Keväinen keskiviikko

Yöllä oli satanut uusi valkoinen lumikerros meidän jo puoleksi sulaneelle asfalttipihalle. Nyt taas vesi lorisee räystäistä ja aamun jäätynyt lumi sulanut sohjoksi. Tällaista tämä kevät on, märkää sohjo lunta ja liukasta jäätä. Nämä tämänkertaiset kuvat eivät kuitenkaan esitä mitään sohjoa tai liukkautta, eivätkä ole edes tämän keväisen keskiviikon kuvia. Kuvat ovat edellisen postauksen tavoin vielä viime viikonlopun mökki visiitiltä. Mikäli sikäli kelit jatkuvat näinkin keväisinä, niin voi hyvinkin meillä olla jälleen pienoinen paussi mökkeilyyn tiedossa tai ainakin mulla ja tällä söpöllä vaunuttelijalla. Viime viikonloppuna päästiin mutkattomasti jäätä pitkin vaunuilla satamasta mökille, mutta jäiden heiketessä joudumme menemään suurimman osan matkasta metsän kautta ja sitä reittiä ei vaunuilla suoritetakkaan. Reilun viikon päästähän siirretään kyllä kellojakin taas kesäaikaan, joten ehkä nämä jäät saisivat jo sulaakin vauhdilla ja ensi kuussa meillä olisikin vene vesillä 👐

Tämä meidän pikkudaami on saanut vaihtaa jo toppavaatteet hieman keväisimpiin vermeisiin. Ohuempi lakki merinovillakangas sisustalla ja Popin kuorihaalari kera fammon kutoman ihanan villahaalarin. Täysin riittävä asuste ainakin näin vaunuikäiselle. Isosiskot saavat kuluttaa vielä loppuun talvihaalarinsa ja sitten vaihdetaan keväisempiin vaatteisiin, kun kelit tästä vähän edes kuivahtaa. Hieman kateellisia he kyllä ovat nuorimmaisen neidin uudesta kevät-lookista ja vielä, kun keväisen pirtsakka tuubikaulahuivikin on laitettu paikalliseen lastenvaateliikkeen ompelijalle tilaukseen. Alemmissa kuvissa esiintyvät jäätikkiset leikkivät kuitenkin vielä niin innokkaina lumen ja jääpuikkojen kanssa, että talvihaalari on se ainut oikea vaihtoehto näistä soraäänistä huolimatta. Niin ja onhan tämä tämänkin aamupäivän keli muuttunut jäälumesta sohjoisen aurinkoiseksi ja siitä jälleen lumisateiseksi, että kevätsää on kyllä todellakin moninainen 😏

Karhunpoika

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..

Tämä viikko on mennyt meillä sairastellessa. Pienin rakkaistani on kuumeessa ja flunssainen. Pieniä toipumisen merkkejä on onneksi ainakin tänä aamuna ollut vihdoin ilmassa ja toivottavasti parempi edellinen yö ja tämä aamu saisi myös jatkoa. Itselläni flunssan oireet ovat vasta tuloillaan, mutta siitä en välitä niinkään. Pääasia on, että saadaan pikku karhunpoika kuntoon ja tämän myötä myös tätä arkea vähän tasaisemmaksi. Huonot yöt ja vähäiset päiväunet saa potilaan niin kiukkuiseksi, että suurinosa vuorokaudesta menee häntä kanniskellen ja siitähän mun selkä sitten tykkääkin tai sitten ei. Tällaisina hetkinä muistuu mieleen normaalin arjen hienous ja helppous. Hyvät yöunet on ainakin mulle kaiken a ja o. Kun yöllä saa nukuttua edes suht hyvin, niin jaksaa arkeakin pyörittää paljon paremmin.

Syksyn tai sanoisinko oikeastaan jo, että talven ensimmäiset pakkaset purevan viiman kera, tulivat meidän kannalta huonoon saumaan. Päiväunet meillä nukutaan lähes poikkeuksetta aina ulkona, mutta kuumeista neitiä en ole raaskinut pukata ulos raakaa pakkasilmaa hengittämään ja päiväunet sisällä ei ole ollut mikään hitti. Alkusyksystä nukutin häntä kyllä kuumeisenakin ulkona. Happirikas, kostea ilma teki hänen hengitykselleen hyvää toisin kuin tämä pureva pakkanen. Kamppeet ulkona nukkumiseen meillä kuitenkin pitäisi olla kohdillaan vielä, kun pääsisisin hakemaan alkuviikosta Ozbaby:lta tilaamani talvilämpöpussin lähikaupasta. Haluan todellakin satsata ulkona vaunuissa nukuttamiseen, sillä raikas ulkoilma on hänelle niin hyväksi  ja hyvät varusteethan tekee tästä "ulos vaunuihin laittamis" -proseduurista kätevämpää. Riittävän paksu ja miellyttävä haalari sekä kunnon lämpöpussi, niin ei tarvitse haalarin allekaan kötystää montaa kerrosta vaatteita. Kunnon paukkupakkasten yllättäessä voi sitten lisätä vielä villapuvun haalarin alle niin kyllä TARKENEE!

Nyt takaisin kotitöiden pariin, kun pikkukaverikin suostui tukkoisine nenineen ainakin pienille torkuille. Kotityöt ilman toisessa käsipuolessa hengailevaa 8kg nahkapainoa on jotenkin paljon vaivattomampaa suorittaa ;)

Kenguruäiti Korsoon

Vihdoinkin se alkuviikosta hehkuttamani loppuviikko saapui ja tämä kenguruäiti suunnistaa kohti Korsoa. Kengurumainen on todellakin jo olo ja vatsalaukussa telmivä vauva alkaa kyllä hankaloittaan menoa aikalailla. Eiköhän tämä reissu mene vielä kuitenkin ihan nappiin ja sitten on aika rauhoittua.

Viime kerralla hyväksi havaittu hiljainen aamupala, Elovena puurokuppi on jälleen kuvioissa mukana. Aamulla anivarhain keitän kellarin suojissa vedenkeittimellä vettä ja vedän tämän puurokupin nassuun hyvinkin äänettömästi. Äipän aamunälkä tulee sammutettua kunnon puurolla ja prinsessat saavat häiriöittä tuhista kellonsoittoon asti, täydellistä!

Hyvissä ajoin on taas lähtöpäivän outfit valittu ja tällä kertaa lookki on aijempaa keväisempi. Toivottavasti sää suosii meitä, sillä kaikki paksumpi vaatetus jää matkalaukusta pois. Ajattelin vihkiä nahkarotsin taas käyttöön, vaikkakaan en sitä kyllä kiinni saa. Iso, by Malene Birger -huivi, saa korvata vetskarin tuoman lämmön ja nahkarotsin alle tulen laittmaan tietysti kunnolla vaatetta alle. Nykyisin käytänkin vain pitkiä tunikoita, jotka suojaavat kunnolla massun. Tunikoita suosin myös siksi, että niiden kanssa voin pitää ihan huoletta legginssejä ja ahistavia farkkuja ei ole näin tarvis käyttää.

Vakkari reissukengistä en kuitenkaan luovu, en ainakaan ennen kuin ilma on ballerinakengille suotuisa. Muu vaatetus saa olla kevyempi, mutta jalat saavat sitten vaikka luvan kiehua näissä lemppari nahkakalosseissa. Lämpötilan noustessa yli 20 asteen, lupaan heittää nämä nurkkaan ja kaivaa baltsut esiin, hih!

Nämäkin kengät on aikoinaan ostettu juurikin Helsingistä ja lukuisia kilometrejä on tullut talsittua näillä ympäri ämpäri Helsingin katuja. Nyt shoppailut taitaa kuitenkin jäädä ihan aikuisten oikeasti todella minimiin. Tiedän! Aina sama ajatus mulla, mutta nyt asia todellakin on näin. En jaksa millään raahata junassa raskasta matkalaukkua, vaikka se rullien päällä kulkeekin ja siksi ostokset keskittyy lähinnä vain tuliais puoleen.

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE, kuulemisiin!

29 weeks

Täällä sitä hiihtolomaa mummolan kauniissa talvimaisemissa vietetään ja vatsanasukki tyytyy nauttimaan näistä oloista vielä vatsan sisällä, hyvä tietysti niin!

Viikkoja on nyt kertynyt hurjat 29 ja sen kyllä huomaa ainakin vauvan liikkeiden vahvistumisesta, jos ei muusta.Välillä tuntuu, että vatsassani asustaakin pikku ninja. Sen verran hurjia liikkeet jo on ja vatsa taipuu moneen eri muotoon.

On niin hurjan jännittävää saada nähdä, että millainen tyyppi sieltä vatsasta oikein kuoriutuu. Jotenkin tuntuu, että olen nyt enemmän jännittyneempi kuin koskaan aikaisemmin tai sitten olen vain unohtanut ne reilun kuuden vuoden takaiset tuntemukset. Nyt ei jotenkin yhtään osaa itse aavistaa, kumpaa sukupuolta tämä vatsanasukki edustaa vaikka tytöksihän tätäkin on ultrassa veikattu. Sillä sukupuolella ei kyllä ole yhtään mitään väliä, kunhan kaikki menisi nyt ihan loppuun asti hyvin ja synnytyskin sujuisi kokonaisuudessaan ongelmitta. On tämä raskaus kyllä niin hurjan iso asia ihan joka kantilta katsottuna ja jotenkin sen vasta nyt tajuaa ihan kunnolla. Huomaa kyllä myös senkin, että täällä Pohjoisen rauhoittavissa oloissa on aikaa miettiä ja pohtia ihan kaikenlaista, kun tällaisia eri ajatuksia putkahtelee mieleeni.

Pari päivää ollaan jo saatu nauttia täällä yhdessä olosta, tosin vähän sairastellen, ja ainakin puolet lomapäivistä on vielä jäljellä. Toivottavasti me kaikki saataisiin nauttia loppu lomastamme terveinä. Ei meillä flunssaa ja pientä kuumeilua pahempaa, mutta kyllähän sekin pieni rajoittaa tekemista. Koko porukalla ei päästä nauttimaan kauniista talvisäästä, kun osa porukasta pitää tyytyä katsomaan toisten iloittelua lasin läpi. 

Saapa nähdä ehdinkö käymään näissä maisemissa vielä pallomahana tämänkin reissun jälkeen vai onko jo seuraavalla kerralla eli kesällä pieni nyytti mukanamme. Tavoitteena ainakin olisi päästä tänne vielä huhtikuun puolella, mutta nämä viikot kiitää yllättävän nopeaa ja pian onkin jo ne hetket käsillä, että kotipuolesta ei uskalla oikein lähteä mihinkään. Nyt kuitenkin näissä maisemissa lomailu jatkuu yhtenä kappaleena ja jokaisesta hetkestä nautitaan täysillä!

Kuulemisiin ♥

Ensimmäinen ja ensimmäiset

Massun asukki on saanut siis ensimmäisen lahjan ♥ ja mä ostanut itselleni ensimmäiset raskausvaatteet. 

Vauvan paketti on Granitista peräisin, kuten tarroistakin voi päätellä. Myssy sekä legginssit ovat Fine Little Dayn, Granitille, suunnittelemia tuotteita ja mikä parasta, 100% luomu puuvillaa ♥ 

Tuskin maltan odottaa, että saan pukea ne pienen ruuppusen päälle. Niin ihana yllätys tämä paketti!

Ensimmäiset ja luultavasti myös ainokaiset raskausvaatteet (paita, legginssit ja kolmet housut) klikkasin itse kotiin Zalandolta. Hieman ovat raskausvaatteet muuttuneet tässä 6 vuoden aikana ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Silloin ennen vanhaa sai vain unelmoida tällaisista hyvin istuvista ja trendikkäistä housuista. Valikoima taisi silloin rajoittua H&M:n äitiysvaate valikoimaan tai ainakin se siltä silloin täällä tuppukylässä tuntui. Nyt puolestaan netti on pullollaan kaikenlaisia vaihtoehtoja ja kotiin voi klikkailla kivoja vaatteita useammastakin eri paikasta. Itse ihastuin Zalandon valikoimaan ja niinpä tilasinkin tosiaan kaiken sieltä.

Kaikissa edellisissä raskauksissani vatsa on ollut niin pieni, että erityisiä raskauspaitoja en ole juurikaan tarvinnut käyttää. Ihastuin kuitenkin tähän siniseen paitaan niin, että päätin sortua ostamaan sen kaikesta huolimatta. Meneehän se sellaisena löysänä paitana sitten raskauden jälkeenkin, kun niskassa olevaa lappua lukuunottamatta, ei edes huomaa sen olevan MOM -mallistoa. Raskaushousuja joudun tietysti käyttämään, sillä en halua minkään puristavan epämukavasti vatsaani, enkä tietystikkään halua näin tukaloittaa vauvan oloja vatsassa. Tilasinkin mustien legginssien lisäksi yhdet siniset ja mustat revityt farkut sekä yhdet mustat vähän tyylikkäämmät housut. Näillä pärjäänkin sitten oikein loistavasti toukokuun loppuun saakka. Revittyjä housuja en ole tällaisilla pakkasilla vielä kehdannut ulkona käyttää, mutta niiden aika koittaa sitten tässä keveemmällä.

Näitä kuvia katsellessani itselläni ainakin tulee sellainen "ryhävalas akvaariossa" -fiilis, mutta minkäs teet kun massun lisäksi leveyttä tulee vähän joka suuntaan ja lempivärinä sattuu olemaan nyt sininen, hih!

Sellaisia ryhävalas fiiliksiä tänään. Nyt taidankin ottaa itseäni niskasta kiinni ja siirtyä tuonne ulos lumikolan varteen ettei olotila käy liian tukalaksi ;) Ihanaa päivän jatkoa kaikille ♥

Nuotiorannan photoshoot

Tässä vähän jatketta eilisille kuville. Aikaa kuvaamiseen täällä leppoisissa Lapin maisemissa on nimittäin rutkasti ja maisemat tietysti mitä kauneimmat. Nämä kuvat on räpsitty eilen tässä mummolan pihapiirissä ja tänään olenkin heilunut kamerani kanssa hieman erilaisemmissa maisemissa. Yhtä ruskaisissa, mutta rajan toisella puolella eli Ruotissa. Ruotsin photoshoot tulee tänne ehkä jo huomenna. Niin ihanaa, kun nyt on vihdoinkin kunnolla aikaa kuvaamisen lisäksi päivittää ne heti tänne blogin puolelle. Kaikki kesän kuvat jumittaa edelleen kamerassa, mutta niiden aika tulee kyllä vielä. Kerrankin olen nyt aikataulussa, kiitos mummon täysihoitolan :)

Nuorimmainen neiti nenänykeröistäni on itse valinnut tämän kuvassa esiintyvän asun itselleen. Kävimme naapuri kaupungissa hieman shoppailemassa ja omaksi suureksi yllätyksekseni [positiivinen sellainen] hän ei valinnutkaan itselleen mitään frozenia, hip hei! Vaan hän kysyi lupaa saada itselleen turkisliiviä ja pallomekkoa. Tähän valintaan oli todella helppo suostua. Myös isosiskot valitsivat itselleen hieman syksyvaatteita, nyt kun kerran mummolassa ruskalomalla ollaan.

Kuten sanottu, huomenna kuvia Ruotsinmaalta. Rakas perheen päämme on nyt pitämässä kotiamme pystyssä ja me tytöt vauhditetaan vielä mummon ja vaarin elämää täällä kotipohjolassa.

Syysbreikki korkattu.

MMMMMM...

SUSHIA !!

HIP hei!

Helsingistä on palattu, tietysti, jo sunnuntaina ja tässä nyt muutama kuva Stadin huudeilta sekä kotinurkilta tuomisineen.

Nyt voi todeta, että aikomani syysbreikki on tämän reissun myötä korkattu ja saa jatketta parin yön päästä, kun suuntaamme rakkaisiin Lapin maisemiin vanhemieni kainaloon.

Viikonloppureissu ystäväni luona hurahti hurjaa vauhtia ohitse, ihan niin kuin etukäteen jo sen tiesinkin hurahtavan. Ihan liian nopeaa tuli taas sunnuntai ja se aika, kun katse piti kääntää kohti Pohjanmaata. Viikonloppu kului hyvässä seurassa shoppaillen, ruokaillen [erityisesti kauan kaipaamiani susheja !!] ja muuten vain lököillen eli ainakin tämän rouvan nautinto MAXIMUS weekendi. 

Mukaani Helsingin putiikeista tarttui tietysti taas yhtä sun toista, mutta mainittakoon niistä nyt nämä kuvissa esiintyvät kumpparit, joista olen niin ylpeä. Jopa niin ylpeä, että toivon kevyttä syyssadetta auringonpaisteen lomaan ja tänään sitä sadetta vähän jo sainkin. Hih! Niin ja kumpparitkin tuli sitten tämän syysbreikin tavoin korkattua. En nyt tietenkään toivo auringon karkaavan minnekkään vaan mielummin halutessani tallustelen nämä kumpparit jalassa todellisilla syyshelteillä kun syysmyrskyillä ;)

Huomenna vielä tätä tuttua arjenpyöritystä täällä kotosalla ja perjantaina hölläillään autolla huristellen. Onneksi ei perjantain odotus käy liian raskaaksi, kun huomenna illalla pääsen ihanien ladyjen kanssa leffaan kätilö-elokuvaa katsomaan. Viime sunnuntaina, junalla tänne huristellessa, aloitin kätilö-pokkarin lukemisen ja nyt olen kirjan jo lukenut kannesta kanteen. Huomenna olenkin sitten jo valmis arvioimaan, onko leffa pokkaria parempi vaiko kenties toisinpäin.

Nyt mua kutsuu Unimatti, G O O D N I G H T!

Syysbreikki.

Tämä mamma ottaa nyt pienen syysbreikin tästä arjen pyörityksestä ja vaihtaa nämä kauniin syksyiset maisemat toivottavasti vielä kauniimpiin syksyisiin tai loppu kesän maisemiin. Viikonloppu rakkaan ystäväni luona siintää edessä ja pian talsinkin jälleen Helsingin kaduilla; "MUN KOTI ON SIELLÄ MISSÄ MUN SYDÄN ON" ♥

Ihan naurettavan vähän olen tänne blogini puolelle viimeaikoina kirjotellut, kun tätä edeltävästä postauksestakin on kulunut lähes kuukausi jo aikaa. Elokuu on ollut aivan järjettömän [JOO-O, järjettömän, on ihan nappi adjektiivi just tähän paikkaan] kiireinen ja aika ajoin on jopa tuntunut, että miten tästä kaikesta oikein selviää. Elokuu kuitenkin selätettiin kohtuullisen kunnialla läpi ja nyt on tosiaan syyskuukin jo lähes puolessa välissä. Syyskuun lopun, siis tästä päivästä lähtien, olen luvannut itselleni ottaa rauhallisesti ja siihen on myös kova pyrkimys. Tämä rauhallisesti ottaminen starttaa nyt tästä syysbreikistä Stadin-huudeilla ja saa jatkumoa viikon päästä Lapin ruskan loisteessa. Olen niin onnellinen näistä tulevista hengähdystauoista rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

Kunhan olen saanut akut taas ladattua täyteen, alan täyttään tätä blogianikin oikein urakalla. Olis sellainen muutaman kuukauden takaisinkelaus tarkoituksena ottaa urakaksi ja kertoa näin takautuvasti kesästämme.

Takaisinkelausta ennen, lähden nyt kelaileen juna-asemaa kohden. Täältä taas tullaan eteläinen Suomi ja rakas ystäväni ♥

Kesäkuun kamut

Eivät suinkaan ole olleet shortsit ja teepparit, bikineistä puhumattakaan, vaan nahkarotsi ja teeppari sen alla. Uutukaisia rillejäkin on tullut kulutettua arskoja ahkerammin. Tästä kaikesta voikin päätellä kesäkuun alun olleen kolea. Tällaisena kesäihmisenä tämä koleus raastaa kyllä hermoja aikalailla. Pian painaa jussikin päälle ja päivä alkaa taas lyhenemään, eikä yhden yhtä hellepäivää ole ollut näkyvissä. Ei tässä auta ilmeisesti muu kuin kerätä koko omaisuus mukaan ja muuttaa lämpimimmille leveysasteille.

Pieniä materiaalisuus onnen pirskahduksia on tähän kesäkuun alkuun mahtunut ja ne on lähinnä nämä kuvissa näkyvät jutut: Harry Potter rillit Favopticilta, nahkarotsi Hesan huudeilta, ihanuus ystävältä saatu meikkilaukku, nude kynsilakka ♥, kätsy IsaDora face sculptor -paletti ja räpsyripsien hellävaraiseen pesuun tarkoitettu Xtreme Lashes -kosmetiikkasarjan puteli Cosmetique Salonista. 

Tällaisilla kesäkuun kamuilla mennään ainakin näin toistaiseksi ja toivotaan, että ainakin nahkarotsin saisi teepparin päältä heittää hyvinkin pian kaapin perukoille ja onkia se uudelleen esille vasta syyskuun puolella. Lämpö tule jo, please!

Kiirettä on taas viime reissupäivityksen jälkeen pukannut, mutta oikeastaan hyvä niin. Eipähän ole ollut turhaa ekstra aikaa vaipua synkkyyteen. Ehkä se lämpö sieltä hiipii esiin ikään kuin varkain, kun tässä reippaana porskuttaa vain eteenpäin työ -ja kotirintamalla.