Vauva-arki

Tasan viikko sitten kotiuduin pienen käärön kanssa sairaalasta näihin maisemiin. Kolme yötä tuli vietettyä sairaalassa ja olipahan se vain ihanaa saada tulla kotia omien rakkaiden luokse. Kotona pienokaista odotti innokkaiden isosiskojen lisäksi uunituore Koala-riippukehto sekä Babynest.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, kaikki muut kuvat alinta vauvakuvaa lukuunottamatta, on näpsitty jo ennen synnärille menoa. Toissa viikon torstaina eli kuvien kuvaushetkellä majaili pienokainen vielä masun suojissa, mutta seuraavana päivänä siitä masuasukki makoilikin jo rinnuksillani. Laskettu aikahan olisi ollut viikko sitten maanantaina eli meidän kotiutumispäivänä, mutta vauvaa ei uskallettu enää pitää vatsassa viikonlopun yli ja niin synnytys käynnistettiin toissa viikon perjantaina. Vielä silloisena perjantai aamuna en tiennyt, että palaanko ultran jälkeen vielä takaisin kotia jännittämään mitä tuleman pitää vai saisinko mennä sinne jäädäkseni. Otin mukaan varmuuden vuoksi kaikki laitoslaukkuni, sillä syvällä sisimmässäni toivoin sinne jääväni ja palaavani kotia vasta kera ihanan nyytin. Niinhän siinä sitten suureksi helpotuksekseni kävikin, että ultran jälkeen siirryin odottamaan synnytyssalin vapautumista ja synnytyksen käynnistämistä. Onneksi lääkärikin laittoi minun lailla merkille, että vauva ei liikkunut vatsassa enää riittävän aktiivisesti ja sen vuoksi hänen olisi parempi jatkaa kasvuaan masun ulkopuolella. Viimeiset raskauspäiväni olivat kuluneet vauvan liikkeitä seuraten ja yölläkään en enää saanut nukutuksi, kun hermoilin vain liikkeiden vähyyttä. Seuraavaksi minun tarvitsikin hermoilla synnytyksen käynnistyksen kulkua liikkeiden sijaan. Käynnistys oli minulle ihan uusi kokemus ja siksi jännitinkin edessä olevaa synnytystä erityisen paljon. Kaikenlaisia kauhutarinoita, kun olin siitäkin puuhasta kuullut siis synnytyksen käynnistämisestä. 

Nyt olen sitten sitäkin kokemusta rikkaampi ja täytyy kyllä sanoa, että kaikki meni ihan nappiin. Tämän kertainen synnytys meni vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaksi aikaisempaakin synnytystä tai oikeastaan voisin jopa sanoa, että tämä synnytys oli kaikin puolin parhain kokemus. Mitään puudutuksia tai muutakaan kivunlievitystä en tarvinnut missään vaiheessa. En koko synnytyksen aikana, enkä sen jälkeenkään. Ilokaasua tai kauratyynyäkään en huolinut, joten ihan täysin luomuna taistelin kaikki tuskaiset hetket läpi ja nyt olen niin tyytyväinen itseeni. Synnytys sujui alusta loppuun asti mun toiveiden mukaisesti ja siitä olen erityisen kiitollinen. Nyt oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun koin tulleeni kuulluksi ja mielipiteilläni oli väliä eli parempaa kätilöä tai kätilöitä en olisi voinut edes toivoa. Raskauteni meni enemmän ja vähemmän murehtiessa, mutta täydellisesti sujunut synnytys palkintoneen pyyhki mielestäni pois välittömästi kaikki raskauden aikana koetut huonot hetket. 

Tällaisen palkinnon sain kaiken tsemppauksen jälkeen ja olen pohjattoman kiitollinen tästä kallisarvoisesta lahjasta. Lahja, joka pääsi heti kotiuduttuaan testaamaan ikiomaa babynestiä ja riippukehtoaan. Vauva-arkemme on lähtenyt myös hienosti käyntiin ja neiti vaikuttaa viihtyvän omassa pikku vauvapesässään. Pääsääntöisesti päivät kuluvat nyt syömisen, nukkumisen ja kasvamisen merkeissä, juuri niin kuin pitääkin. Olen siis tullut ihan loistavasti toimeen uuden pikku pomoni kanssa. Ainoa erimielisyytemme on ollut röyhtäytys. Pikku kaveri on sitä mieltä, että rinnalle kuuluu nukahtaa ja röytäytys on maailman tylsintä puuhaa. Itse taas priorisoin röyhtäytyksen korkealle, sillä pelkään vatsanväänteitä ja niistä johtuvaa lohdutonta itkua. Navan hoito on myös tuonut omat haasteensa tullessaan, mutta muilta osin arkemme on lähtenyt sujumaan todella hyvin ja olen niin suunnattoman onnellinen tästä kaikesta.

Kastepäiväkin on jo lyöty lukkoon ja niitä tässä suunnittelen vauvan nukkuessa täyttä vauhtia. Mökki projekti on myös saanut viime viikkojen aikana tulta allensa oikein kunnolla, mutta niistä projekteista ja juhlista lisää paremmalla ajalla. Nyt pakkaan vauvan vaunuihin ja lähden nauttimaan kauniista ilta-auringosta hyvällä omalla tunnolla. Raskauden ajan verenpaineen vuoksi en pysynyt nauttimaan kevätauringosta, mutta nyt tästä kesäauringosta nautin senkin edestä. 

Kiitollinen

Monestakin asiasta olen taas kerran niin kiitollinen!

Eilen saavutin jälleen yhden virstanpylvään tässä raskauteni aikana ja se oli näiden kahden rakkaan hulivilin kevätmusikaaliin pääsy. Illan tähdet olivat myös onnellisia siitä, että koko perhe pääsi nauttimaan kovalla työllä saavutetusta ja erittäin onnistuneesta musikaalista. Eilisen illan jälkeen kevättä on ollut rinnassa vähintäänkin tuplasti ja näkyyhän se jo kuvistakin. Jotenkin tuntuu siltä, että neidit antoivat kaikkensa illan esiintymiselle ja nyt olisi aika jo päästä kirmaileen kesälaitumille. Ankaran harjoittelun ja nappiin menneen esityksen jälkeen on taas vaikeaa muistaa palata normaaliin kouluarkeen ja siitä sainkin kuulla pitkän marmatuksen tänä aamuna.

Kiitollinen kuitenkin olen näistä kahdesta reippaasta koululaisesta, jotka yrittävät kevät väsymyksestä huolimatta parhaansa mukaan jaksaa tsempata vielä nämä viimeiset viikot.

Kiitollinen olen myös, että vatsassa hyörivä hiutale on saanut kasvaa vatsani suojissa ihan ennätyksellisen pitkän ajan. Koskaan en ole raskauksieni kanssa edennyt näin pitkälle, joten viikolle 39 pääsy on ihan huikea juttu mulle. Noin kuusi viikkoa sitten meinasi epätoivo iskeä ja silloin olisin kyllä nauranut päin naamaa henkilölle, joka olisi mulle väittänyt vauvan uiskentelevan vatsassa vielä viikolla 39. Itse asiassa  tasan kaksi viikkoa sitten ollessani äitiyspolilla jälleen tarkkailussa ja varaamassa silloin uutta aikaa tälle päivälle, sanoin suoraa hoitajalle epäilykseni raskauden kestämisestä viikolle 39 asti. Välitin hänelle ensin lääkärin antaman viestin, että seuraava kontrolli tulee laittaa kahden viikon päähän ja samaan hengenvetoon lisäsin myös tämän uuden ajan laittamisen olevan mielestäni turhaa. Olin nimittäin takuuvarma, että olisin siihen mennessä jo synnyttänyt. Kuinka väärässä silloin olinkaan ja hyvä, että uusi aika epäilyksistäni huolimatta kuitenkin annettiin.

Tänään sitten olin kyseisessä ultrassa ja onneksi ei ollut se sama hoitaja paikalla, joka oli siellä silloin kaksi viikkoa sitten. Häneltä olisi voinut irrota hyvinkin huvittava kommentti nähtyään minun astelevan paikalle hieman nolona, vatsa edellisestä käynnistä jälleen kasvaneena. Olin jopa etukäteen miettinyt, mitä vastaisin tässä tapauksessa puolustukseksi, mutta säästyin selittelyiltä tällä kertaa. Piileeköhän minussa pieni paha pessimisti!?

Ultra oli tänään tavallista tapahtumarikkaampi, mutta kotia kuitenkin taas pääsin odottelemaan mitä tuleman pitää. Pureutumatta sen tarkemmin tämän päivän kiemuroihin, totean vain lääkäreiden ja hoitajien tarkkuudessa olevan valtavia eroja. Tänäkin päivänä olen saanut kokea monia eri toimintatapoja, niitä vastuullisia ja vastuuttomia. Toivottavasti asiat menee nyt tästä eteenpäin kuitenkin oikein ja saan parhaan mahdollisen hoidon ihan siihen asti, että pieni nyytti tuhisee kainalossani. Kiitollinen olen kuitenkin tämänkin päivän tapahtumista ja siitä, että äitiyspolilla oli edes yksi tomera hoitaja ja aikaisempaa vastuullisempi lääkäri.

Kiitollinen ja helpottunut olen myös siitä, että huomenna tänne saapuu pohjoisen huoltojoukot pitämään kämppää pystyssä ja neideistä huolta minun ollessa synnärillä. Omat vanhempani tulevat tänne nimittäin yökylään tavallista pidemmäksi aikaa ja tämähän tuo juuri sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta.

Odottavan aika on pitkä

Nyt voi kyllä näin kliseisesti todeta, että odottavan aika on pitkä. Tässä tapauksessa ihan kirjaimellisesti. Tuntuu, että päivät matelee odottaessa mitä tuleman pitää. Välillä toivon, että vauva viihtyisi vatsassa ihan tappiin asti, mikä olisi minun tapauksessa ihan uskomatonta ja sitten iskeekin ihan päinvastainen tunne. Tulee sellainen olo, että ei tätä jännitystä enää kestä päivästä toiseen vaan haluaisin lähteä synnyttämään mahdollisimman pian. Tällainen kontrollifriikki ei oikein enää händlaa tätä epätietoisuutta ja eri oireiden edestakaisin sahaamista. Tämä ei kuitenkaan ole omissa käsissäni, joten ei auta muu kuin yrittää mahdollisimman kärsivällisesti odottaa ja odottaa.

Edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, että synnärilaukut on nyt ihan valmiiksi pakattuina. Repussa kaikki oleellinen vauvalle ja käsilaukussa mun omat tarvikkeeni. Mieheni saa sitten yhdessä tyttöjen kanssa tuoda laitokselle tarpeen vaatiessa hieman täydennystä eväslaukkuuni. Vaikeaa näin etukäteen tietää, mitä kaikkea sitä siellä sitten ikinä tarviikaan tai alkaa haluttaan. Onneksi on kuitenkin ihanat kotijoukot olemassa.

Viime aikaiset blogipostaukset ovat pyörineet erittäin vahvasti lapsiaiheisissa jutuissa ja tämä on toivottavasti tässä tilanteessa täysin ymmärrettävää. Muitakin aiheita olisi toki postattavana ja tällä tarkoitan, taas kerran, lähinnä sitä ekokampaajalla käyntiäni. Jotenkin nämä viimeaikaiset postausaiheet ovat kuitenkin vain nousseet yli muiden. Ehkä voisin välillä yrittää ajatella muitakin asioita niin ei olisi tuo odottavan aikakaan niin pitkä.

Aurinkoista toukokuun keskiviikkoa kaikille!

Baby mobile

Pikku hiljaa alkaa olla kaikki valmiina uutta perheenjäsentä varten tai no ainahan sitä nousee uutta hankittavaa mieleen, varsinkin nyt, kun aikaa on miettiä kaikenlaista vähän liikaakin. Millään ei ole kuitenkaan niin kiire, etteikö niitä ehtisi hankkimaan sitten myöhemminkin. Ainakin Babynest eli vauvan unipesä on yksi hankintalistalle pompsahtanut juttu. Siitä olen paljon viime aikoina lukenut ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että se olisi meidän vauvalle tarpeellinen hankinta. Senkin voisi, kehdon lisäksi, napata kätevästi mökille ja muihin reissuihin mukaan. Aikaisemmat kolme neitiä ovat ainakin olleet syntyessään niin pikkuriikkisiä, että tällainen pieni pesä toisi varmaan sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta lisää vauvallemme. Tiukkaan kapaloon olen kyllä heidät ensimmäisten viikkojen/kuukausien ajan käärinyt, mutta olisihan tällaisessa pesässä nukuttaminen kapalointia helpompaa. Kaikenlaista kivaa sitä nykyään keksitäänkin vauva-arkea helpottamaan, hyvä niin!

Babynestistä en kyllä ajatellut tänne nyt kirjoittavani vaan, kuten otsikkokin jo kertoo, Baby mobilesta tai itseasiassa DIY -babymobile "telineestä". Itse vauvan mobilen ostin HomeFun -vaateliikkeen shoppingillasta, josta olenkin jo aikaisemmin täällä maininnut. Mobilen narun ollessa liian lyhyt, enkä kyllä edes halunnut muutenkaan vessan koskemattomasta vaneerikatosta lähteä sitä millään koukuilla edes roikottamaan, mietin kuumeisesti eri kiinnitysvaihtoehtoja. Seinään kiinnittäminenkään ei tullut edes mieleeni, sillä haluan pitää viime kesänä asennetut vaneerilevyt edelleenkin ihan  koskemattomina. Hoitopöydän vieressä oleva PAX-kaappi sekä metsästä haettu koivunoksa osoitteutuivat pelastaviksi enkeleiksi tässä tilanteessa. Vaneerilevyä havillisempi kaapin seinä tuli ihan ensimmäisenä mieleeni ja jonkinlainen 90 asteen kulmassa oleva teline/keppi siihen kiinnitettynä. Kaupoissa en ole jaksanut nyt pahemmin kierrellä, pakollisten ostosten tekemistä lukuunottamatta, ja niinpä matkani kävi kohti metsää kaksi nuorimmaista seuranani.

Liian haasteellista on metsästä löytää juuri 90 asteen kulmassa olevaa keppiä ja siksi keskityinkin etsimään vähän sen suuntaista, tukevan tuntuista, oksaa. Sieltähän löytyikin yhtä sun toista vaihtoehtoa, mutta suurin osa niistä osoittautui liian rimpuloiksi. Vauvan yläpuolelle ripustettava juttu tulee olla tukevasti kiinnitettynä, ettei vaan mitään onnettomuutta pääse tapahtumaan. Mikään laho oksankäppyrä ei tullut myöskään kuuloonkaan, mutta yksi tuoreesta koivusta sahattu oksanpala oli viimein ylitse muiden ja se sai kunnian tulla kotimme vessaa koristamaan.

Oksa kuorittiin ja lopuksi vielä maalattiin hengittävällä, ekologisella, kalkkimaalilla eli tietysti Annie Sloan Chalk Paint -maalilla. Tässäkin tapauksessa vain parasta vauvallemme. Nyt ei tarvitse pelätä kepin katkemisen lisäksi edes sitä, että maali olisi tukahduttanut kepin ja näin ollen ajansaatossa lahottaisi sen. Eikä myöskään mitään kemiallisen maalin tuomia hajuhaittojakaan tarvitse sen koommin mietiskellä. Raskaana ollessakin voi ilman mitään huonon omantunnon potemista maalata tällä ekologisella Annie Sloan Chalk Paint -maalilla. Oksan väriksi valikoitui Barcelona Orange, koska sitä mulla sattui kaapissa iso purkillinen olemaan jo valmiiksi ja esiintyyhän itse mobilessakin juuri saman sävyistä oranssia.

Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja toivon myös pienen hiutaleemme olevan samaa mieltä, kunhan saa luotua ensimmäisen katsekontaktin mobilen kanssa. Voi tuskin maltan edes odottaa ensimmäistä hymyä, jokeltelusta puhumattakaan. Rakas, pieni, masuasukkini ♥

Kuvissa vilahtavat ModaKidz tekstiilit eli HomeFunin kautta, mittatilaustyönä, tilaamani myssy ja legginssit ehtivät kuin ehtivätkin laitoslaukkuuni mukaan. Ne olivatkin sitten ne viimeiset puuttuvat palaset ja nyt on laitoslaukkukin valmiina lähtöön. 38 viikko pyörähti omien laskujeni mukaan käyntiin eilen eli suht turvallisilla viikoilla jo hissutellaan, jos tätä rauhallista hissuttelua jaksaisi vielä jonkin verran jatkaa niin vauvahan voisi pysyä masussa ihan sinne loppu metreille asti. Viikko 38 rajapyykin saavuttaminen oli se ensimmäinen tavoite ja seuraava tavoite olisi päästä vielä 17 päivän yli. Silloin olisi nimittäin kahdella vanhimmalla neidillä koulun musikaali esitettävänä ja sinne haluaisin tietysti päästä mukaan katsomaan. No nämähän nyt on tällaisia hassuja haaveiluja vaan, sillä vauvahan tulee juuri silloin kuin se tulee ja tarkoitettu on. Pysymällä rauhallisena, voin kuitenkin itse edes vähän vaikuttaa tähän asiaan ja tähän rauhallisesti ottamiseen pyrin ihan siihen hoo-hetkeen asti.

Sellaista tällä kertaa, huomenna äitienpäivä ♥

Fäbodakausi korkattu

Sunnuntaina uskaltauduin hetkeksi ulos aurinkoon verenpaineesta huolimatta. Pian kaksi viikkoa sitten aloitettu lääkitys ei aina tunnu oiken tehoavan ja sunnuntai iltapäivään asti olin ihan vain hissukseen sohvalla maaten. Sitten sai hissuttelu riittää ja arskat nenällä suunnattiin hetkeksi kohti Fäbodan rauhoittavaa meri-ilmastoa. Eihän tällaisissa kauniissa merimaisemissa voi verenpainekaan muuta kuin laskea tai ainakin pysytellä kohtuuarvoissa. Kallioilla kiipeily ei oikein ollut enää mun juttu ja tietystihän kaikesta siitäkin pienestä kiipeilystä tuli huono omatunto, joten pieni visiitti sai tällä kertaa luvan riittää.

On kyllä kuitenkin sellainen kutina, että tämä tyttö nelikkö, pian toivonmukaan viisikko, tulee nauttimaan tulevana kesänä näistä maisemista useampaan otteeseen. Rannalle ei ehkä kuitenkaan päästä ainakaan aikaisempien kesien tavoin loikoilemaan, mutta Fäboda Café & Kitchenin antimista tullaan taatusti nauttimaan. Kolme edellistä kesää on vierähtänyt näissä maisemissa työn merkeissä, mutta nyt ollaankin vuorostaan itse asiakkaina. Jos verenpaineeni ei temppuilisi ja suolattomalla ruokavaliolla ei tarvisi olla, menisin ihan ehdottomasti perheeni kanssa jo tulevana sunnuntaina nauttimaan Fäboda Café & Kitchenin äitienpäivä buffépöydän antimista. Uusi kesäkausi starttaa jo kuitenkin päivää ennen eli lauantaina ja silloin on nimenomaan kahvilapuoli auki. Kahvilapuolelta löydän varmaan yhtä sun toista suolatonta vaihtoehtoa itselleni ja jos vain ilmat on kohillaan, niin suuntana on taatusti nämä kauniit merimaisemat.

Laitoslaukku mielessä

Korkea aika olisi jo varmaan pakata laitoslaukku lähtövalmiiksi. Laukun pakkaaminen ei ole juurikaan käynyt mielessä, ei ainakaan ennen tiistaita. Tiistaina kävin shoppailuillassa paikallisessa lastenvaate -liikkeessä, HomeFun:ssa. Siitä illasta inspiroituneena päätin tarttua härkää sarvista ja aloittaa laitoslaukun pakkaamisen tai nostaa sen ainakin suunnittelu asteelle.

Tiistain shoppailuillasta mukaani tarttui Geggamoija body, ModaKidz ja Villervalla "kaulurit" sekä ElodieDetails -tuttinauha. Lisäksi laitoin vielä tilaukseen ModaKidz lakin sekä housut ja toivon niiden ehtivän myöskin mukaan laitoslaukkuuni.

Jo aikaisemmin olen hankkinut pienelle hiutaleellemme PolarnPyret haalarin sekä Ruotsin BarnensLand:sta harsoja. Tosiaan lähes kaikki aikaisemmat vauvan vaatteet olemme heittäneet menemään ja pikku hiljaa on aika alkaa hankkimaan uusia. Tämän enempää en taida etukäteen hankkia vaan ostetaan sitten vauvan syntymän jälkeen pikku hiljaa, mitä tarvitaan. Näillä pääsee ainakin vauhtiin ja olenhan sentään jotain pienen pieniä, tyttöjen vanhoja, vaatteita säästänytkin. Lisäksi tälle vauvalle otin nyt poikkeuksellisesti myös äitiyspakkauksenkin ja sen mukana tuli pari minikokoista, kelvollista, vaatetta. Pettynyt olin kyllä laatikon sisältöön, sillä suurin osa vaatteista on aivan liian suuria ja tulee näin ollen tuskin edes käyttöön.

Ai niin ostinhan muuten myös HomeFun:sta puisen, värikkään, mobilen hoitopöydän yläpuolelle roikkumaan. Siihen hain kiinnitysvälineitä eilen metsästä ja viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa jo senkin valmiiksi paikoilleen. Tästä lisää joku toinen kerta, samoin myös Amazonas Koala -riippukehdosta. Kävin hakemassa netistä tilaamani kehdon eilen matkahuollosta ja huomenna olisi tarkoitus etsiä sille sopiva paikka sänkyni vierestä.

Huija, pikku hiljaa alkaa kyllä jänskättään tuleva. Jotenkin kaikki nämä vaatteet ja muut tavarat ovat tehneet tulevasta paljon konkreettisemman. Ei auta muu kuin suunnata katse luottavaisin mielin kohti tulevaa koetusta. Kyllä kaikki menee parhain päin ♥

Nyt vielä kerran ennen vauvan syntymää kosmetologille pariksi tunniksi hemmoteltavaksi.

Nautinnollista perjantaita teille kaikille!

Pienelle hiutaleelle

Nyt on pikku hiljaa aloitettu vauva tavaroiden uudelleen hankkiminen pienelle hiutaleellemme. Lähes kaikki ollaan tässä vuosien mittaan heitetty menemään ja alkaa olla jo korkea aika hankkia uudet tilalle. Itse asiassa ihan uutena olen ostanut vain kuvassa näkyvän Björn Borgin repun hoitolaukuksi sekä Annon oranssi valkoisen kettu torkkupeiton ja käytettynä puolestaan ostin kuvissa niin ikään näkyvän Ikean hoitopöydän. Käytettynä olen myös ostanut Brion vaunun sekä Akta Gracon turvakaukalon, mutta niistä ehkä kuvia joskus myöhemmin. 

Hankintalistalla on vielä ainakin turvakaukaloon sopivat Akta Gracon matkarattaat ja  Koalan riippukehto, josta olenkin jo aikaisemmin tänne kirjoittanut. Nämä jälkimmäiset ajattelin hankkia uutena, kun kerran kaikista kalleimmat pakolliset hankinnat sain edullisesti käytettynä.

Tämä kuvissa näkyvä Sniglar-hoitopöytä saattaa kyllä kesän mittaan siirtyä mökille, koska tarkoituksena on ainakin ollut rakentaa itse pöytätaso-systeemi vessaan Pax-kaapin kylkeen, mikäli aika vaan tässä kevään mittaan antaa myöten. Me tarvittaisiin nimittäin lisää säilytystilaa vessaamme, eikä pöytätaso lisäyskään olisi pahitteeksi. Pöytätaso toimisi osittain ensin hoitopöytänä ja myöhemmin sitten ihan vain siinä varsinaisessa tarkoituksessa. Tällä Ikean Sniglar-hoitopöydällä pääsee kuitenkin ihan loistavasti alkuun, mikäli ei ehditä toukokuuhun mennessä sen suurempaa vessaan rakennella. Tässä, kun on ihan muut rakentamiset mielessä ja ykkössijalla.

Vauva kuplasta nyt takaisin tämän päivän varsinaisiin tehtäviin. Meidän lauantai on tälläkin kertaa touhua täynnä. Itse suunnistan inspiroitumaan ensin Lenas Shopiin työn merkeissä ja myöhemmin iltapäivällä vielä ihanien tyyppien seuraan Annie Sloanin workshopiin. Tästä workshopista tulee varmaankin lisää juttua tänne myöhemmin. Perheen muut jäsenet suunnistavat puolestaan heti aamusta Vaasaan esikoisen ensimmäiseen taitovoimistelu kilpailuun. Jännittävä päivä toisin sanoen meillä kaikilla!

29 weeks

Täällä sitä hiihtolomaa mummolan kauniissa talvimaisemissa vietetään ja vatsanasukki tyytyy nauttimaan näistä oloista vielä vatsan sisällä, hyvä tietysti niin!

Viikkoja on nyt kertynyt hurjat 29 ja sen kyllä huomaa ainakin vauvan liikkeiden vahvistumisesta, jos ei muusta.Välillä tuntuu, että vatsassani asustaakin pikku ninja. Sen verran hurjia liikkeet jo on ja vatsa taipuu moneen eri muotoon.

On niin hurjan jännittävää saada nähdä, että millainen tyyppi sieltä vatsasta oikein kuoriutuu. Jotenkin tuntuu, että olen nyt enemmän jännittyneempi kuin koskaan aikaisemmin tai sitten olen vain unohtanut ne reilun kuuden vuoden takaiset tuntemukset. Nyt ei jotenkin yhtään osaa itse aavistaa, kumpaa sukupuolta tämä vatsanasukki edustaa vaikka tytöksihän tätäkin on ultrassa veikattu. Sillä sukupuolella ei kyllä ole yhtään mitään väliä, kunhan kaikki menisi nyt ihan loppuun asti hyvin ja synnytyskin sujuisi kokonaisuudessaan ongelmitta. On tämä raskaus kyllä niin hurjan iso asia ihan joka kantilta katsottuna ja jotenkin sen vasta nyt tajuaa ihan kunnolla. Huomaa kyllä myös senkin, että täällä Pohjoisen rauhoittavissa oloissa on aikaa miettiä ja pohtia ihan kaikenlaista, kun tällaisia eri ajatuksia putkahtelee mieleeni.

Pari päivää ollaan jo saatu nauttia täällä yhdessä olosta, tosin vähän sairastellen, ja ainakin puolet lomapäivistä on vielä jäljellä. Toivottavasti me kaikki saataisiin nauttia loppu lomastamme terveinä. Ei meillä flunssaa ja pientä kuumeilua pahempaa, mutta kyllähän sekin pieni rajoittaa tekemista. Koko porukalla ei päästä nauttimaan kauniista talvisäästä, kun osa porukasta pitää tyytyä katsomaan toisten iloittelua lasin läpi. 

Saapa nähdä ehdinkö käymään näissä maisemissa vielä pallomahana tämänkin reissun jälkeen vai onko jo seuraavalla kerralla eli kesällä pieni nyytti mukanamme. Tavoitteena ainakin olisi päästä tänne vielä huhtikuun puolella, mutta nämä viikot kiitää yllättävän nopeaa ja pian onkin jo ne hetket käsillä, että kotipuolesta ei uskalla oikein lähteä mihinkään. Nyt kuitenkin näissä maisemissa lomailu jatkuu yhtenä kappaleena ja jokaisesta hetkestä nautitaan täysillä!

Kuulemisiin ♥

Baka, baka en liten kaka

Yksi kakku paisuu masussa ja toiset uunissa. Onko valmistautuminen uuden tulokkaan tulemiseen pikku hiljaa alkanut todenteolla?

Tässä kuvia viime viikon tai itse asiassa nämä ovat tasan viikon takaisia kuvia leivonta sessiostamme juniorin kanssa. "Baka, baka en liten kaka" -laulua hyräillen tässä väännettiin kanelista mutakakkua. Itse asiassa koko viime viikko on kulunut enemmän ja vähemmän leipomisen merkeissä. Pakastetta on täytetty ja on osa tietysti eksynyt suoraa suuhunkin kera kylmän maidon. Tuoreenahan ne leipomukset ovat kuitenkin parhaimmillaan.

Tällä viikolla olen puolestaan keskittynyt kevätsiivouksen suorittamiseen ja se etenee ihan omalla painollaan. Oman jaksamisen ollessa hieman rajallista nyt. Enää ei voi revittää täysillä aamusta iltaan vaan jossakin välissä tulee väistämättä stop. Hyvä aloittaakin kevätsiivous ajoissa niin ehtii sitten rauhassa käydä jokaisen nurkan läpi ennen toukokuuta.

Tässä on kaksi selvää merkkiä tulevan h-hetken lähestymiseen; pakkasen täyttäminen ja tilan raivaaminen, siivouksen merkissä, uudelle tulokkaalle. 

Ainakin itse siivoan ihan raivopäisenä viimeiset kuukaudet ennen vauvan syntymistä ja sama koskee leipomista sekä ruanlaittoa. Aivan, kun näitä asioita ei muut perheenjäsenet ehtisi tekemään sitten meidän ollessa laitoksella tai kotiuduttuamme. Muuten olen kyllä käynyt hitaalla tämän valmistautumisen suhteen. Vaunuja sun muita ei ole vielä hankittu ja niiden hankkiminen jostakin syystä ei vielä edes kiinnosta. Ehtiihän sitä tilata kaikenlaista tarvittavaa netistä vasta sittenkin, kun pieni hiutaleemme tuhisee sylissä. Turha sitä on stressata tulevaa minkään tekemisen suhteen. Elämä pyörii eteen päin vaikka jotain jäisikin tekemättä.

Ensi viikolla on hiihtoloma ja silloin ainakin unhohdetaan kaikenlainen touhuaminen. Ollaan nimittäin menossa Lapin rauhallisiin maisemiin ja viikon teemana onkin rentoutuminen. Itse asiassa aloitan rentoutumisen jo huomenna, kun matkustan viikonlopuksi rakkaan ystäväni luokse pk-seudulle ja siitä sitten sunnuntai-iltana vaihdankin matkalaukkujen sisältöä vauhdissa maanantai aamun uutta reissua varten. Ihania hetkiä on siis luvassa, jos vain kaikki menee suunitelmien mukaan ♥

Oudot herkut

Huomenta L A U A N T A I  ♥

Tässä hieman kuvia viime lauantailta, kun en niitä aikaisemmin ole ehtinyt tänne saada. Viime lauantaina tosiaan vietin nautinnollista lauantaita [ja niin ajattelin kyllä tänäänkin viettää] kokkailemalla omia raskausajan herkkuja tai sanoisinko himoja ja ehkä tosiaan hieman omituisistakin herkuista oli kyse.

Alempien kuvien susheja olen kyllä himoinnut aina siitä lähtien, kun niitä ensimmäisen kerran suuhuni sain ja tästä ensimmäisestä kokemuksesta saan kiittää rakasta ystävääni. Samoin saan häntä kiittää myös siitä, että nykyisin osaan valmistaa sushi-herkkuja myös omassa keittiössäni. Eli sushit eivät ole pelkästään tämän raskausajan synnyttämä himo. Hernekeitto puolestaan on sitä ja se ehkä onkin näistä se oudompi herkku. Olen toki aina tykännyt hernekeitosta, mutta en ihan siinä määrin kuin nyt. Nykyisin voisin kaataa sitä kurkustani alas vaikka iltapalaksi ja niin olen myös jo pari kertaa sortunut tekemäänkin, hernekeittoa kahdeksan aikaan illalla, nami! Ja tästä hyvästä saan ainakin mieheni yökkäilemään ;) 

Yhtäkkisen hernekeitto-himon yllättäessä suosittelen kuitenkin tarttumaan Jalostajan hernekeittopurkkiin, sillä se on ainakin oma kokkaamaa hernekeittoa herkullisempi, myönnän!

Hassua kyllä tämä raskausaika. Himot vaihtelevat sitä mukaa kuin raskauskin edistyy. Ihan alku viikoilla olin koukussa makeutettuun kivennäisveteen, seuraavaksi tuli ekologinen kaakao ja nyttemmin nämä mainitsemani sushit sekä hernekeitto. Lisäksi appelsiinejä raahaan kotiini nykyisin siihen malliin, että ne voisi myös luokitella kuuluvan tähän himo-listaani. Ne onkin onneksi nyt sesonki tuote ja laatu ihan parhaimmillaan.

Viime lauantain postauksessa taisin mainita haluni leipoa laskiaispullia. Niitä en kuitenkaan ehtinyt silloin tehdä, sillä aikani meni hernekeiton sekä sushien parissa. Tänään ajattelin paneutua laskiaispullien tekoon ja siinä ohessa maalailla pari seinää eteisessä eli puuhaa riittää täksikin päiväksi. Ihana, ihana viikonloppu ♥