Vihreäpainotteinen

Sanoisinko, että aika vihreäpainotteinen oli syyskuun laiha kirppistelysaldo. Laihaksi on jäänyt muidenkin kuukausien kirppistelysaldo, sillä ennen tätä syyskuista kirppistelyä pohjoisessa, kiertelin kirppiksillä keväällä kuopuksen ollessa vielä masussa. Pohjoisen reissullakin kävin vain yhtenä päivänä pikaisen rundin. Sieltä mukaani tarttui vihreitä kahvikuppeja (kaksi kappaletta molempaa lajia), vihreä tuikkukuppi sekä rundin parhain löytö, tuikkukuppi mustaa savulasia.

Alhaalla olevassa kuvassa esiintyvä palmupuun alku ei ole kirppislöytö, mutta sain sen myös samaiselta Pohjoisen reissulta. Isäni on kerännyt viime keväänä Israelin matkaltaan talteen palmupuun siemeniä ja kasvattanut niistä useita alkuja. Niistä sain sitten yhden kasvatettavaksi ja ajattelinkin kasvattaa tätä omaa palmupuutani parhaan kykyni mukaan. Kukkaruukussani kasvava vihreä komistus onkin varsin vekkuli tapaus, sillä se laittaa nukkumaan iltaisin hämärän laskeuduttua sulkemalla terälehtensä. Jostain tästä hassusta ilmiöstä jo luinkin, että sulkemalla terälehtensä kukka, tässä tapauksessa puu, suojaa siitepölyä tuottavat osat yöksi sateelta ja tiivistyvältä kosteudelta. Sadetta ja kosteutta ei onneksi meidän olohuoneessa ole havaittavissa, mutta mistäpä tämä raukka sen nyt tietäisi. Pienenä siemenenä tänne pimeään Pohjolaan matkustanut ja nyt yrittää pinnistellä meidän olohuoneemme lämmössä. Olen kyllä niin hullaantunut tästä palmusta ja varsinkin tämä nukkumis-ominaisuus kiehtoo minua suuresti.

Suuresta halusta huolimatta tämä Hemuli ei ehdi päivittää blogiaan kovinkaan aktiivisesti. Arkemme on nyt jatkuvasti niin hektistä, että ylimääräistä aikaa on ihan naurettavan vähän. Lasten kuljettaminen koulussa sekä harrastuksissa ja läksyjen luku siihen päälle kaikkine tissityksineen työllistää minut aikalailla 24/7. Yöunille hiivin nykyisin yhtäaikaa lasten kanssa, että jaksan pyörittää tätä arkea ja tämän vuoksi oma aika eli mm. blogin kirjoittaminen on nyt kortilla. Eiköhän sitä ylimääräistä aikaa liikene haluttu määrä viimeistään sitten kun päässä on yksi harmaa suortuva tai kaksi :)

Sinisen eri sävyt

Arabia munakuppi, Meri.Vuosi, 1976-79.

Mökki mielessä olen taas tämän helmikuun aikana kiertänyt kirppiksiä. Varsinkin kaikki sinisen eri sävyt (vihreäksikin nämä voisi kyllä joku mieltää) on mielestäni vieläkin erityisen p o p ! Ja mikä nyt voisikaan sen paremmin sopia tulevan mökkimme keittiön avohyllyille, kuin Arabian munakupit nimeltään Meri. Joo paikkakin näille on jo mielessäni keksitty, hih! Ihan sieluni silmin voin nähdä nämä koristavan keittiön valkoisella avohyllyllä vaneriseinä taustana. Tällainen ajatus tuntuu vielä kuitenkin liian kaukaiselta. Tiedostan kyllä sen, että ihan mitä vain voi vielä tapahtua ja mökkisuunnitelmat muuttua ihan muuksi. Ainahan sitä voi kuitenkin haaveilla tulevasta ja mulle tämä haaveilu antaa aina ylimääräistä energiaa pitäen minut voimissani. 

Toinen tai toiset sinisävytteiset löytöni ovat nämä lasiset tee (kahvi?) kupit ja heti nämäkin nähtyäni mökin keittiö tuli automaattisesti mieleeni. Ei sillä, kyllähän ne sopii ihan hyvin tänne kotimmekin keittiön hyllylle, mutta mökille ne kuitenkin mieltäisin paremmin. Sitä hetkeä odotellessa tyydyn täyttämään kotimme jokaisen kolon näillä kirppislöydöilläni. Keittiön kaapit ovat kyllä olleet jo aikapäiviä sitten tupaten täynnä eri kipposia ja kupposia, että ihan senkin vuoksi odotan mökkimme valmistumista todella hartaasti.

Nyt lauantaina ei kuitenkaan keskitytä kirppistelyyn vaan tämä päivä täyttyy ihan muunlaisesta ohjelmasta. Ihanaa, että päivä on vasta aamussa ja on monta tuntia aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä on tämän päivän varrelle suunnitellut.

Ihanaa ja nautinnollista lauantaita kaikille!

Aarikkaa

Tässä ennen joulua postailin aiheesta "Vuoden viimeiset" kirppistelyt. Ihan viimeisimmäksi kuitenkin jäivät nämä kuvissa näkyvät Aarikan aarteet. Ne eivät ole Pohjoisen kirppiksiltä löydetyt vaikka niin voisi äkkiseltään luulla, kun mainitsin Vuoden viimeiset -tekstissäni aikomuksen ehtiä kirppiskierroksellekin ennen joulua. Aika Pohjoisessa ei siihen antanut kuitenkaan myöten, eikä kirppikset itseasiassa enää sinne päästyä ollutkaan mielessä. Ajatukset valtasi silloin talvimaisemat ja ulkona olo. Nämä hankin Ajattomilta astioilta juuri joulun kynnyksellä. Aarikka on sulattanut sydämeni ja en vain millään voinut olla klikkaamatta näitä kotiin.

Kynttiläjalat edustavat vanhaa Aarikkaa. En valitettavasti osaa nyt sanoa, että minkä vuoden peruja nämä ovat ja olisikin enemmän kuin kiitollinen, jos joku asiasta tietoinen valoittaisi tätä asiaa mullekin. Itse heittäisin villinä veikkauksena 1970-luvun.

Nämä kynttiläjalathan taipuu moneen eri käyttötarkoitukseen. Alimassa kuvassa on kynttiläjalat koko komeudessaan, mutta ne toimii ihan yhtä hyvin ilman lasiosaa (kruunukynttilän kanssa) ja voihan pelkkiin lasialusiinkin laittaa kynttilät, jos ei halua puuosaa käyttää ollenkaan. Lasialuseen sopii sekä kruunukynttilä, että joku matalampikin kynttilä esim. sellainen ihana 70-80 -luvun pallokynttilä. Tällaisia pallokynttilöitä ostaisin muuten välittömästi, mikäli sellaiset joskus marssisivat eteeni.

Nyt omistan ainakin pari Aarikan juttua 2nd handina. Nämä kynttilänjalat ja servettitelineen. Tästä onkin hyvä jatkaa Aarikka tavaroiden metsästystä.

Inspiroivaa torstaita kaikille ♥

Vuoden viimeiset

Vuoden viimeiset kirppistelyt taisi olla tässä tai itse asiassa tein nämä löydöt jo viime viikolla. Mökki siintää mielessäni myös näiden aarteiden suhteen. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin enää ei puutu kuin mökki Tavarat ja suunnitelmat alkaa olla jo valmiina.

Aika ei taida enää riittää kirppistelyyn tämän vuoden puolella, ei ainakaan näissä maisemissa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin jo maanataina suuntaamme katseemme kohti Lapin talvimaisemaa ja vietämme siellä koko joulun. Voihan tietysti olla, että lempi kirpparille on päästävä tälläkin Lapin reissulla ja sieltä voin vielä muutaman lisäyksen saada näihin vuoden viimeisiin löytöihin. Saa nähdä onko kirppikset siellä vielä auki vai onko nekin siirtyneet jo, meidän lailla, joulun viettoon.

Ihastuttavin löytö viime viikon kierroksellani oli tämä marimekon (tasaraita?) purkki. Olettaisin tämän olevan 1970-1980 -luvun periä. Voitte korjata mikäli olen pahasti väärässä. Marimekon jutut ovat kyllä ihania ja monet tuotteet ovat niin nostalgisia. Ehkä juuri se tekeekin näistä erityisiä, kaikki vanhat kuosit ♥

Ultima Thule @iittala

Tuikkukupit @merilasi

Jouluisia postauksia en saa aikaan, en sitten millään. Toivottavasti viimeistään jouluviikolla tähän tulee muutos. Tarkotuksena olisi käydä morjenstamassa myös joulupukkia ennen aattoa ja niistä maisemista voisikin saada herkullisia kuvia tänne bloginkin puolelle.

Taas lykästi

Viime perjantain kirppisrundillani minua lykästi jälleen kerran ja tämä oli jo toinen kerta peräkkäin. Jippii! Haalin koriini yhtä sun toista ihanaa ja yksi suurimmista ihanuuksista oli ehdottomasti yllä olevissa kuvissa näkyvä puinen aarikka lintu servettiteline. Erityisen rakkaan servettitelineestä tekee sen, että se on suoraa muisto lapsuudestani. Omalla äidilläni on samanlainen ellei hän ole vaan erehdyksissään sortunut heittämään sitä pois. Muutenkin olen ihastunut aarikan eri juttuihin ja varsinkin näihin vaalean puunvärisiin.

Myös näissä kahdessa edellisessä kuvissa olevat kukka jutut saivat minut hymyilemään ekstrasti, kun ne kirppispöydiltä bongasin. Nimittäin rottinkinen kukkapöytä jaj keltainen esim. seinään ripustettava kukkateline. Nämä halusin itselleni välittömästi vaikka mulla ei ollut, eikä ole vieläkään, edes aavistusta mihin ne sijoittaisin. Voi mökki, missä viivyt?! Nyt tarvittais kyllä mökkiä niin kipeästi, kun näitä kirppisaarteita alkaa olla pikku hiljaa kaapit ja nurkat täynnä. Mistään en kuitenkaan halua luopua, sillä kiertelen kirppiksillä juurikin se kaivattu mökki mielessäni. Bongailen suurimman osan näistä löydöistäni mökille, jota ei ole vielä edes suunniteltu. Tontti on, mutta se ei nyt paljoa mieltä lämmitä. Eihän sinne voi näitä kallisarvoisia aarteita vielä roudata. Toivon mukaan pääsisin pian täyttämään unelmien mökin näillä ihanuuksilla.

Termospulloja ei voi koskaan olla liikaa. Viime kerralla mukaani tarttui keltainen termari ruskealla korkilla ja nyt silmiini osui puolestaan vihreä sellainen. Sieluni silmin näen myös tämän termarin mökkimme keittiön avohyllyllä, yhdessä sen keltaisen kanssa ja tietysti emalimuki kokoelmani. Viimeisessä kuvassa komeileva vihreä roskis on myös mökille suunnattu, mutta sitä mökkiä odotellessa, se palvelee pikku neitejä leikkihuoneessa. Samoin myös leikkihuoneen seinällä komeilevat esiliinat. Samaiset esiliinat vilahtelikin jo lauantain postauksessa ja nekin on siis viime perjantain kirppislöytöjä. R E T R O A ostoskori täynnä. Taas kerran!

Syksyn kirpparilöydöt

Tässä osa tämän syksyn kirppisaarteistani näin viikon jälkijunassa. Yhtäkkinen talven tulo yllätti minut täysin ja pasmat meni ihan sekaisin. Enää ei kiinnostanutkaan postata sisäkuvia vaan lumiset ulkoilukuvat veivät luonnollisestikin voiton. Lumi tuli ja suli, nyt on aikaa taas postata sisustusjuttuja. Näitä kirppisaarteitani olen kyllä kuvaillut tässä pitkin syksyä. Huomaan ainakin itse, kuvia katsellessa, ilmojen olleen välillä toisia päiviä pilvisempiä. Lumen tulo helpotti hetkeksi täällä sisällä kuvaamista, mutta nyt on taas tätä niin tuttua synkkää ja pimeää. Ehkä ensi viikolla sataisi taas lunta ja kaikki olisi monin verroin lystimpää.

Kaikki yläpuolella olevat aarteet olen bongannut yksittäin eri kirppiksiltä ja tässä on vain osa syksyn löydöistä. Ihan kaikkea en voi alkaa kuvaileen ja vaikka kuvaisinkin, niin niistä pitäisi tehdä kyllä useampi postaus. Yleensä teen juurikin näitä yksittäisiä löytöjä, mutta joskus lykästää tavanomaista enemmän [kts, kuvat alhaalla]. Viime viikolla oli oikea super keskiviikko, kun bongasin korin, ja kädetkin täyteen, löytöjä. Kaikkea ihanaa laidasta laitaan: ysäriä, kasaria, 70-lukua! Niin minun näköisiä juttuja, edulliseen hintaan. 

Tarkkasilmäiset voi kuvista äkkiseltään huomata myös sen, että UNIKKO IS BACK tai UNIKKO IS THE NEW BLACK. Siis ainakin minun silmissäni. Näin se maku aaltoilee sinne ja tänne. Vielä vuosi sitten tai ainakin pari vuotta sitten olisin vielä pyörittänyt päätäni Unikolle, mutta nyt olen lämmähtänyt siihen uudelleen. Mitä tästä kaikesta opinkaan? Ainakin sen, että älä ikinä heitä hukkaan ainakaan mitään klassikko juttuja vaikka ne olisi kuinka out! Ne tulee ennemmin tai myöhemmin uudelleen kovaan huutoon. Tämä on tullut ainakin minun kohdallani niin monta kertaa todettua, että jo hetken päästä haikailen pois heitettyjen tavaroiden perään.

Asiasta toiseen, tänään tehtiin piparitaikina jääkaappiin yön yli muhimaan ja huomenna meillä onkin piparinleivontatalkoot. Ensimmäinen kerta, kun teen itse taikinan ja siksi odotankin erityisen jännittyneenä sen koostumusta ja ennen kaikkea makua. Toivottavasti taikina on onnistunut jo heti ensi yrittämällä.

Eipä tässä sen kummempia kuin, että palaillaan!

Sunnuntaiaamu makkarissa

Tällaisia nautinnollisen rentoja aamuja, kun on aikaa kaskottelulle ja sängyssä herkuttelulle, osaa todellakin arvostaa niiden ollessa harvinaista herkkua. Kultaakin kalliimmat lapsosemme tarjoilivat aamupalan sänkyyn. Oma aamupalani koostui tietysti joka aamuisesta kaurapuurosta ja kyytipoikana pakollinen kuppi kahvia kera skarppi-näkkärin. Tällaisina aamuina ei todellakaan voi nousta ylös sängystä väärällä jalalla ♥

Aamupalan kyytipoikana oli uusin Asun-lehti ja se ei kyllä ollutkaan mikä tahansa kyytipoika vaan lehdessä oli vaikka ja mitä kiinnostavaa. Muutamat lauseet iski silmääni erityisellä tavalla "Kauniisti keskeneräinen", "Hiljaa hyvä tulee" ja "Yksinkertaistaminen saattaa kuitenkin alentaa stressiä ja tuoda yllättävää mielihyvää. Mökkielämä on juuri sitä, ja ehkä tärkeämpää terveydellemme kuin tiedämmekään." Jälkimmäinen, NIIN TOTTA! "Kauniisti keskeneräinen" [kauniista en tiedä, mutta keskeneräinen ainakin] ja "Hiljaa hyvä tulee" -lauseet, koskee ainakin makuuhuonettamme. Makuuhuoneemme on ollut keskeneräinen pian jo vuoden verran ja mieheni päästessä kesälomalle on sinne ainakin saatava parisänky. Vuoden verran patjalla nukkuminen alkaa jo pikkuhiljaa käymään hermoille ja en jaksaisi enää millää tyynnyttää malttamatonta sieluani "Hiljaa hyvä tulee" fraasilla. Nyt on kyllä ryhdyttävä tuumasta toimeen ja rakentaa meille se unelmien vanerisänky. Can´t wait! Syksyksi on myös muutama makuuhuonetta koskevaa extra suunnitelmaa muhimassa päässäni, pitäähän masentavan syksyn varalle keksiä jotain voimia antavia projekteja.

Nämä kuvissa esiintyvät makuuvaatteet hankin muuten hiljattain kirppikseltä ja voi pojat ku ne osaakin olla pehmeät! Oikeat sköönikset ♥  Yksi yö ollaan nyt niissä nukuttu ja kyllä se uni vain maistuikin näissä retrounelmissa oikein makoisasti. Mieheni kyllä ennusti eilen illalla näkevänsä painajaisia näissä mummomaisissa peitteissä, mutta taisi kyllä hänkin, tuhinan perusteella, nukkua varsin makoisasti, hih!

Hitaan aamun jälkeen potkaistiin päivä kunnolla käyntiin ja paineltiin isosiskon perheen luokse ja meillä onkin ollut kaikin puolin antoisa päivä ihanassa seurassa, eikä kyyneliltäkään ole vältytty. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Parempi niin.

Heikkona lasiastioihin

Heikkona siniseen, kuten myös lasiastioihin ♥

Kirkkaat lasiastiat ovat sinisten astioiden lisäksi yksi heikkouksistani kirppiskierroksilla. Näitä, lasisia ystäviäni, olen keräillyt sinisiä astioita kauemmin ja vielä sama lasiastia buumi jatkuu. Viime kirppiskierrokseltakin nimittäin tarttui mukaan muutamat lasiset kipposet [ei ehtinyt kuvaukseen mukaan]. Pian kirkkaita lasisia aluslautasia on niin paljon, että voin tehdä niistä kattauksen vähän isommallekin seurueelle ja nämä lasiastiat sopivat mielestäni erityisen hyvin tähän vuodenaikaan, kesään, keskikesään siis.

Suosikkini tämän lasiperheen joukossa ovat tällä hetkellä Nuutajärven Pauliina kahvikupit ja Viiru tuhka-astia, Riihimäen lasin Assi ja Rypäle sokerikot sekä Tapio Wirkkalan suunnittelema Ultima Thule kermakko. Uunituoreet kirppis löytöni, Nanny Stillin Riihimäen Lasille suunnitteleman Kehrä-sarjan kirkkaat juomalasit, nousevat varmaan pian myös lasiastia kokoelmani top kymppiin. Niistä ja muista viime päivien kirppislöydöistäni tulee kuvia myöhemmin.

Huomenna on tosiaan juhannus eli valon ja keskikesän juhla. Valoa on ja siitä nautitaan täysillä, mutta muuten keskikesän juhla -nimitys ahdistaa. Ei kyllä innosta ajatus keskikesästä, kun ilmat on olleet kaikkea muuta kuin kesäiset. Tämä kesä on pian ohi ja päivästä toiseen ulkona vain sataa sekä tuulee. Olisihan se ollut ihan kiva postata kauniita kesäkuvia näin juhannuksen alla näiden lasikippojen sijasta, mutta ulkona puutarhan hoito on jäänyt aikalailla paitsioon ja kesäkuvia ei kovin paljon ole kameraan kertynyt. Muutamia kuvia olen kyllä ilmojen salliessa pihani ainoista ylpeyksistäni, alppiruusuista ja angervoista, tässä viime viikkojen aikana napsinut. Ehkä tässä juhannuksen aikana ne päätyy myös tänne blogin puolelle ja viime päivien maalaus jutuistakin olisi tarkoitus lähipäivinä huikkailla jotain.

Eipä tässä sen kummempaa nyt kuin oikein ihanaa juhannuksen odotusta kaikille ja palataan asiaan joko maalaus linjalla tai kesäkukkien myötä.

JAG ÖNSKAR ER ALLA EN RIKTIGT TREVLIG OCH SOLIG MIDSOMMAR