Pientä piristystä keittiöön

Eihän tässä paljon tarinointia kaivata, kun yllä oleva kuva kertoo jo kaiken oleellisen. Juniorin ilme on juuri sellainen, mitä miehenikin varmaan pohjimmiltaan ajattelee. "Voi itku tuota äitiä, toivoton tapaus." 😆

Niin siinä vain yksi viime viikon päivä kävi, että tämä äippä tarttui jälleen kerran tuumasta toimeen, alle minuutissa. "Siitä se ajatus sitten lähti" -tyyliin ja tähän on jo juniorinikin pian tässä kahden elinvuoden aikana joutunut tottumaan. Päivittäin hän vierestä seuraa näitä minun huippuja ja vähemmän huippuja ideoita, kuvan ilme kasvoilla!

Eihän miehenikään ehtinyt edes kotiin töistä tulla, kun yksi keittiön kaapinovista oli jälleen ruuvattu irti, ruuvien jäljet spaklattu piiloon, kaappi maalattu kalkkimaalilla ja uusi avohylly stailattu uuteen lookkiinsa. Aika kätevää, eikö?! Ainakin, jos minulta kysytään 🙊

Hienosti passaa nyt tämä avo"hylly", kalkkimaalilla maalattuun, harmaaseen seinään. Ikään kuin, harmaa kalkkimaali vasten harmaata kalkkimaalia -pump pump 😅

En varmaankaan ihan yhtä hereästi lähtisi mitään upouutta keittiötä tuunaamaan tällä omalla haparoivalla tyylilläni, mutta meidän keittiö onkin jo 11-vuotias vanhus ja ei ole niin haudanvakavaa, vaikka rapatessa roiskuisi. En jaksa enää meidän talon kohdalla hirveästi miettiä, että tehdä vai eikö tehdä, sillä tämä elämää nähnyt torppa tarvisi kipeästi jo kunnon perusrempan. Kaikki pinnat alkaa olla tässä kuusihenkisessä perheessä siinä kunnossa, että pieni maalipensselin heilutus ei näy missään. Sitä lottovoittoa odotellessa, tuunaan näitä neliöitä mielin määrin, heh!

Ehdin kuin ehdinkin postaamaan vielä yhden postauksen helmikuun puolella, kiitos hiihtoloman. Huomenna onkin sitten maaliskuu ja tämä on ihan järjettömän ihanaa. Yhtä järjettömän ihanaa, kuin nämä minun extempore tuunaus ideatkin 😉 Tämä tämänkertainen blogitekstikin on jotenkin nyt ihan järjetöntä, että parempi varmaan pistää pillit pussiin tältä erää ja pikalounaan jälkeen siirtyä ulos nauttimaan aurinkoisen kirpakkaasta pakkassäästä. Me lomalaiset ollaan noin 3-4 tuntia jäljessä arkiaikataulua ja siitä syystä lounaskin nautitaan nyt, pikkukaverin päiväunien viivästymisestä puhumattakaan. Ei sen niin väliä, tärkeintä on hauskanpito.

SON MORO!

Luovuutta kalkkimaaleilla

Toissapäivänä sotkettiin kalkkimaaleilla jälleen kerran ja oikein huolella sotkettiinkin. Lasteni ohella, olin itse vähintäänkin yhtä innoissani tästä sotkemisesta siis luovasta sotkemisesta. Kun kalkkimaaleihin pääsee käsiksi, koukuttaa ne nimittäin kokeilemaan yhtä sun toista taidetta ja vain oma mielukuvitus on rajana!

Kalkkimaaleilla leikkimisen varsinaisena syynä oli tällä kertaa lähestyvät lastenjuhlat. Elokuun tytöllemme taiteilimme kalkkimaaleilla yllätyspussit ja siitä innostuneena, halusi tämä tulevien juhlien päätähti, koristella omat kutsukortit nyt näillä samaisilla maaleilla. Tällä kertaa ei roiskittu kutsukortteja täyteen kalkkimaaliroiskeita, vaan painettiin kartonki täyteen juhlakalun kädenjälkiä kalkkimaaleilla. Näin kutsukortteihin saatiin varsin henkilökohtainen viesti, pikkukutsujalta kutsuvieraille. Iso kartonki leikattiin sitten sattumanvaraisesti korttikokoon ja näin jokainen kortti näytti ihan omanlaiselta, uniikilta. Toisiin sattui tulemaan koko käsi esiin ja toisissa esiintyi puolestaan vain osa sormista tai kämmenestä. Omasta mielestäni korteista tuli todella hellyyttäviä ❤

Tänään ollaan, viime viikon tavoin, askarreltu Hama helmillä ja niistä askarteluista sekä juhlakattauksesta ehkä lisää ensi postauksessa. Näiden tulevien lastenjuhlien suunnittelu tuo ihanaa piristystä, tammikuun lopun pakkaspäiviin ja ei mene aikaakaan, kun ollaan jo helmikuussa. Helmikuun ajatteleminen on taas, liian ihanaa ollakseen edes totta 😊

Takatalvi jaksaa ihmetyttää

..monien muiden tavoin minuakin, eilen ja tänään!

Eiliset kuvat olivat kyllä puolen vuoden takaisia, mutta kelitilanne ikkunoiden ulkopuolella on nyt täsmälleen sama kuin silloin. Ja nyt kuitenkin tosiaan elellään huhtikuuta, ei marraskuuta. Pikkasen pistää kyllä tuskastuttaan tämä kevään paikallaan junnaaminen ainakin jo kuukauden verran. Voi oikeastaan sanoa, että lunta on satanut nonstoppina nyttenkin ainakin yhden vuorokauden ajan.

Kuten näistä eilisiä tuoreemmista kuvista näkee, niin sisustus on kuitenkin ruokailutilassa kokenut pieniä muutoksia. Suurimman muutoksen ainakin omissa silmissäni on kokenut nurkassa komeileva diy-amppelikori. Se on saanut hieman Annie Sloan -kalkkimaalia pintaansa ja sävyksi valikoitui yksi tämän hetkisistä suosikki sävyistäni, Paris Grey. Amppelikorin naruihin olen pujottanut valkoiset puuhelmet myöskin näin jälkikäteen ja onhan tietysti amppelissa kasvava Rönsyliljakin kasvanut tämän puolen vuoden aikana jonkin verran. Ikkunan alle on myöskin ilmestynyt Ikean lipasto, joka on amppelikorin lailla saanut Paris Grey -sävyn yllensä. Lipaston olen halunnut jo pidemmän aikaa ikkunan alle, kasvavan kukkakokoelmani vuoksi. Lipasto toimittaa siis puuttuvan ikkunalaudan virkaa ja nyt ikkunasta tulvivan valon äärellä kasvaa inkiväärin taimi hyvin innokkaasti, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Siinäpä ne puolen vuoden aikana tapahtuneet silmin nähtävät muutokset taisikin tällä kertaa olla. Näiden kuvien jälkeen toivottavasti suurin muutos tapahtuu tuolla ikkunoiden ulkopuolella ja tietysti myös sisäsisutuskin vielä tästä hieman kesäisempään suuntaan.

Nyt on parin päivän ajalta mustaa valkoisella tämän vuoden huhtikuun lopun sääilmiöistä ja näitä voin sitten selailla vuoden tai vuosien päästä läpi ehkä naureskellen. Varmaan naureskelen näiden kirjoitusten lisäksi tälle tämän hetkiselle sisustuksellenikin, mutta se tässä blogin kirjoittamisessa onkin mulle "se juttu". On niin hauskaa lukea vanhoja kirjoituksia sekä varsinkin katsella vanhoja kuvia yksin ja yhdessä lasten kanssa. Maku, mieli, tyyli, ajatukset muuttuu enemmän ja vähemmän 😀

Huomenta keskiviikkoon

Huomenta kaikille keskiviikkoon ♥

Koululaistaksi on jälleen rundin rundannut ja kalliin lastin kouluun jättänyt. Nyt tämä taksikuski ajatteli istahtaa heti näin aamutuimaan hetkeksi alas kera kahvikupposen ja blogin. Kolmas arkipäivä on siis pyörähtänyt pitkän joulu- ja mummolaloman jälkeen käyntiin. Ihan kiitettävästi ollaan kyllä selviydytty kaikista arkipäivän haasteista, vaikka kiirettä onkin taas pitänyt. 

Loputkin joulujutut saivat siirtyä laatikoihin odottamaan ensi joulua heti Lapista kotiuduttuamme. Joka vuosi otettuani tähdet ikkunoista pois, tulee sellainen tyhjä tunne. Helpottunut kylläkin siitä, että joulu on ohi ja kevään valoisuutta kohti mennään. Tämä valoisuus ei kuitenkaan tänne ihan kertaheitolla tule, vaikka kuinka sitä haluaisinkin ja tähtien tuoma lisävalo on aina jotenkin mielestäni korvattava. Aikani kaiveltuani tuloksetta ikkunalamppuja komerosta tähtien tilalle, päätin ottaa diy-keinot esiin ja muuntaa rottinkivaasin lampunvarjostimeksi. Itsehän toimin vain ideaattorina ja mieheni toteutti jälleen kerran kiltisti tämän älynväläykseni. Taas voi vain huomata, että hätä ei tunne lakia inspiraation ja pakkomielteisen ikkunalamppu -halun iskiessä. Silmänräpäyksessä on vaasi uhrattu toisenlaiseen käyttöön ja ikkunalamppu tai siis tässä tapauksessa liitutauluseinälamppu -pakkomielle tältä erää tyynnytetty. Työn alla on pari muutakin lamppua, mutta niistä lisää joskus myöhemmin.

Nyt täytyy siirtyä tästä koneen ääreltä arjen askareisiin. Minun keskiviikko aamupäivään kuuluu jokapäiväiset kotityöt yhdessä nuorimmaisen ruuppusen kanssa, sitten odotellaankin jo isosiskoja kotiin koulusta, syödään välipala ja avustetaan läksyjen teossa. Iltapäivällä heitetään taas taksikuskin lätsä päähän, rundaillaan esikoista ensin musiikin teoriaan ja siitä vielä sitten telinevoimistelutunnille. Varpaankynsien leikkaus ja kulmien siistiminen on minun osalta siis jälleen historiaa, heh!

Baby mobile

Pikku hiljaa alkaa olla kaikki valmiina uutta perheenjäsentä varten tai no ainahan sitä nousee uutta hankittavaa mieleen, varsinkin nyt, kun aikaa on miettiä kaikenlaista vähän liikaakin. Millään ei ole kuitenkaan niin kiire, etteikö niitä ehtisi hankkimaan sitten myöhemminkin. Ainakin Babynest eli vauvan unipesä on yksi hankintalistalle pompsahtanut juttu. Siitä olen paljon viime aikoina lukenut ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että se olisi meidän vauvalle tarpeellinen hankinta. Senkin voisi, kehdon lisäksi, napata kätevästi mökille ja muihin reissuihin mukaan. Aikaisemmat kolme neitiä ovat ainakin olleet syntyessään niin pikkuriikkisiä, että tällainen pieni pesä toisi varmaan sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta lisää vauvallemme. Tiukkaan kapaloon olen kyllä heidät ensimmäisten viikkojen/kuukausien ajan käärinyt, mutta olisihan tällaisessa pesässä nukuttaminen kapalointia helpompaa. Kaikenlaista kivaa sitä nykyään keksitäänkin vauva-arkea helpottamaan, hyvä niin!

Babynestistä en kyllä ajatellut tänne nyt kirjoittavani vaan, kuten otsikkokin jo kertoo, Baby mobilesta tai itseasiassa DIY -babymobile "telineestä". Itse vauvan mobilen ostin HomeFun -vaateliikkeen shoppingillasta, josta olenkin jo aikaisemmin täällä maininnut. Mobilen narun ollessa liian lyhyt, enkä kyllä edes halunnut muutenkaan vessan koskemattomasta vaneerikatosta lähteä sitä millään koukuilla edes roikottamaan, mietin kuumeisesti eri kiinnitysvaihtoehtoja. Seinään kiinnittäminenkään ei tullut edes mieleeni, sillä haluan pitää viime kesänä asennetut vaneerilevyt edelleenkin ihan  koskemattomina. Hoitopöydän vieressä oleva PAX-kaappi sekä metsästä haettu koivunoksa osoitteutuivat pelastaviksi enkeleiksi tässä tilanteessa. Vaneerilevyä havillisempi kaapin seinä tuli ihan ensimmäisenä mieleeni ja jonkinlainen 90 asteen kulmassa oleva teline/keppi siihen kiinnitettynä. Kaupoissa en ole jaksanut nyt pahemmin kierrellä, pakollisten ostosten tekemistä lukuunottamatta, ja niinpä matkani kävi kohti metsää kaksi nuorimmaista seuranani.

Liian haasteellista on metsästä löytää juuri 90 asteen kulmassa olevaa keppiä ja siksi keskityinkin etsimään vähän sen suuntaista, tukevan tuntuista, oksaa. Sieltähän löytyikin yhtä sun toista vaihtoehtoa, mutta suurin osa niistä osoittautui liian rimpuloiksi. Vauvan yläpuolelle ripustettava juttu tulee olla tukevasti kiinnitettynä, ettei vaan mitään onnettomuutta pääse tapahtumaan. Mikään laho oksankäppyrä ei tullut myöskään kuuloonkaan, mutta yksi tuoreesta koivusta sahattu oksanpala oli viimein ylitse muiden ja se sai kunnian tulla kotimme vessaa koristamaan.

Oksa kuorittiin ja lopuksi vielä maalattiin hengittävällä, ekologisella, kalkkimaalilla eli tietysti Annie Sloan Chalk Paint -maalilla. Tässäkin tapauksessa vain parasta vauvallemme. Nyt ei tarvitse pelätä kepin katkemisen lisäksi edes sitä, että maali olisi tukahduttanut kepin ja näin ollen ajansaatossa lahottaisi sen. Eikä myöskään mitään kemiallisen maalin tuomia hajuhaittojakaan tarvitse sen koommin mietiskellä. Raskaana ollessakin voi ilman mitään huonon omantunnon potemista maalata tällä ekologisella Annie Sloan Chalk Paint -maalilla. Oksan väriksi valikoitui Barcelona Orange, koska sitä mulla sattui kaapissa iso purkillinen olemaan jo valmiiksi ja esiintyyhän itse mobilessakin juuri saman sävyistä oranssia.

Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja toivon myös pienen hiutaleemme olevan samaa mieltä, kunhan saa luotua ensimmäisen katsekontaktin mobilen kanssa. Voi tuskin maltan edes odottaa ensimmäistä hymyä, jokeltelusta puhumattakaan. Rakas, pieni, masuasukkini ♥

Kuvissa vilahtavat ModaKidz tekstiilit eli HomeFunin kautta, mittatilaustyönä, tilaamani myssy ja legginssit ehtivät kuin ehtivätkin laitoslaukkuuni mukaan. Ne olivatkin sitten ne viimeiset puuttuvat palaset ja nyt on laitoslaukkukin valmiina lähtöön. 38 viikko pyörähti omien laskujeni mukaan käyntiin eilen eli suht turvallisilla viikoilla jo hissutellaan, jos tätä rauhallista hissuttelua jaksaisi vielä jonkin verran jatkaa niin vauvahan voisi pysyä masussa ihan sinne loppu metreille asti. Viikko 38 rajapyykin saavuttaminen oli se ensimmäinen tavoite ja seuraava tavoite olisi päästä vielä 17 päivän yli. Silloin olisi nimittäin kahdella vanhimmalla neidillä koulun musikaali esitettävänä ja sinne haluaisin tietysti päästä mukaan katsomaan. No nämähän nyt on tällaisia hassuja haaveiluja vaan, sillä vauvahan tulee juuri silloin kuin se tulee ja tarkoitettu on. Pysymällä rauhallisena, voin kuitenkin itse edes vähän vaikuttaa tähän asiaan ja tähän rauhallisesti ottamiseen pyrin ihan siihen hoo-hetkeen asti.

Sellaista tällä kertaa, huomenna äitienpäivä ♥

Diy-naulakko

Pitkän pitkästä aikaa iski inspis ja sen seurauksena syntyi naulakko vieraseteiseen, mikä on alusta loppuun asti omin pikku kätösin tehty. Niinhän se pakkaa olemaan, että yksi asia johtaa toiseen. Ainakin meillä päin se on aina juuri näin ja niin myös nyt. Viime lauantaina aloitettiin nimittäin pienimuotoinen remppa tai sanoisinko paremminkin, ilmeen kohotus, eteisessä ja sen innostamana olen kaikkina päivinä sen jälkeen liikkunut sisustus mielellä. Niin ihanaa, kun sisustus into iskee!

Kellarissa oleva vieraseteinen, eikä koko alakerta/kellari muutenkaan, kylve mitenkään valossa ja sen huomaa näitä kuvia katsellessa. Kuvat ovat sen lisäksi näpsästy kiireesti kännykällä, joten rakeiset kuvat ovat karu fakta. Toivottavasti näistä kuvista saa nyt edes jotain selkoa. Parempia kuvia täytynee ottaa sitten myöhemmin keväällä, kun valoisuus lisääntyy ja aurinko suvaitsee tulla näkyviin.

Tämä vierasnaulakko syntyi leveästä sisustuslistan jämästä, kahdesta saunanoven nupista sekä neljästä pienemmästä puunupista ja mustasta spraymaalista. Lisäksi lisäsin naulakkoon aimo annoksen rakkautta, hih!

Seuraavaksi pitäisi vähän pakkeloida ja hioa muutama seinä sekä sutia niihin, mitäpäs muutakaan kuin Kalklitiriä. Eli tällaista lempipuuhaani on tiedossa tulevina päivinä, jos vaan hyvin käy.

Ihanaa torstai-illan jatkoa kaikille ♥

Kesän projekti - V A N E R I parisänky

NO NIIN!
Nyt alkoi vihdoin kameran tyhjennys näistä kesän projekteista, ainakin tämän päiväisen postauksen osalta. Olen maininnut aikaisemmin, enkä pelkästään kerran vaan aika moneenkin eri otteeseen, suuresta halusta rakentaa yhdessä mieheni kanssa vanerilevyistä parisängyn ja sellainen me sitten vihdoin tehtiin heinäkuun helteillä vai olikohan se elokuun puolella. Sille nyt tässä vaiheessa ihan sama, pääasia on nyt VALMIS SÄNKY. Vanerisänky, jonka olemme omin pienin kätösin nikkaroitu ja johon me olemme enemmän kuin tyytyväisiä.

Kun itse sängyn suunnittelee ja toteuttaa, niin saa siitä ihan omannäköisensä ja juuri sellaisen, joka palvelee parhaiten omia tarpeitaan. Me ilmoittaudutaan molemmat, varsinkin mieheni, lukutoukiksi ja siksipä sängynpäätyyn tehtiin mm. kirjojen säilytystä varten lokerot. Minun lokerostani löytyy kirjojen lisäksi tietysti myös käsirasvaa ja villasukat. Suunnittelu vaiheessa otimme näiden säilytyslokeroiden lisäksi huomioon myös helposti siivottavuuden. Sänky mitoitettiin viimeistä piirtoa myöden niin, että se on helppo imuroida kolosta kuin kolosta. Imuri on elintärkeä ystäväni täällä kotona ja siksi sen kanssa on päästävä ongelmitta paikkaan kuin paikkaan.

Halusin oikeastaan julkaista nämä sänkykuvat juuri nyt, koska vielä ehditte näkemään sängyn makuhuoneen alkuperäisessä lookissaan. Tämä makkari on ainoa huone kotonamme, joka on säilyttänyt alkuperäisen värin seinissä, aina huomiseen päivään asti. Toki tämäkin huone on välillä toiminut niin lasten leikkihuoneena kuin tv-huoneenakin, mutta seinien väritykseen emme ole tehneet rakentamisen jälkeen muutoksia. Harmaaseen seinään olen ollut aina tyytyväinen ja olen kyllä vieläkin, mutta nyt on kuitenkin kaikesta huolimatta muutoksen aika. Huomenna harmaa tehosteseinä ja yksi valkoisista seinistä saa kalklitiriä yllensä. Sävyksi valikoitui jo kauan himoitsemani Cobalto eli siniseen päin mennään myös tässäkin suhteessa. Ihastus siniseen sävyyn on nyt levinnyt astioista ja tekstiileistä seiniinkin. Huaaah, onkohan tämä nyt ihan oikea ratkaisu.

Nämä alla olevat kuvat ovat kyllä enemmän niitä kotoisampia, todenmukaisempia, kuvia makuhuoneestamme. Sänky petaamatta, ihan niin kuin se lähes aina on. Aamuisin saadessamme kammettua itsemme sängystä ylös, suljemme makkarin oven. Illalla hipsimme viileään, koskemattomaan, makkariin ja sitäkin viileämpään sänkyyn. Pidämme makuhuoneemme lämpötilan todella alhaisena paremman yöunen saavuttamiseksi. Tähän loppuun voisinkin sopivasti raapustaa legendaarisen lausahduksen "mikään ei voita omaa sänkyä" ja niin tottahan se onkin. Huomenna, maalaus urakan jälkeen, voin toivottavasti lausahtaa myös, että: " mikään ei voita omaa makkaria " :)

Lintukotolaisten lintukoto

Täällä blogin puolella on nyt taas tullut vietettyä hiljaiseloa, mutta muuten arki on kyllä ollut kaikkea muuta kuin sitä. Kaikenlaisia kuvia olen ehtinyt aina jossakin välissä napsia ja siihen napsimiseen se onkin sitten jäänyt. Nyt voisinkin tässä ennen seuraavaa blogin hiljaiseloa siirtää muutaman kuvan kameran arkistoista tännekin. Nämä kuvat ovat kyllä arkiston tuoreimmasta päästä, viime viikolta, kun eräänä arkiyönä oli voimia vielä surruuttaa ompelukoneellakin. Muuten kamera on täpöten täynnä kuvia kesän varrelta ja saapa nähdä, että ehtiikö ne ikinä tänne blogiin asti.

Jo aikaisemmin keväällä himoitsin näitä Marimekon lintukoto -verhoja tai siis paremmin sanottuna kangasta. Silloin taloudellinen tilanne ei kuitenkaan antanut myöten ja nämä jäikin vain haaveisiin. Keväällä jo mietin hankkivani nämä syksyllä, kun olen ensin uurastanut koko kesän töiden parissa. Sattumalta kuitenkin hairahduin tässä vähän aikaa sitten Marimekon sivuille ja kappas vain siellähän olikin alennusmyynti. Hairahdus olikin tällä kertaa todella hyvä, sillä juurikin himoitsemani lintukoto oli alennuksessa ja sain nämä puolet edullisempaan hintaan. Eipä siinä sitten kauan tarvinnut miettiä, että siirtääkö näiden hankkimisen vielä syksyyn vai klikkaako ne kotiin välittömästi. Päädyin tietysti tuohon jälkimmäiseen ratkaisuun ja nyt saankin nauttia kauan haluamistani, unelma, verhoista tai tarkalleen sanottuna kappaverhothan kankaasta ompelin.

Perinteiseen tapaan, jonkin uuden sisustus jutun astuttua mukaan kuvioihin, saa koko tila samalla pienen ilmeen kohotuksen. Päivitin lintukotomme ruokailutilan kesälookiin keräämällä pellolta vähän kaikenlaista heinistä horsmiin ja samalla saimme kotiimme pienenä bonuksena uuden suloisen lemmikinkin, etana-vauvan. Terdekelit ei ole tänä kesänä olleet oikein kohillaan ja siksipä nostinkin sisälle, alunperin terassille tarkoitetun, keltaiseksi alkukesällä tuunatun metallituolin. Ihanasti se tuo oman mausteensa nyt muiden tuolien seassa. Avohylly sai myös uusia esineitä kannettavakseen.

Tälläiset pienetkin, sisustukselliset,  muutokset ovat ihania piristyksiä stressin keskellä ja varsinaisen ihana piristys on se, että ihan muutaman tunnin päästä tämä lintukoto-perhe vaihtaa vapaalle!! Illalla hypätään junaan ja suuntana on etelä, niin käsittämättömän ihanaa. Eli hiljaiselo täällä blogin puolella jatkuu tästäkin edes päin, mutta instagram päivittyy varmasti tasaiseen tahtiin reissunkin aikana. Ihanaa uutta viikkoa kaikille, kuulemisiin!

Detox-vesi.

Viime vuoden loppupuolella koin ahaa-elämyksen veden juonnin suhteen ja päätin alkaa lipittään vettä vähintään 2L päivässä. Tämä oli itselleni todellakin suuri päätös, sillä olen elänyt vuosi kausia lähestulkoon kuin kala kuivalla maalla. Nesteiden käyttö on ollut minimaalista, siis todella surkeaa, ja se vähäinenkin neste on yleensä ollut kofeiini pitoista eli kahvia. Ihan itseänikin nyt hirvittää ajatellessa aikaa taaksepäin ja sitä nesteetöntä elämää, mutta oppia ikä kaikki.

Mennyt on mennyttä ja nyt kaikki on tämän suhteen toisin. Olen nyt jo usemman kuukauden ajan juonut uskollisesti 2-3L vettä päivässä ja viime aikoina olen innostunut maustamaan vettä omintakeisesti. Kävin ostamassa Sagaformin BPA-vapaan, makuveden valmistukseen tarkoitetun,  juomapullon Lenas Shopista ja siitä lähtien valmistanut kotitekoista detox-vettä. Tämän pullon hankkiminen oli yksi parhaimmista hankinnoista, mitä olen elämäni aikana tehnyt. Aivan yliveto juomapullo ja tuo juuri sitä kaipaamaani vaihtelua veden makuun.Vain taivas on rajana uusien vesi makujen loihtimisessa. Itse olen tykästynyt täyttämään juomapullon patruunan sitruuna-, lime- ja tuorekurkkulohkoilla sekä tähtianiksella. Namnam, mikä virvoitusjuoma!

En enää ikinä, en ikinä! Päästä itseäni takaisin siihen entiseen nesteettömään elämään. Vasta nyt olen ihan konkreettisesti saanut huomata, mitä kaikkea veden juonnin lisääminen huippuunsa on tuonut elämääni. Nyt jopa tunnen janon tunteenkin ja tarpeen juoda vettä, joka on ollut ennen täysin kadoksissa. Jumpatessa hikoilukin on ihan eri luokkaa, aineenvaihdunnasta puhumattakaan. Keho puhdistuu epäpuhtauksista, kiitos veden juonnin, ja mielikin on kirkkaampi.

"Vesi, vanhin voitehista" -NIIN TOTTA!

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille tällaisen "detox-juomapullon" hankkimista itselleen. Maailman kätsyin tapaa maustaa juomapullon vesi hieman kiehtovamman makuiseksi ja ottaa se mukaan treeneihin. Itse en ole vielä testannut vesimelonia veden makeuttajaksi, mutta sitä ajattelin testiä ensi kerralla. Olen vesimelonin suuri ystävä, joten valloittava makuelämys on varmasti taattu.

Pirtsakkaa keskiviikkoa kaikille ja muistakaahan pitää huolta nestetasapainostanne ♥