Heinäkuinen herkuttelu hetki

Uusi viikko uusine mahdollisuuksineen edessä ja tästä uudesta viikostakin alkaa ensimmäinen päivä olla jo pulkassa.

Viikonloppu meni myös yllättävän nopeaa, vaikka lauantaina ei tehtykkään mitään ihmeellisempää. Niin tätä suussa sulavaa mustikkapiirakkaa lukuunottamatta siis. 

Sunnuntaina oltiin puolestaan 12h putkeen reissunpäällä ja puolet siitä ajasta meni autossa istuen. Loput 6h sisälsi kirkossa istumista ja isosiskon herkku tarjottavista nauttimista loistavassa seurassa. Lauantaina tosiaan hieman jo etukäteen pelkäsin tätä sunnuntain automatkaa, kun se oli ensimmäinen useamman tunnin matka pienokaisemme kanssa. Menomatka sujui suureksi helpotukseksi oikeinkin rattoisasti. Neiti nukkui nimittäin koko 3h kestäneen matkan ja jatkoi nukkumista, pienen tisutteluhetken jälkeen vielä kirkossakin. Juhlissa hänellä riitti juttua muun muassa tätiensä kanssa. Näin jalkapallo termein ilmaistuna, ensimmäinen puoliväli menikin meillä varsin mutkattomasti. Toinen puoliväli ei niinkään, sillä paluumatka oli melkoista mellakkaa. Sehän oli osittain jo ihan odotettavissa, kun käyttäytyminen siihen asti oli niin mallikelpoista. Turvallisesti kuitenkin päästiin perille ja sehän se on aina pääasia.

Tämä jo alkanut viikko menee luultavasti aikalailla samaa kaavaa noudattaen kuin edelliset viikotkin, mutta nyt ollaan kuitenkin saatu rakas esikoisemme takaisin kotiin mummolasta ja siitä ollaan kaikki onnellisia. 

Nyt on aika laittaa näiden yllä olevassa kuvassa esiintyvien pikkuvarpaiden omistaja yöunille ja nauttia itse iltapala kaikessa rauhassa ilman keskeytyksiä. Saa nähdä miten tälle, kaikessa rauhassa iltapalan nauttimisille todellisuudessa sitten käykään. Lauantain, kaikessa rauhassa nauttimalle päiväkahville kävi nimittäin kalpaten pikkupomon herätessä kesken kaiken. Hänen mielestään kahvipaussini oli venynyt ilmeisesti liian pitkäksi ja oli hänen vuoronsa nauttia vuorostaan päivämaidot. Ehkä hän nyt kuitenkin on päättänyt vetää sikeitä omassa babynestissään ja antaa minun syödä iltapalan kaikessa rauhassa. Sitten olenkin jo ihan valmis kömpimään sänkyyn hänen viereensä untenmaille.

Hyvät yöt teille kaikille!

Loppiaisen ajatuksia

Olen pitänyt muutaman päivän hengähdystaukoa blogista, kun aina ei mene niin kuin Strömsössä. Tämä 2016 vuoden aloitus on ollut kyllä ihan erilainen kuin muut vuoden aloitukset tähän mennessä. Dramatiikalta ei ole vältytty, mutta onneksi asiolla on tapana järjestyä. Toivottavasti tämä vuosi kuitenkin tästä eteen päin lähtee rullaamaan vähemmän dramaattisissa merkeissä. Eihän sitä auta kuitenkaan alkaa mitään etukäteen pelkäämään, kaikki tapahtuu kuitenkin niin miten on tarkoitettu.

Tänään, loppiaisena, olen ottanut tarkoituksella rauhallisemmin ja koen terapeuttiseksi uppoutua hetkeksi raskauskuplaan ja miettiä niitä positiivisia asioita, kuten ihanaa rakkautta vatsassani. Pikku hiljaa pitää alkaa miettiin vaunujen ja kaiken muunkin vauva tavaran hankkimista, sillä olemme tässä vuosien mittaan heittäneet lähes kaiken menemään. Vastasyntyneelle vauvalle tarkoitettu kylpyamme taitaa olla ainut, mikä vielä löytyy säästöistämme.

Alusta asti on ollut selvää, että haluan vauvallemme kehdon. Ajattelin ihan tähän päivään asti, että suunnittelemme ja teemme sen yhdessä mieheni kanssa omin pikku kätösin vanerista. Ajatteluun tuli kuitenkin muutos surffaillessani netissä ja löytäessäni alla olevissa kuvissa näkyvän ihanuuden, Amazonas Koala riippukehdon. Nyt on ihan päivänselvää, että tällaisen meidän vauvamme tulee saamaan ensi sängykseen. Riippukehtohan on kuin luotu meille, kahden koliikkilapsen kokeneelle äidille ja isälle. Ehkä me nyt vältytään jatkuvalta vaunujen vatkaukselta ja voidaan keinutella mielummin tätä kehtoa. Kehdon voi kätevästi taittaa kasaan ja ottaa vaikka mökille tai Lapin reissulle mukaan. Olen niin täpinöissäni löytäessäni juuri tämän riippukeinu -mallin ja toivon todella sen tuovan helpotuksen tulevaan vauva-arkeemme.

Kuva: www.varuste.net

"Koala-riippukehdossa lapsesi nukkuu turvallisesti ja mukavasti. Koalan teline taittuu nopeasti vaikka mukaan otettavaksi.

Koalassa lapset nukkuvat rauhallisesti ja mukavasti. Kehto tukee selän oikea oppista kehittymistä, kehdossa lapsi on luonnollisesti pää hieman ylempänä, jolloin nuhaisenakin nukkuminen on mukavaa. Moni asiakas on saanut apuja niin levottomiin öihin kuin masukipuihinkin Koalassa nukkuessa.

Koalan teline on kevyt ja Koala-riippukehto on helppo siirtää paikasta toiseen tarvittaessa."

Teksti lainattu: http://www.villiankka.fi/Koala-riippukehto

kuva: www.villiankka.fi

Raskauskuplaan uppoutuminen on hyvä tapa pitää arjen huolet hetkeksi poissa mielestä ja kyllähän tuo pikku jellonien eilinen maailmanmestaruuskin nollasi tilamteen aikasta hyvin. Sopivaan paikkaan tuli pikku jellonien järjestämä piristys ruiske. Huomenna taas arki ihan totaalisesti edessä, kun lapsetkin aloittavat taas ahertamisen koulussa.

Kiltti joulupukki

Pari päivää ollaan nyt vietetty kotosalla ja totuteltu elämään täällä ei niin talvisessa Länsi-Suomessa. Parasta kotiinpaluussa oli tietysti se, että sai kaivaa laukkujen kätköistä kaikki joululahjat esille ja toivottaa ne tervetulleiksi meidän kotiamme koristamaan. Olen tänä vuonna ollut ilmeisesti erityisen kiltti, jos miettii kaikkia aattona saamiani paketteja tai sitten joulupukki on vain ollut kiltillä tuulella valmistaessaan pajassaan minun lahjoja. Kuvailin tänään hieman valoisampaan vuorokauden aikaan muutamia sisustuksellisia joululahjojani.

Pukinkonttiin oli eksynyt Marimekon Oiva siirtolaispuutarha -sarjaa, Iittalan Nappula kynttiläjalat, Ib-Laursen kannu ja Majamoon mini tarjotin.

Jopa reissulaukkujen purku tuntui sunnuntai-iltana kivalta, kun sai kaivaa esiin nämä kaikki aarteet ja samantien alkoikin joulutavaroiden heivaaminen takaisin kaapin kätköihin. Uutta sisään vanhaa ulos periaatteella hääräsin maanantain vastaisena yönä täällä kotona. Pitihän mun nyt saada heti tilaa uusille tulokkaille ja heippa hein sanominen joulutavaroille ei tuntunut siinä tilanteessa yhtään pahalta, päinvastoin! Huomattavasti helpompaa nyt hengittää, kun sai osan punaisesta krääsästä kaappiin odottamaan ensi joulua. Tekisi jotenkin mieli heivata tähdetkin ikkunoista samaiseen kaappiin, mutta ehkä yritän tsempata niiden kanssa vielä yli uudenvuoden. Joka vuosi toistuu sama kaava; joulu hiipii sisään jo marraskuun puolivälissä ja ryntää ulos viimeistään vuoden ensimmäisellä viikolla.

On se jännää, kun heti joulun jälkeen alkaa mielessä pyöriin uudet sisustus jutut ja tämän vuoden tammikuussa ajatukset pyöriikin kodin sisustamisen sijaan mökin rakentamisessa. Ihanaa taas mennä kohti valoa, kevättä ja kesää!

Lintukotolaisten lintukoto

Täällä blogin puolella on nyt taas tullut vietettyä hiljaiseloa, mutta muuten arki on kyllä ollut kaikkea muuta kuin sitä. Kaikenlaisia kuvia olen ehtinyt aina jossakin välissä napsia ja siihen napsimiseen se onkin sitten jäänyt. Nyt voisinkin tässä ennen seuraavaa blogin hiljaiseloa siirtää muutaman kuvan kameran arkistoista tännekin. Nämä kuvat ovat kyllä arkiston tuoreimmasta päästä, viime viikolta, kun eräänä arkiyönä oli voimia vielä surruuttaa ompelukoneellakin. Muuten kamera on täpöten täynnä kuvia kesän varrelta ja saapa nähdä, että ehtiikö ne ikinä tänne blogiin asti.

Jo aikaisemmin keväällä himoitsin näitä Marimekon lintukoto -verhoja tai siis paremmin sanottuna kangasta. Silloin taloudellinen tilanne ei kuitenkaan antanut myöten ja nämä jäikin vain haaveisiin. Keväällä jo mietin hankkivani nämä syksyllä, kun olen ensin uurastanut koko kesän töiden parissa. Sattumalta kuitenkin hairahduin tässä vähän aikaa sitten Marimekon sivuille ja kappas vain siellähän olikin alennusmyynti. Hairahdus olikin tällä kertaa todella hyvä, sillä juurikin himoitsemani lintukoto oli alennuksessa ja sain nämä puolet edullisempaan hintaan. Eipä siinä sitten kauan tarvinnut miettiä, että siirtääkö näiden hankkimisen vielä syksyyn vai klikkaako ne kotiin välittömästi. Päädyin tietysti tuohon jälkimmäiseen ratkaisuun ja nyt saankin nauttia kauan haluamistani, unelma, verhoista tai tarkalleen sanottuna kappaverhothan kankaasta ompelin.

Perinteiseen tapaan, jonkin uuden sisustus jutun astuttua mukaan kuvioihin, saa koko tila samalla pienen ilmeen kohotuksen. Päivitin lintukotomme ruokailutilan kesälookiin keräämällä pellolta vähän kaikenlaista heinistä horsmiin ja samalla saimme kotiimme pienenä bonuksena uuden suloisen lemmikinkin, etana-vauvan. Terdekelit ei ole tänä kesänä olleet oikein kohillaan ja siksipä nostinkin sisälle, alunperin terassille tarkoitetun, keltaiseksi alkukesällä tuunatun metallituolin. Ihanasti se tuo oman mausteensa nyt muiden tuolien seassa. Avohylly sai myös uusia esineitä kannettavakseen.

Tälläiset pienetkin, sisustukselliset,  muutokset ovat ihania piristyksiä stressin keskellä ja varsinaisen ihana piristys on se, että ihan muutaman tunnin päästä tämä lintukoto-perhe vaihtaa vapaalle!! Illalla hypätään junaan ja suuntana on etelä, niin käsittämättömän ihanaa. Eli hiljaiselo täällä blogin puolella jatkuu tästäkin edes päin, mutta instagram päivittyy varmasti tasaiseen tahtiin reissunkin aikana. Ihanaa uutta viikkoa kaikille, kuulemisiin!

Synttärijuhlat osa 1.

R U U S U T osana kattausta

Näitä viime perjantain synttärijuhla kuvia on kertynyt niin paljon, että ajattelin jakaa ne kahteen eri postaukseen. Ensimmäisessä osiossa hieman koristusta sekä kattausta ja toisessa osiossa ollaankin sitten herkkulinjalla, namii!

Y L L Ä T Y S P U S S I T tällä kertaa eteisen seinällä

lasisista S M O O T H I E -pulloista luomu mustikkamehua.

Valmiiksi katettu pöytä odottaa pikku juhlijoita

Pöytä tyhjennetty herkuista, hyvin näytti maistuvan!

Tänä vuonna tarjottiin juhlijoille tosiaan ensin tacoja ja sitten herkkuja. Tästä johtuen kattauksessa oli kaikille tupla määrä lautasia. Posliinilautasten sijaan käytössä oli todella käytännölliset muovilautaset. Kattaus kahdessa eri osassa toimi todella hyvin, vaikka sitä alussa vähän epäröin. Heti vieraiden tultua, saivat he käydä käsiksi tacoihin. Kun tacot olivat massuissa, oli lahjojen avaamisen vuoro ja extra numerona vielä pöytäliinan koristelu. Tästä pöytäliinakoristelu-ideasta minun on muuten kiittäminen rakasta isointasiskoani ja isääni. Koristelun ansiosta minulla oli siis hyvää aikaa korjata taco tarjoilut, ylimääräsine lautasineen, tällä välin pois. Pöytäliinan valmistuttua laitoimme sen ja herkut pöytään. Juhlijoiden itse koristelema pöytäliina oli mukana vasta tässä jälkimmäisessä kattauksessa ja tämä mahdollisti sen, että sain rauhassa korjata ensimmäisen kattauksen pois. Hyvin näytti herkut pieniin masuihin uppoavan, sillä pöytä oli aikalailla tyhjä kaikkien ollessa valmiita.

Loppu aika meni sitten leikkien tiimellyksessä ja voin sanoa, että oli oikein onnistuneet juhlat tänäkin vuonna. Saapa nähdä millaiset kutsut järjestetään ensi vuonna, kun esikoinen täyttää pyöreitä vuosia. Onneksi tässä on vuosi aikaa miettiä niitä bileitä, heh!

Kattauksessa myös mukana vieraiden ja synttärisankarin taiteilema pöytäliina K E R T A K Ä Y T T Ö lakanasta.
Pöytäliina, joka jää M U I S T O K S I  ♥

O H I ON, ensi vuonna uudestaan!

Projekti 4/4.

E I tuoleja! Vaan P A L J O N tyynyjä, patjapaloja J N E .

Nonniin! Nyt on sitten viimeinenkin projektikohde saatettu valmiiksi, tältä erää. Tai noh, onhan tämä saatettu tähän kuosiin jo jokunen viikko sitten, mutta en vain ole saanut aikaseksi taltioida muutoksia kameraan. Näiden kuvien perään on jo ehditty kyselläkin, joten tässä ne nyt sitten on, varsågod!

Kaikki kotimme 4 makuhuonetta on kokenut makeoverin: leikkihuone, tyttöjen makkari, meidän makkari [vaatii kylläkin vielä viimeistelyä mm. listoituksen muodossa] ja viimeisenä tämä tv/peli/jumppahuone [rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tällä huoneella]. 

Voi, samalla tässä kirjoittaessani tulikin mieleen, että ehkä minun olisi pitänyt laittaa tänne myös muutama ennen-kuva. Aina ne vaan unohtuu ja niistähän tämän ilmeen kohotuksen olisi parhaiten nähnyt. Ehkä kaivan koneeltani ne ennen-kuvat joskus tässä myöhemmin esille ja laitan ne tänne myöhemmin. Tammen värinen lattia siis peittyi mustan lattian alle ja valkoiset seinät sai osittain harmaata kalkkimaalia yllensä.

Vielä, kun saisin jostakin hommattua värikkäitä kankaita ja niillä päällystettyä lisää patjan palasia, sillä yhtään liikaa tilaa vieviä tuoleja tähän tilaan ei laiteta. Patjoilla istutaan ja tarvittaessa ne pinotaan syrjään tieltä pois. Täällä pitää nimittäin mahtua jumppaamaan, hyppimään ja heilumaan oikein kunnolla. Sitten pitäisi joku päivä ehtiä kasaamaan toinen Ikean Hyllis-hylly ja spray-maalaamaan se vielä vihreäksi. Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan.

Tästä voitte katsella reilun kuukauden takaisia kuvia samaisesta tilasta

Lyhyestä virsi kaunis; tässä tilassa tulemme kaikki viettään todella paljon aikaa, vaikka aluksi suunnittelimmekkin sen pääsäntöisesti vain lasten käyttöön. Jopa keskimmäisen prinsessani rakas barbapapa on päätynyt jo useampana päivänä jumpparinkuloihin keikkumaan, tänne on siis kaikki lämpimästi tervetulleita :)

Tervetullut on myös nautinnollinen perjantai-ilta kera fredagsmysin, HEJDÅ!

marimekko WANTIES.

*Kangas kuvat kollaasiini lainattu Marimekon sivuilta [www.marimekko.fi]
KONTTI & SIIRTOLAISPUUTARHA

* Kangas kuvat kollaasiini lainattu Marimekon sivuilta [www.marimekko.fi]
LINTUKOTONEN & JURMO

VOIHAN MARIMEKKO SENTÄÄN! Tällä äipällä on nyt ihan PAKOTTAVA tarve saada Marimekko lisäys kotiimme. Niin ja toinen pakkomielle on tällä hetkellä SININEN !!!

Tämän voikin hyvin huomata kollaasiini valitsemista kuvista/kankaista. 

Sinistä, sinistä, sinistä, Marimekkoa, Marimekkoa, Marimekkoa, tänne heti! Kiitos! :)

Ruokailutilan ikkunoihin haluaisin jostakin Marimekon kankaasta kapat ja olenkin jo päättänyt sellaiset myös tehdä. En vain vielä tiedä, että mistä kuosista ne tekisin. Kaikki neljä yllä olevaa kuosia kiinnostaa suuresti, mutta valinnan vaikeus on liian tuskainen. 

Ehkä te voisittekin auttaa minua tässä ongelmassa?

 Mikä noista neljästä yllä olevasta olisi teidän mielestä se paras vaihtoehto ruokailutilan ikkunoihin kapaksi?

Itse olen ehkä tällä hetkellä eniten tykästynyt alimman kollaasin ensimmäiseen kankaaseen eli sinimustavalkoiseen lintukotonen -kankaaseen, mutta kyllä tuo ensimmäisenkin kollaasin toinen kuosi on vaan niin valloittava eli siirtolaispuutarha -kamkaasta tässä höpisen. Valinnan vaikeus, todellakin!

Olen tässä menneen viikon aikana suorittanut kaappien ja komeroiden kevätsiivousta. Kaikkihan alkoi siitä, kun pääsimme jatkamaan ja loppuun saattamaan projekti numero NELOSTA. Sen projektikohteen remppaaminen valmiiksi sai kauhean siivous buumin aikaan ja hyvä niin. Olen viikon aikana heittänyt roskiin tavaraa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osa on myös palanut erittäin kauniisti ja toinen puoli on lähtenyt kiertoon. Komeroita siivotessa törmäsin tähän Marimekon [Printex Suomi Finland]  muksuhylly -kankaaseen. Ajatella, että olin ihan kokonaan unohtanut tämän aarteen. Hyi häpeä minua!

Tätä kangasta en todellakaan enää laittanut takaisin kaappiin vaan pelastin sen komeron ankeiden villakoirien kynsistä suoraa olohuoneen seinälle. Nyt Muksuhylly saa komeilla seinällä ihan tällaisenaan ja odottaa seinällä sitä hetkeä, että löydän sille arvoisensa raamin. Ihan kauhuissani luin, tätä kangasta käsittelevää, vanhaa blogi postausta, jossa suunnittelin pilkkovani kankaan keittiöpyyhkeiksi. Mikä onni, että en ryhtynyt tuumasta toimeen. Nyt kyllä olisin katunut sitä tempausta ja suuresti, Oikeastaan olikin onni onnettomuudessa, että unohdin tämän kankaan vuosiksi kaapin perukoille ja nyt sain sen yhtenä kappaleena seinälle.

Alunperin olin suunnitellut ostavani verhokankaan lisäksi kangasta ainakin myös seinätaulua varten, mutta nyt sellainen onkin täysin turhaa. Kiitos Muksuhyllyn! Tämän täydellisempää Marimekon seinäkangasta en edes voisi löytää. Enemmän tämän kankaan alkuperästä voitte halutessanne lukea juurikin täältä.

Tämän enempää jaarittelematta, minun täytyykin lähteä jatkamaan kaappien tyhjentämistä. Voihan olla, että kaappien kätköistä löytyy vielä lisääkin unohtunutta aarretta. Lähdenkin tästä siis kirppiskierrokselle omiin kaappeihin ja komeroihin, heh.

Jännittävää ja ennen kaikkea aurinkoista lauantaita teille kaikille!

Niin ja auttakaahan minua tuossa valinnan vaikeudessa, olisin enemmän kuin kiitollinen avustanne.

1960´s & 1970´s

Kuvat lainattu Marimekon [www.marimekko.fi] ja Anttilan [www.netanttila.fi] -sivuilta.

Kirppikseltä hankkimani, 1960-luvun, nojatuoli on nyt hajotettu ja osat odottavat päällystäjäänsä. Alkuviikosta kävinkin paikallisessa marimekko-liikkeessä ihastelemassa Marimekon printtejä. Marimekolla on niin paljon ihania kuvioita, mutta tätä tuolin päällystämistä ajatellen muutama nousi suosikeiksini: joonas, räsymatto [näkyy kuvassa], pienet kivet, onnea etsimässä [näkyy kuvassa]. Olen myös sitten surffaillut NetAnttilan-sivuilla Anno Collectionin kankaita ihastelemassa ja mikä ettei niilläkin kankailla voisi tuolia päällystää?!

Etenen nyt tämän asian suhteen rauhallisesti, että saan vain sitten hankittua sellaisen päällisen tuoliini, jota jaksan katsella mahdollisimman kauan aikaa ja olishan sen helppo hoitoisuuskin vielä todella iso plussa. Päällinen ei saa maksaa omaisuuksia, se ei saa myöskään olla liian vaalea/yksivärinen etteivät likatahrat vain hypi silmille, eikä kyllä myöskään liian heikkoa materiaaliakaan. Siinäpä ne minun kriteerit tulikin listattua ja tuo lista mukanani voisinkin marssia eri kangasliikkeisiin :D

Kuvissa näkyvän, 1970-luvun, pikku tuolinkin/jakkarankin ajattelin kyllä myös päällystää. Se on todella hellyyttävä ihan tuollaisenaankin, mutta on valitettavasti liian huonossa kunnossa. Ihanat valkoiset muoviset kanttinauhat ovat repeilleet ja muutenkin saumat halkeilleet. Suunnittelin vähän päällystäväni tuolin mustalla nahalla ja tuollaiset valkoiset kantitkin olisivat kyllä vielä piste iin päälle, mutta niitä tuskin on saatavissa enää mistään.

Laitan tänne sitten vielä jatko postauksen näistä, kunhan saan vain oikeanlaiset kankaat hankittua ja tuolit päällystettyä eli sitä odotellessa :]

Ajattomilta astioilta.

Tämän, ihanan värikkään, Rörstrandin kahvikupin asettineen hankin 2nd-handina, juuri sopivasti näin pääsiäiseksi, Ajattomat astiat Ay:ltä. Ihana, piristävän keväinen, lisä keittiönhyllylle ja mikäli näitä vielä lisää hankin, niin näillä saisi aikaan todella pirtsakan kattauksen. Suuremmalta värishokilta välttyäkseni, miksaisin näitä kattauksessa yksiväristen valkoisten kahvikuppien kanssa.

Ajattomilta astioilta löysin myös palan Muksunhylly -kangasta ja tästä kangaspalasta ajattelin ommella keittiöpyyhkeitä. Aivan ihanuus ja vieläpä alkuperäistä tuotantoa, luultavasti 50-luvulta, suomalaisen Printexin valmistamana. Todellakin kallisarvoinen pala ja tätä haluaisin ehdottomasti lisääkin. Printex Suomi yhdistyi myöhemmin Marimekon kanssa eli tätä printtiä voi löytyä uudistuotantonakin Marimekon valikoimista.

Voisin tässä vielä lopuksi mainita, että Ajattomien astioiden valikoimasta löytyy mm. Arabian Ruska-sarjaa, siitä tykkääville. Eli kannattee käydä vierailemassa heidän sivuillaan, mikäli tämä Ruska-sarja tai jotkin muut ajattomat astiat kiinnostavat.

Laiskottelu&

.Marimekko.

Ihana startti hiihtolomalle..rauhallinen arki aamu kotona!

Nyt, kun ei tarvitse aamulla stressata Linnenin kerhon kanssa, 

voi rauhassa nauttia aamulla kahvikupillisesta muffinssin kera<3

Yleensä kerho aamuina vedän pelkän kahvin kurkusta alas samalla juosten ja toimittaen muita asioita

ja kuitenkin lähes aina ollaan silti myöhässä.hih!

Nyt kuitenkin istuin kahvikupillisen ääressä kaikessa rauhassa ja samalla selailin

Marimekon ilmaislehteä, jonka nappasin itselleni viimeisimmältä Seita Shop reissultani.

Ihana tarkastella tulevia kevään trendejä!

Marimekolla on paljon kaikkea ihanaa ja erityisen ihastunut olen näihin 

kaikkiin mustavalkoisiin räsymatto-astioihin, sekä nostalgiseen mustavalkoiseen muija-kuosiin!

Nyt hiihtoloma viikon aikana tarkoituksena on tietysti ulkoilla mahdollisimman paljon,

mikäli säät vain ovat aurinkoisia ja lämpimiä. Tänä aamuna mittari kuitenkin näytti -16..hrrrr!

Tarkoituksenani on myös työstää kahta projektiani..

aikaa on nyt projektien suunnitteluun luultavasti enemmän, 

kun ei tarvitse kuskata Linneniä kerhoon edes takaisin, eikä harrastuksiakaan tällä viikolla ole.

Minulla on työnalla erään ystäväni keittiö projekti ja toinen projektini on toimisto.

Ainakin toimiston suhteen minulla on rento "less is more"-mentaliteetti..

Mitä kaikkea se nyt sitten sisältääkin, jää nähtäväksi :)

Tällä erää olen saanut oman kotini projektit valmiiksi ja siksi onkin erityisen ihanaa,

kun voi keskittyä suunnittelemaan projekteja toisille rakkailleni<3