torstai 17. elokuuta 2017

Pieni suuri ekaluokkalainen



Pian jo viikon verran on tämä meidän pieni ekaluokkailainenkin kuluttanut, isosiskojen lailla, koulun käytäviä ❤
Hurjan nopeasti ovat nämä neljä ensimmäistä koulupäivää sujahtaneet ja arki pyörähtänyt tämän myötä myös käyntiin. Ei kyllä tarvi nyt taaskaan hirveästi mietiskellä, että miten aikani kulutan ja ei sitä tosin ole kyllä tarvinnut kesälomallakaan pahemmin mietiskellä. Päivät täyttyvät muun kotityön ohella taas tästä lähtien läksyistä sekä kouluun ja harrastuksiin viemisestä. Toisaalta arkea on kyllä nyt kuitenkin helpompi pyörittää koulun sekä harrastusten alettua, sillä ne tuo tullessaan juurikin sen tutun ja turvallisen rytmin takaisin. Nukkumaan mennään ajoissa ja aamut lähtevät kaikilla kiireisesti, mutta tehokkaasti käyntiin. Itsekin saan tehtyä heti aamusta tuplasti enemmän kotiaskareita, kun sängyssä loikoilu ei olekkaan enää näin kesäloman loputtua se vaihtoehto.

Suuria asioita on tämä kesäloman loppuminen ja koululaisarjen käynnistyminen tuonut ekaluokkalaisen elämään, eikä vähin niistä ensimmäisessä kuvassa näkyvä kouluportin puolittainen avautuminen 😁 Koulun alkua edeltävänä aamuna, lähes puoliväkisin, piti kiskoa toinen heiluvista etuhampaista pois. Olen pitkin kesää kiusoitellut meidän ekaluokkalaista, että kouluun ei ole kyllä menemistä kera etuhampaiden ja yhtäkkiä hän itse muisti tämän kouluportti -asian päivää ennen koulun alkamista. Eihän sitä sitten auttanut muu kuin ahkerasti liikutella koko sunnuntai aamu, enemmän heiluvaa, etuhammasta ja avata kouluportin toinen ovi 😅
Itse kouluun meneminen ei ollut hänelle mitenkään ylitsepääsemättömän jännittävä asia, sillä viime vuoden hän kulki esikoululaisena samaisissa maisemissa. Esikoululaiseksi alkaminen oli selvästi haasteellisempaa vuosi sitten, mutta kiitos superhyvin menneen eskarivuoden, oli tämä koulustartti nyt sitä tuttua ja turvallista. Tietysti viime syksy oli erilainen ja haasteellisempi myös siinä mielessä, että silloisesta eskarilaisesta tuli monen vuoden odotuksen jälkeen isosisko. Tämä isosiskoksi tuleminen otti aika-ajoin aika koville. Varsinkin silloin, kun piti olla erossa äidistä ja vauvasta. Kuusi vuotta koko perheen kuopuksena ja sitten toinen tuli valloittamaan sen roolin itselleen ihan tuosta vain, kyllä sellainen vaatiikin vähän sulattelua kuusivuotiaaltakin. Tänä syksynä hän on kuitenkin täysin sulautunut isosiskon rooliinsa ja menee ilomielin kouluun jättäen pikkusiskon tylsistymään äidin kanssa kotia, vailla huolen häivää 😋
Tämän syksyn koulustartti on ollut myös ekaluokkalaisen tokaluokkaa käyvälle isosiskolle paljon viime vuotista kivuttomampaa ja kiitollisia ollaan kaikin puolin näistä hyvin sujuneista koulupäivistä. Toivottavasti näillä neideillä sujuu myös syksyn tulevat huiluharjoitukset yhtä innokkaissa tunnelmissa kuin koulupäivätkin ovat tähän asti sujuneet. Toiseksi vanhin tyttömme on soittanut huilua vuoden verran ja tänä syksynä on vihdoin myös pikkusiskon vuoro aloittaa huiluopinnot samaisen opettajan johdolla. 




Syksyllä on edessä myös meidän perheen eka -ja tokaluokkalaisen huoneen sisustamisen loppusilaus. Jo viime keväänä muutimme heidän huoneensa yläkerrasta alakerran leikkihuoneeseen ja se on jäänyt siitä lähtien vähän vaiheeseen. Kesäloman aikana oli tämä huone tarkoitus saada koululaisten mieleiseksi, mutta mökin laittaminen vei kaiken ylimääräisen energian ja varsinkin lantin. Kuvissa pilkistävä tauluseinä olisi ainakin tarkoitus saada ensimmäisten joukossa valmiiksi ja siihen apua tarvittaisiin Ikeasta. Suunnitelmissa onkin päästä pian Lapin rakkaisiin maisemiin ja sieltä samalla hommata muutama raami tauluhyllyineen.

Taas iltamyöhään tätä blogijuttua raapustelen ja nyt olisi viisainta pistää pillit pussiin, että ehdin edes hetkeksi silmät ummistaa. Olen lasten lailla kyllä extra väsynytkin nyt, kun koko iltapäivä tuli vietettyä RANNALLA. Joo luit ihan oikein, RANNALLA 💛 Ehkä parhain ja ihanin syy potea tätä tämän hetkistä raukeaa väsymystä. Täällä on ollut tänään tai oikeastaan jo eilis illasta lähtien aivan epätodellinen lämpö ja tämän sekä isosiskoni innoittamana lähdettiin heti tyttöjen päästyä koulusta Fäbodaan rantaileen. Lapset nauttivat koko iltapäivän, alkuiltaan asti, vedessä räpiköiden ja hiekkalinnoja rannalla rakennellen. Jopa porukan nuorin sai nauttia hiekasta sekä vedestä täysin siemauksin ja hänhän se oikeastaan porukan innokkain tai energisin vesipeto taisi ollakkin. Tällaiset hetket vielä kesäloman loputtuakin ovat kultaakin kalliimpia 👐

tiistai 8. elokuuta 2017

Synttärisankarin näköinen päivä


Nyt alkaa tuoreen 7-vuotiaan varsinainenkin syntymäpäivä taittua iltaan ja päivänsankari kaivautuikin juuri onnellisena vällyjensä väliin, lahjaksi saatu kännykkä yöpöydällään, tuntien vielä itsensä paljon aikaisempaa vanhemmaksi. Lasten tuumailut on niin ihania 💔

Aika pitkälti ollaan menty tämä päivä hänen sanelemana eli tehty ihan meidän tulevan ekaluokkalaisen näköinen päivä. Neitokainen on ollut koko pienen ikänsä aamuvirkku ja niinpä me muut sovittiin jo eilen illalla, että tänään herätään hyvissä ajoin herättämään hänet perinteisen "Paljon onnea vaan" -laulun säestämänä. Vaikka heti seitsemän jälkeen onnittelulaulu kaikuikin hänen sänkynsä vierellä, niin ei siltikään onnistuttu häntä ihan aikuisten oikeasti laulullamme herättämään. Hänhän oli toki nukkunut levottomasti koko yön ja herännyt varmaan kukon laulun aikaan mietiskelemään, että koska "Paljon onnea vaan" -laulu helähtää ilmoille 😅
Oltiin onnistuttu hyvin huijaamaan häntä, että kännykkää hän ei tule vielä saamaan tänä vuonna lahjaksi ja mikäli hän sen tässä lähiaikoina kuitenkin jostain syystä saa, niin se on sitten minun vanha puhelin. Omaa kännykkää hän on nimittäin odottanut siitä lähtien kuin 1,5 vuotta vanhempi isosisko sai sellaisen omakseen. Jotenkin heitä on aina pidetty ns. samalla viivalla ja monet jutut hän on saanutkin kokea isosiskon rinnalla/vanavedessä sen reilun vuoden "normaalia" aikaisemmin. Kännykkää hän ei ole kuitenkaan saanut itselleen sen aikaisemmin kuin isosiskonsakaan ja tässä asiassa on ollut hänellä  tietysti vähän sulateltavaa. Voitte sitten varmaan aika hyvin arvata, kuinka äimän käkenä hän tänä aamuna olikaan kuullessaan juuri lahjakääreistä paljastuneen koulurepun soivan siis S O I V A N (!!). Edellisenä iltana oltiin piilotettu kännykkä, niin ikään lahjaksi tulevan koulurepun taskuun ja isoimman isosiskon tehtävänä oli soittaa puhelimeen heti, kun reppu paljastui lahjakääreistä. Vielä yritettiin viime hetkilläkin huiputtaa, että pikkusisko on varmaan ehtinyt lahjan paketoimis hetkellä sujauttaa soivan lelunsa reppuun sisälle ja se on se vauvalelu, joka siellä soi. Tämä vedätys ei kuitenkaan enää mennyt perille vaan vuorenvarmasti hän kiskaisi puhelinrasian repusta esille. Voin sanoa, että siinä unohtuikin sitten kaikki muut lahjat saman tien 😉

Runsaan synttäriaamiaisen jälkeen lenkkeiltiin, isot neidit pyöräillen ja minä pienintä vaunussa kärräten, kaupunkiin kirjastoon "lätt att läsa" -kirjoja lainaamaan. Kirjastossa käyminen on ollut toiveissa monena päivänä ja tänä päivänä sekin toive toteutui. Kirjojen lainaamisen jälkeen sammutettiin nälkämme kaupungin parhaassa hampurilaisravintolassa eli Friends & Brgrs:ssa, vain parasta parhaalle. Sen jälkeen siirryttiin viereiseen puistoon eli Runebergin puistoon sekä myöhemmin vielä Koulupuistoon, sulattelemaan näitä maittavia hamppareita ranskiksineen valokuvauksen avustuksella. Juhlakalu halusi tietysti valokuvata itse omalla puhelimellaan kaikkea ympärillä olevaa kauneutta ja täytyy vain todeta, että omena ei ole kyllä tässä asiassa kauas puusta pudonnut. Tuore 7-vuotiashan on ihan äitinsä tyttö, kun toivoo päästä kuvaamaan kauniita kukkia uudella puhelimellaan. Siinä me sitten kuvattiin yhdessä, hän kukkia ja minä häntä 💚

Päivälliseksi valmistettiin täällä kotona neidin lempiruokaa eli kalapuikkoja dippikastikkeella ja illalla saunottiin pitkästä aikaa täällä kotisaunassa kera saunalimppareiden. Erittäin onnistunut syntymäpäivä meillä on kaikinpuolin kyllä ollut ja neitokainen tokaisikin saunoessaan, että "tämä on ollut maailman paras syntymäpäivä". Ehkä hän on tokaissut niin jokaisena vuonna, mutta sehän vain tarkoittaa jokaisena vuonna syntymäpäivän olleen juuri hänen silloisten tarpeittensa mukainen.



Joku päivä, koulujen jo alettua, olisi tarkoitus pitää hänelle ensimmäiset viralliset kaverisynttärit ja niitä minun pitäisikin kahden vanhimman lapseni kanssa alkaa kuumeisesti suunnittelemaan. Mikäli sää sallii, pidämme täällä kotipihalla ulkoilma synttärit. Niitä kemuja odotellessa 😍


maanantai 7. elokuuta 2017

Mökkibileet




Heipä hei, näin lähes kolmen viikon mittaisen paussin jälkeen!
Blogi on ollut jälleen kerran jäissä, kun kesäloma-arjen pyörittäminen on vienyt minut taas kerran mennessään. Minun Instagram tili ja Instan My Story on tämän menneen kolmen viikon aikana päivittynyt kuitenkin ihan kohtuu hyvin, sillä onhan se yhden tai parin kuvan sekä filmi pätkän laittaminen paljon tätä blogikirjoittamista vaivattomampaa. Minun Instagram tiliä seuraavat jo tietävätkin, mitä näiden kuluneiden viikkojen aikana on ainakin mökkirintamalla tapahtunut. Olennaisin näistä tapahtumista tai sanoisinko edistysaskelista on rantasaunan valmistuminen ❤ ja hyvänä kakkosena tulee viime viikonloppuiset (mökki)synttäribileet. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat taltioitu kameralle juurikin näistä jälkimmäisistä huippu hetkistä eli toiseksi nuorimmaisen prinsessani 7-vuotis bileistä. Isosiskot ovatkin hieman käärmeissään pikkusiskolleen siitä, että hän saa näin elokuun sankarina aina halutessaan juhlia synttäreitään mökillä. Toiseksi vanhin neitokaisistani on syntynyt nimittäin tammikuussa ja hänellä nyt ei ainakaan ole pienintäkään toivoa pystyä järjestämään juhlia kesämökillä 😰 


Nomutta, nyt vielä pari sanaa viime viikonlopusta. Ihan ykskaks päätettiin järjestää etukäteis juhlat, huomenna 7-vuotta täyttävälle neitokaisellemme, kun vanhempi isosiskoistani perheineen oli myös näillä huudeilla ja nimenomaan tulossa ekaa kertaa meidän mökkivieraiksi. Meidän tulevalla ekaluokkalaisella kävi siis mahoton mäihä, kun sai vieraita juhliinsa tavanomaista runsaammin. Sää ei ollut viikonloppuna puolellamme, mutta tunnelma oli silti katossa ja erittäin tiivis olikin. Sen voi ehkä aistia ainakin näitä paria ylläolevaa kuvaa katselemalla, kun synttärisankari bestis-serkkuineen ei saanut muuta kuin näitä muikeita ilmeitä aikaseksi ja nämäkin kuvat siitä lievimmästä päästä 😜








Ensin grillattiin kaatosateessa, sitten herkuteltiin kaatosateessa ja lopuksi vielä uitiin, saunottiin sekä tanssittiin kaatosateessa..Suomen kesä.. 😅
No ei sitä sadetta ainakaan ihan kaatamalla koko aikaa satanut, mutta vitsit meinasi olla lauantaina aika vähissä juurikin jatkuvan sateen vuoksi. Onneksi meillä on nyt kuitenkin sauna mökillä ja lapsilla uiminen kylmälläkin säällä inhimillisempää. Ilma oli siis kolea, mutta seura ja muut puitteet eivät todellakaan jättäneet ketään kylmäksi. On se vain jotenkin niin harvinaista herkkua saada viettää aikaa isosiskojen ja heidän perheidensä kanssa.




Saunakuvia, ja juttua tästä saunasta muutenkin tarkemmin, luvassa lisää ihan oman postauksen verran joskus myöhemmin. Tämä, veneen vetorenkaassa hyvin jännittyneenä hymyilevä tai paremminkin irvistelevä, neitokainen täyttää tosiaan vasta huomenna sen hurjat 7-vuotta ja on nyt mennyt vähintäänkin yhtä jännittyneissä tunnelmissa nukkumaan. Tuskin malttaa hän juuri ollenkaan jännitykseltään nukkua tuleva yönä ja siksi on nyt minunkin parempi hipsiä vähin äänin, edes parin tunnin yöunien toivossa, nukkumaan 😵

Tasan viikon päästä on muutes neitokaisilla jo syksyn ensimmäinen koulupäivä takana, huhheijjakkaa tätä ajan juoksua.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Makuuhuone ja muuta mukavaa



Miksikäs ei, kun aikaa kerrankin on siis blogin päivittämiseen kahtena peräkkäisenä iltana. Nukutettavia on vain yksi ja miehenikin jo kuorsailee hyvin sikeästi tuossa sohvalla. Huomenna on taas täysi härdelli päällä, kun kolme vanhinta neitokaista palaa vihdoinkin takaisin Lapin maisemista kotia ja oma aikani pienenee näin kolminkertaisesti. Onhan se niin, että jokainen lapsi vaatii sen oman huomionsa äidiltä päivittäin ja näin vuorokauteen jää hyvin pieni rako keskittyä tekemään jotain ihan vain itsekseen, kuten esimerkiksi kirjoittamiseen sekä valokuvien selailuun.

Tänä iltana isoimman ja pienimmän kaverini mentyä nukkumaan, olen ikävissäni katsellun kuvia mökiltämme. Ensi viikolla toivon todellakin voivani käpertyä helteisen päivän jälkeen nukkumaan näihin kuvissa näkyviin maisemiin viikon jokaisena iltana. Oltaishan me tietysti tälläkin viikolla voitu näin tehdä, mutta kolean sään ja täällä kaupungissa meneillään olevan, viikon mittaisen, kaupunkitapahtuman vuoksi päätimme kuluttaa mieheni ensimmäisen kesälomaviikon mielummin täällä kotona kuin saaressa. Tänäänkin ollaan vietetty kaupungilla aikaa tuntikausia pyöräillen ja kävellen, kun aurinkokin jaksoi pitkän pitkästä aikaa kurkkia pilviverhon takaa. Kerrankin tämä pikkukaupunki herää kunnolla eloon, joten pitäähän se päästä omin silmin näkemään sekä kokemaan. Tällainen ihana kesäpäivä, mitä tämä päivä on ollut, pitää tallentaa tiukasti omaan muistilokeroon. Jaksaa sitten paremmin talsia läpi niitä vastaan tulevia vähemmän kivojakin päiviä.




Näiden kuvien kautta näette hieman meidän mökkimme makuhuonetta, joka kylläkin on yhä keskeneräinen. Seinä- sekä kattopaneelit on vielä maalaamatta ja ikkunat listoittamatta, väliseinästä puhumattakaan. Vielä makuhuone osio on yhtä ja samaa huonetta, mutta sitten joskus ajan sekä taloudellisen tilan annettua myöten rakennamme sen väliseinänkin. Näin tytöt pääsevät omaan rauhaan nukkumaan ja me myös. Nämä kuvat on tietysti siis minun ja mieheni makuhuoneen puolelta otettuja. Tyttöjen tuleva puoli on vain täynnä ilmapatjaa ja muuta rompetta eli ei niin valokuvauksellisessa tilassa vielä 🙈

Vihreäksi maalatut yöpöydät olen alkukesästä tuunannut ja niistä voisin tehdä juttua lisää joskus myöhemmin ajan antaessa myöten. Ne oli alunperin sellaiset 90-luvun tammen väriset lakatut yöpöydät, jotka saivat mielestäni pienellä tuunauksella ihan toisenlaisen ilmeen itselleen. Värin lisäksi myös laatikon vedin lähti vaihtoon ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Eniten tyytyväisin makuhuoneessamme olen kuitenkin tuohon sängyn vieressä komeilevaan "tauluun", joka muuttaa itse itselleen uuden ilmeen vuodenaikojen mukaan ja on nyt tietysti erityisen kaunis. Ikkunataulusta näemme auringon nousun, kauniita koivuja lehtineen, pikku lammen ja paljon paljon muuta ihanaa.


Kauniita unia kaikille ja toivotaan oikein sydämen pohjasta kaikki, että ensi viikko olisi koko kesän kuumin ja saisi jatkumoa ainakin läpi tämän koko koululaisten loppu kesäloman 💛