perjantai 30. maaliskuuta 2018

Take-away rairuohot





Kannet kiinni take-away rairuohoihin ja mummolaan lomalle lompsis.
Tunnelma on katossa, yllä olevassa kuvassa esiintyvän neitokaisen ilme riittänee todisteeksi 😁


Nämä meidän tämän vuotiset rairuohot ovat varsinaista Biologian tunti matskua ja siihen malliin on näitä, lasipurkkeihin istutettuja, suloisuuksia kyllä tiiviisti täällä meillä tuijoteltukin. Ensin tytöt havainnoivat siemeniin kasvaneen pientä, valkoista, untuvaa. Sen jälkeen toiseen päähän tätä siementä ilmaantui juuri ja toiseen päähän pieni ruohotuppi. Nyt nämä juuret ovat villillä kasvullaan valloittaneet koko lasipurkin pohjan ja aika villisti se kasvaa myös yläsuuntaan, joten ruohon leikkaaminen on ollut jo täysin välttämätöntä. Aina ei olla kuitenkaan jouduttu turvautumaan saksiin tässä ruohon lyhentämisessä tai sanoisinko haventamisessa. Porukan nuorin on nimittäin ottanut oikein asiakseen harventaa näitä pääsiäisruohoja päivittän, jopa usemman kerran päivässä 😂
Ihanaa, kun kaikki tytötkin ovat minun laillani kiinnostuneet näistä kasvien kasvatuspuuhista. Nuorimman yli-innokkuus ja kovakouraisuus on ollut ainakin tähän asti vain hellyyttävää. Saa nähdä, hyytyykö minun hymy kesällä hänen suorittaessaan saman tyyppistä tutkimusmatkailua kukkapenkeissäni 😉




Nyt tämän pidemmittä puheitta pakkaamaan loputkin kimpsut ja kampsut kasaan, niin loma voi alkaa 💚
Ihanan rentoa pääsiäistä teille kaikille tasapuolisesti, kuullaan!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kultahetket




Hiihtolomaviikon jälkeen on taas arjen touhut vieneet mennessään ja postauksia maaliskuun(kaan) aikana ei ole pahemmin ilmaantunut. Nämä kuvat ovat lähes kuukauden takaisia, mutta "ah, niin rakkaita" ja ovat ansainneet päästä tänne taltioiduksi 💛

Meidän hiihtoloman jälkeen saimme tänne kunniavieraita muutamaksi päiväksi, ihan kuten jo aikaisemmassa postauksessa tästä mainitsinkin. Ne päivät olivat kultaakin kalliimpia ja useamminkin kuin kerran, yritin itseäni muistuttaa elämään hetkessä sekä imuroimaan omaan muistilokerooni kaikkea sitä sen hetkistä ihanuutta: 
Pian jo aikuisiän saavuttanut, kummipoikani soittamassa olohuoneemme sohvalla kitaraa sekä opettamassa kitaransoittoa myös serkuilleen. Niinikään pian jo aikuisiän saavuttanut, kummityttöni opettamassa puolestaan matematiikkaa serkuilleen. Nämä molemmat, rakkaat, kummilapseni saman kahvipöydän äärellä kanssani. Tämä jos jokin, on harvinaista herkkua!! Milloin tahansa kääntäisin aikaa taaksepäin, jos vain mitenkään voisin. Eläisin yhä uudelleen ja uudelleen, näitä kuvissa näkyviä hetkiä. Silmänräpäyksessä on näistä minun pienistä kummilapsista kasvanut isoja kummilapsia. Aikoinaan olen laulanut kummipojan päiväunille omilla lauluillani ja nyt hän puolestaan esitti lauluja minulle kitaran säestyksellä. Ei kuitenkaan varmaan minun nukkumaan saaminen taka-ajatuksena 😂 Aikoinaan olen myös auttanut kummityttöäni kinkkisissä matematiikan laskuissa ja nyt hän antoi puolestaan neuvoa serkuilleen 💛

Haikeudella katsellaan yhteistuumin tyttöjen kanssa näitä kuvia ja porukan nuorimmaisellakin tuntuu olevan, alimmassa kuvassa esiintyvää, serkkutyttöä ihan erityinen ikävä. Lähes päivittäin täällä huhuillaan serkkutytön nimeä ja todetaan hänen olevan pois. Samoin on myös ikävä kaukana asuvaa mummoa ja vaaria, mutta pian tähän ikävään tulee kuitenkin helpotus, kiitos tulevan pääsiäisloman 💛





sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Hiihtiksen aamuhetket


Huomenna paluu arkeen ja seuraavaa lomaa odotellessa porkutellaan taas arkea eteenpäin, päivä kerrallaan. Haikeushan sitä väkisinkin iskee, katsellessa näitä meidän kallisarvoisia slowmotion-aamuja ja aamupaloja 💛



Ensimmäinen huomauttamisen arvoinen seikka on muuten se, mikäli ette nyt itse ehtineet vielä laittaa merkille, että saimme nauttia jokaisena loman "arki"aamuna (siis ma-pe) aamupalan auringonsäteiden siivittämänä. Ei huono ollenkaan!

Esikoiseni näytti muuten ensimmäisenä loman "arki"aamuna varsin loistavaa esimerkkiä pikkusiskolleen, loihtimalla meille ylläri aamupalan Aamulypsyn tahdissa. Tämä hieno ele innoitti nimittäin toiseksi vanhimman neitokaiseni venymään vähintäänkin yhtä hienoon suoritukseen heti seuraavana aamuna.Tämä puolestaan innoitti neiti numero 3:n loihtimaan kolmantena "arki"aamuna myös omanlaisensa ylläriaamiaisen, jonka loihtimisessa avulias isoin isosisko vähän avusti. Kunnon lumipalloefekti, positiivinen sellainen 😀






Tämä lumipalloefekti johti tietysti siihen, että torstai aamuna aamupala vastuu oli väistämättäkin mulla. Mielessä kävi kyllä ehdottaa uusinta kierrosta, aamu-uninen kun olen ja sängyssä torkkuminen aamuisin kuuluu harrastuksiini. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, kaahasin melkein yöppis päällä (HUOM! vain MELKEIN) autolla Lidliin ja ostaa päräytin sieltä aamupalapöytäämme, unihiekat vielä silmissäni, tuoreet Maalaiscroissantit, donitsit sekä appelsiinimehua. Aamuntorkkuna menin sieltä mistä aita on matalin, jos ei nyt tätä autolla rundailua pakkassäässä oteta huomioon. Tyttöjen ilmeet ylläolevassa kuvassa kuitenkin kertoo sen, että tämä minunkin "ei niin omalaatuinen"-aamupala meni hyväksytyksi läpi. Varsinkin juniorilla on hymy korvissa ja suu voissa 😆



Kiitollisia saadaan olla jokaisesta hiihtolomapäivästä ja siitä, että ollaan saatu olla koko loma terveinä. Kiitollisia saadaan olla myös siitä, että pian saadaan vastaanottaa tänne pari lomalaista muutamaksi päiväksi heidän omaa hiihtislomaansa viettämään. Meidän taaperolla riittää siis hauskaa, vaikka omat isosiskot menevätkin kouluun. Hänen ei tarvitse tylsistyä minun kanssani vaan saa herkuista serkuista seuraa aamupäiviksi 💛

Pian lähdetään hakemaan lomalaisia juna-asemalta ja johan tätä hetkeä onkin odotettu. Tytöt ovat eilisestä lähtien laskeneet tunteja, jopa minuutteja, tähän hetkeen 😅

torstai 1. maaliskuuta 2018

Aurinkoa ja pakkasta


Nyt alkaa olla jo neljäs hiihtolomapäivä pulkassa ja ihan pian koko hiihtisloma tältä vuodelta lusittuna. Onneksi saadaan ensi viikollakin hieman jatkaa ainakin lomafiilistelyä, vaikka ei minun omat koululaiset enää lomalla olekkaan. Meille nimittäin saapuu hiihtolomalaisia hieman pohjoisemmasta Suomesta, kun tämä oma lomamme loppuu. Vuoroin vieraissa, ei kun siis lomilla. Niinhän se meillä täällä Suomessa menee, kun koululaiset hiihtolomiaan kolmessa osassa  maassamme viettää. 

Me ollaan saatu nauttia aurinkoisista pakkaskeleistä loman jokaisena päivänä. Alkuviikosta pakkanen ja pureva viima oli vain sitä luokkaa, että ulos ei pahemmin viitsitty mennä. Kelit ovat kuitenkin menneet keväisempään suuntaan ja toivottavasti suuntaus on sama nyt näinä tulevinakin päivinä. Eilisellä lenkillä otin kamerankin mukaan, jotta saataisiin muistojen kätköihin todisteita tästä huikeasta hiihtoloman säästä. Vaikka pakkanen purikin paikotellen kasvojamme, niin silti maaginen aurinko on tehnyt taikojaan taikoen jään alta jo asfalttiakin esille. Tämä asfaltin esille tulo sai meissä aikaan kunnon kevätvibat ja tuskin maltetaan enää odottaa varsinaisia kevätkelejä pääsiäislomineen.



Välillä kyllä ihan kateeksi käy tätä meidän pikkuvaunuilijaa. Kuinka ihanaa olisikaan, kun joku käärisi tällaisiin kääröihin ja saisin vetää pari tuntia sikeitä rapsakassa pakkassäässä arskat silmillä. Nautinto maksimus ❤



Käveltiin eilen meidän lempi lenkkeilymaisemissa ja näiden lemppari lenkkeilymaisemien varrelta löytyy yksi minun unelmien unelmataloista, talon rönsistyneestä kesäpuutarhasta puhumattakaan. Nyt talvella tämä ihanan rönsistynyt puutarha on tietysti lumen peitossa, mutta kesäisin pystyn tuskin katsettani irroittamaan tästä silmiä hivelevästä näystä. Ihan en jostain syystä kehdannut pelkästään vierasta taloa kuvata ja siksi toiseksi nuorimmainen tyttöni asettautuikin kiltisti poseraamaan unelmakohteeni eteen. Sieltä se helmi puiden välistä pilkottaa ja todellinen helmi on kyllä minun pikkuposeraajakin 😊



Niin nyt tosiaan on jo maaliskuu korkattu. En meinannut enää edes muistaa helmikuun vaihtuneen maaliskuuksi. Vasta tässä koneen kalenteria silmäillessä muistui tämä ihana asia mieleen. Valoisuus on lisääntynyt jo ihan silminnähden ja lisää tätä merkille pantavaa valoisuutta odottelen tuleviltakin päiviltä. Niin helpottavaa olla jo maaliskuussa ja ensi kuussa se huippua vasta onkin, kun saan alkaa etsiskeleen lumen alta paljastuvia tulppaaneita sekä krookuksia. Ihanaa maaliskuun ensimmäisen päivän iltaa vielä kaikille. Nyt vähän iltapalaa nassuun, ennen käpertymistä pienen tuhisijan kainaloon.