämpöpussia tai siis pienokainenhan sen lämmössä on kuumeesta parantumisen jälkeen tuhissut ihan onnessaan, en suinkaan minä. Edessä on nyt kuitenkin taas vaihteeksi sellaiset kelit, että tämä lämpöpussi on vaihdettava ohuempiin peitteisiin. Kiitos erittäin nopean toimituksen, pääsimme käyttämään sitä heti sopivasti kuumeen selättämisen jälkeen ja ilmakin oli koko viikonlopun mitä parhain. Tuhat kertaa mielummin ottaisin vastaan viime viikon ja viikonlopun pakkaskelit kuin uhkaavasti lähestyvän plussakelin. On ihanaa saada pakata pikku tuhisija kunnolla lämpöpussin lämpöön nukkumaan vailla pelkoa siitä, että hän herää hetken päästä pää märkänä hiestä. Itselläni on jotenkin luontaisempaa ylipukea lapsokaiset ja sen vuoksi sopivat pakkaskelit olisi just hyvät.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tämä Eisbärchen -merkkinen lämpöpussi saapui käyttöömme ihan ennätysajassa. Täytyy kyllä antaa tunnustusta Ozbaby:lle ja matkahuollolle tästä nopeasta palvelusta. En ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavanlaista siis sitä, että vuorokausi tilaamisen jälkeen tuote on jo haettavana toimituspisteestä. Niin hyvä mieli jäi tästä super palvelusta, että taatusti tulen tilamaan heiltä tarpeen tullessa jatkossakin.

Toivottavasti loppuviikosta luvatut sateet ovat hyvin lyhytaikaisia ja pian saisimme taas nauttia raikkaasta talvisäästä. Jotenkin tämän pimeän talvijakson selättäminen olisi paljon helpompaa lumisen aurinkoisessa säässä kuin synkän vesisateen ympäröimänä.

Nyt täytyy ottaa muista perheenjäsenistä mallia ja painua minunkin pehkuihin. Superkuun kaikottua ehkä unikin maistuu nyt paremmin kuin viime päivinä. ÖITÄ kaikille!

Karhunpoika

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..

Tämä viikko on mennyt meillä sairastellessa. Pienin rakkaistani on kuumeessa ja flunssainen. Pieniä toipumisen merkkejä on onneksi ainakin tänä aamuna ollut vihdoin ilmassa ja toivottavasti parempi edellinen yö ja tämä aamu saisi myös jatkoa. Itselläni flunssan oireet ovat vasta tuloillaan, mutta siitä en välitä niinkään. Pääasia on, että saadaan pikku karhunpoika kuntoon ja tämän myötä myös tätä arkea vähän tasaisemmaksi. Huonot yöt ja vähäiset päiväunet saa potilaan niin kiukkuiseksi, että suurinosa vuorokaudesta menee häntä kanniskellen ja siitähän mun selkä sitten tykkääkin tai sitten ei. Tällaisina hetkinä muistuu mieleen normaalin arjen hienous ja helppous. Hyvät yöunet on ainakin mulle kaiken a ja o. Kun yöllä saa nukuttua edes suht hyvin, niin jaksaa arkeakin pyörittää paljon paremmin.

Syksyn tai sanoisinko oikeastaan jo, että talven ensimmäiset pakkaset purevan viiman kera, tulivat meidän kannalta huonoon saumaan. Päiväunet meillä nukutaan lähes poikkeuksetta aina ulkona, mutta kuumeista neitiä en ole raaskinut pukata ulos raakaa pakkasilmaa hengittämään ja päiväunet sisällä ei ole ollut mikään hitti. Alkusyksystä nukutin häntä kyllä kuumeisenakin ulkona. Happirikas, kostea ilma teki hänen hengitykselleen hyvää toisin kuin tämä pureva pakkanen. Kamppeet ulkona nukkumiseen meillä kuitenkin pitäisi olla kohdillaan vielä, kun pääsisisin hakemaan alkuviikosta Ozbaby:lta tilaamani talvilämpöpussin lähikaupasta. Haluan todellakin satsata ulkona vaunuissa nukuttamiseen, sillä raikas ulkoilma on hänelle niin hyväksi  ja hyvät varusteethan tekee tästä "ulos vaunuihin laittamis" -proseduurista kätevämpää. Riittävän paksu ja miellyttävä haalari sekä kunnon lämpöpussi, niin ei tarvitse haalarin allekaan kötystää montaa kerrosta vaatteita. Kunnon paukkupakkasten yllättäessä voi sitten lisätä vielä villapuvun haalarin alle niin kyllä TARKENEE!

Nyt takaisin kotitöiden pariin, kun pikkukaverikin suostui tukkoisine nenineen ainakin pienille torkuille. Kotityöt ilman toisessa käsipuolessa hengailevaa 8kg nahkapainoa on jotenkin paljon vaivattomampaa suorittaa ;)