Huomenta keskiviikkoon

Huomenta kaikille keskiviikkoon ♥

Koululaistaksi on jälleen rundin rundannut ja kalliin lastin kouluun jättänyt. Nyt tämä taksikuski ajatteli istahtaa heti näin aamutuimaan hetkeksi alas kera kahvikupposen ja blogin. Kolmas arkipäivä on siis pyörähtänyt pitkän joulu- ja mummolaloman jälkeen käyntiin. Ihan kiitettävästi ollaan kyllä selviydytty kaikista arkipäivän haasteista, vaikka kiirettä onkin taas pitänyt. 

Loputkin joulujutut saivat siirtyä laatikoihin odottamaan ensi joulua heti Lapista kotiuduttuamme. Joka vuosi otettuani tähdet ikkunoista pois, tulee sellainen tyhjä tunne. Helpottunut kylläkin siitä, että joulu on ohi ja kevään valoisuutta kohti mennään. Tämä valoisuus ei kuitenkaan tänne ihan kertaheitolla tule, vaikka kuinka sitä haluaisinkin ja tähtien tuoma lisävalo on aina jotenkin mielestäni korvattava. Aikani kaiveltuani tuloksetta ikkunalamppuja komerosta tähtien tilalle, päätin ottaa diy-keinot esiin ja muuntaa rottinkivaasin lampunvarjostimeksi. Itsehän toimin vain ideaattorina ja mieheni toteutti jälleen kerran kiltisti tämän älynväläykseni. Taas voi vain huomata, että hätä ei tunne lakia inspiraation ja pakkomielteisen ikkunalamppu -halun iskiessä. Silmänräpäyksessä on vaasi uhrattu toisenlaiseen käyttöön ja ikkunalamppu tai siis tässä tapauksessa liitutauluseinälamppu -pakkomielle tältä erää tyynnytetty. Työn alla on pari muutakin lamppua, mutta niistä lisää joskus myöhemmin.

Nyt täytyy siirtyä tästä koneen ääreltä arjen askareisiin. Minun keskiviikko aamupäivään kuuluu jokapäiväiset kotityöt yhdessä nuorimmaisen ruuppusen kanssa, sitten odotellaankin jo isosiskoja kotiin koulusta, syödään välipala ja avustetaan läksyjen teossa. Iltapäivällä heitetään taas taksikuskin lätsä päähän, rundaillaan esikoista ensin musiikin teoriaan ja siitä vielä sitten telinevoimistelutunnille. Varpaankynsien leikkaus ja kulmien siistiminen on minun osalta siis jälleen historiaa, heh!

Joulu hiipii eteiseen

No ei nyt sentäs joulu ihan vielä hiivi eteiseemme, mutta ensimmäinen tähti kylläkin.

Pidemmän aikaa olen kaavaillut tälle eteisen liitutaulu -seinälle jonkinlaista valaistusta kattolampun muodossa, mutta väistämättä lähestyvän joulun kunniaksi mieleeni juolahtikin ripustaa lampun sijasta tähti. Ihan mitä tahansa tähteä en tälle seinälle kelpuuttanutkaan vaan mulla tuli yhtäkkiä eilen ihan pakottava tarve saada seinälle harmaa tähti. Eilen idean putkahdettua mieleeni, kaasutin välittömästi juniorin kanssa tähti metsälle. Tyhjin käsin jouduttiin kuitenkin suureksi harmikseni palaamaan kotia. Tänään harmaa tähti pyöri aamusta lähtien mielessäni ja päätinkin kokeilla onneani uudestaan koko tyttölauman kera. Tyhjin käsin ei tarvinnut tällä kertaa kotiin palata vaan mukaamme tarttui juuri oikenlainen harmaa tähti ja vieläpä kaksinkerroin. Nyt on taas rauha maassa ainakin jonkin aikaa, kun sain taas tämän kertaisen päähänpistoni päätökseen. Nimittäin jos jotain sisustuksellista mieleeni juolahtaa, niin siihen on löydyttävä ratkaisu mieluiten samantien.

Yritin täydellisen tähden lisäksi metsästää kaupasta myös mustaa johtoa, mutta ihan niin hyvä tuuri ei mulla sentään ollut. Musta johto olisi tätä mustaa liitutaulu -seinää vasten valkoista huomaamattomampi, mutta ehkä tämän valkoisenkin johdon saa naamioitua jotenkin esimerkiksi kaapelikiinnikkeiden avulla. Malttamaton kun luonteeltani olen, niin en jaksa odotella kaapelikiinnikkeiden hankkimista tai saatikka mustan johdon löytymistä vaan nautin tähdestä valkoisella johdolla tässä ja nyt. Tämän enempää en ainakaan vielä tässä vaiheessa halua joulua kotiimme laittaa, mutta ehkä tämän tunnellmallisen tähden myötä hiipii se, vielä kateissa oleva, kunnon jouluhumukin esille.

" Stjärnorna faller i natten nu

himlarna sänker sig ner över jorden

Och när stjärnans bloss tänder sitt ljus hos oss

brinner en låga klar i hela Norden "

Hei marraskuu

Ensimmäinen marraskuun päivä alkaa olla pulkassa ja hyvä niin, sillä tämä ilta on taas ollut aikaisempien iltojen tavoin piiiiiitkän pitkä. Lapsille on täytynyt kehitellä yhtä sun toista tekemistä, jotta silmät pysyisi heillä auki. Eilen autoiltiin, tänään korkattiin glögikausi ja saunoteltiin pitkän kaavan mukaan. Mitähän kaikkea sitä joutuuki vielä tässä talven mittaan keksimään noiden iltaunisten tyyppien päänmenoksi. Noh ehkä ensilumi sataisi maahan pian tuoden edes hiukkasen valoisuutta tähän marraskuun pimeyteen ja samalla meille myös vähän virkeämpiä iltoja. Lapset ovat odottaneet jo varmaan syyskuusta lähtien ensilumen saapumista ja sitä tämä esikoiseni taiteilema tämän kuun muisti(liitu)taulu -kuvakin esittää. Taiteilijan mielestä marraskuu ja ensilumi kuuluvat yhteen. Meillä on muodostunut tavaksi koristella alakerran eteisen liitutauluseinä ajan hengen mukaiseksi eli jokaisen kuukauden alussa mietitään, mitä kyseiseen kuukauteen kuuluu ja joku lapsista sitten toteuttaa tämän seinälle. Piirroksen lisäksi liitutaululle kirjoitetaan tietysti kaikki kuukauden tärkeät tapahtumat muistiamme virkistämään. Toki liitutalun kuukausi piirrustus muuntautuu joskus hetkellisesti esim, ravintolan ruokalistaksi tai koulun liitutauluksi. Tämä eteisen liitutauluseinä on kyllä ollut ihan nappi keksintö, sillä se on ollut tässä vuosien mittaan niin ahkerassa käytössä. Lapset nauttivat, kun sen voi ottaa osaksi melkeinpä mitä tahansa leikkiä ja ihan täydellistähän on leikkihuoneen sijaitseminen liitutauluseinän naapurissa.

Tätä liitutaulun ensilumi aihetta lukuunottamatta kotimme sisustus on vielä hyvin syksypainotteinen kaikkine syksyisine värineen, eikä minua inspiroi kyllä pätkääkään sekoittaa joulunpunaista joukkoon mukaan. Edelleenkin joulu tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta, vaikka kuukauden päästä ikkunoissa pitäisi jo komeilla tähdet ja seinällä lapsokaisten joulusukat. Huhheijakkaa! No ehkä ahkera glögin juonti saa minutkin lämpenemään joulun tulolle ;)

Kastejuhla valmisteluja

Täällä on kastejuhla valmistelut potkaistu jo hyvissä ajoin käyntiin. Kertakäyttöastiat ja kaikki muukin kattaukseen liittyvä alkaa olla valmiina, vaikka juhannuspäivän juhliin on vielä hyvin aikaa. Ihanaa kuitenkin, kun järjestelyt on jo tällä mallilla. Eipähän tarvi sitten juhannusaattona ja tällä viikolla muutenkaan stressata juuri mistään. Voi hyvillä mielin keskittyä ihanien yövieraiden odotteluun.

Itse asiassa etukäteisjärjestelyjäkään ei ole ollut eikä ole edes paljoa, sillä juhlat pidetään muualla kuin täällä kotona ja sen vuoksi juuri kaikki tarjottavatkin tarjoillaan sekä nautitaan kertakäyttöastioista. Juhlien päätarjottavat eli voileipäkakun ja marenkikakun olen tilannut Lilla Bageriet -nimisestä kotileipomosta. Itse en ole siis tarvinut leipoa juhlia varten kuin suklaapalloja ja kakkutikkareita tai itse asiassa esikoisenihan nekin lähes yksinään leipoi. Suklaapallot ja kakkutikkarit odottavat tulevia kastejuhlia jo pakasteessa. Niidenkään valmistuksessa minun ei tarvinnut oikeastaan muuta kuin antaa henkistä tukea omalle pikkuleipurilleni.

Esikoiseni on kyllä ollut erittäin innokas apulainen niin leipomisen kuin askartelunkin saralla. Jo pari viikkoa sitten hän askarteli kakkukoristeen, jossa lukee vauvan tuleva nimi. Kaikilla tytöillämme on sama toinen nimi eli Franksdotter, mutta kutsumanimi on vielä salaisuus ja siksi olen peittänyt sen ylläolevasta kuvasta. Tämä nimen salaisuutena pito kastejuhliin asti on muodostunut meidän perheessä jo perinteeksi. Kutsuvieraat saavat kuulla nimen sitten kastepapin sanomana ja sen jälkeen nimen voi muillekin kertoa.

Loppu viikosta pitää vielä kerran käydä kaikki tarjottavat sekä tarjoiluastiat läpi, että kaikki todellakin on sitten kunnossa ja kukkakaupasta ajattelin käydä hakemassa jonkin kivan kukkakimpun kahvipöytään. Sitten ei muuta kuin täydellistä kastejuhlasäätä odottelemaan.

Eteisen muistitauluummekin esikoiseni on kirjoittanut jo ennen kesäloman alkua kastejuhlapäivän muistiin eli todellakin hyvissä ajoin olemme aloittaneet nämä juhlavalmistelut. Erilaisten juhlien suunnittelu on yksi hauskimmista jutuista, mitä tiedän ja tyttäreni ovat onneksi samoilla linjoilla kanssani. He ovatkin korvaamaton apu myös näiden juhlien järjestämisessä.

Kerrassaan ihana viikko kyllä tiedossa kastejuhlineen ja yövieraineen. Eikä tätä viikkoa kyllä yhtään huonommaksi tee sekään, että vihdoin mökkitontillamme alkaa tapahtuun ja mökin rakentaminen käynnistyy todenteolla. Vielä, kun saisimme nauttia aurinkoisen lämpimistä kesäilmoista, niin kaikki olisi täydellistä.

Repullinen herkkueväitä

Aamupuurosta ei luovuta, ei vaikka herätys olisi jo 04:30!

Aikainen lintu se madon nappaa ja syö normi Elovena kaurapuuron sijasta Elovenan puurokupin ennen junalle kiiruhtamista. Ensimmäistä kertaa tätä uutuutta maistelin ja täytyy myöntää, että hiukkasen jännitti tämä kokeilu. Tyttö trioni on niin herkkäunisia aamuyöstä ja siksi ei tule kuuloonkaan, että valmistelisin puuroani mikrossa tai keittiössä kattiloita kolistellen. Aikani mietin, että mitä tällä kertaa hiljaiseksi aamupalaksi valmistaisin ja sitten törmäsin sattumalta kaupassa tähän puurokuppiin. Loisto ja herkullinen ratkaisu! Kaikessa hiljaisuudessa keitin kodinhoitohuoneessa vedenkeittimellä veden kiehuvaksi, kaadoin kiehuvan veden kuppiin ja nautiskelin herkku puuroa unihiekkaa silmissäni. Niin uninen en sentäs ollut, että en olisi tiedostanut, kuinka hyvää tämäkin puuro oli. Pystyn kyllä täydestä sydämestäni suositteleen tätä muillekin hiljaisen aamupalan ystäville tai muuten vain kiireisille puuro fanaatikoille. Sellainen mä nimittäin olen, puuro fanaatikko! Aamu ei ole aamu ilman kunnon puuroannosta.

Fjällräven -reppuun sujautin puolestaan pari eko Hipp smoothieta ja näiden kimppuun ryhdyn pienen hetken päästä. Eihän nämä nyt kai aikuiselle ole tarkoitettu, mutta raskaana oleva aikuinen on kenties poikkeus?! ;) Pitäähän minun testata näitä itse ennen kun ruokin näillä pientä hiutalettani. Tällaisia ei nimittäin ollut tarjolla silloin, kun tytöt olivat pikku taaperoita ja siksi olenkin ihan untuvikko näiden suhteen. Toiseksi juna evääksi valitsin itselleni todella herkullisia luomu suklaakarpaloita. Kyllä tällaisilla eväillä luulisi jaksavan junamatkan kuin junamatkan.

Näitä herkkuja mutustellen siirrynkin nyt odottamaan rakkaan ystäväni näkemistä. Meillä on ihana yhteinen viikonloppu taas edessä ja olen niin H A P P Y !

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Seuraavan kerran, kun täällä blogin puolella vilahdan, olen jo ihan toisenlaisissa maisemissa eli Lapin rauhallisuudessa. Sitäkin hetkeä odotan onnellisena.

Diy-naulakko

Pitkän pitkästä aikaa iski inspis ja sen seurauksena syntyi naulakko vieraseteiseen, mikä on alusta loppuun asti omin pikku kätösin tehty. Niinhän se pakkaa olemaan, että yksi asia johtaa toiseen. Ainakin meillä päin se on aina juuri näin ja niin myös nyt. Viime lauantaina aloitettiin nimittäin pienimuotoinen remppa tai sanoisinko paremminkin, ilmeen kohotus, eteisessä ja sen innostamana olen kaikkina päivinä sen jälkeen liikkunut sisustus mielellä. Niin ihanaa, kun sisustus into iskee!

Kellarissa oleva vieraseteinen, eikä koko alakerta/kellari muutenkaan, kylve mitenkään valossa ja sen huomaa näitä kuvia katsellessa. Kuvat ovat sen lisäksi näpsästy kiireesti kännykällä, joten rakeiset kuvat ovat karu fakta. Toivottavasti näistä kuvista saa nyt edes jotain selkoa. Parempia kuvia täytynee ottaa sitten myöhemmin keväällä, kun valoisuus lisääntyy ja aurinko suvaitsee tulla näkyviin.

Tämä vierasnaulakko syntyi leveästä sisustuslistan jämästä, kahdesta saunanoven nupista sekä neljästä pienemmästä puunupista ja mustasta spraymaalista. Lisäksi lisäsin naulakkoon aimo annoksen rakkautta, hih!

Seuraavaksi pitäisi vähän pakkeloida ja hioa muutama seinä sekä sutia niihin, mitäpäs muutakaan kuin Kalklitiriä. Eli tällaista lempipuuhaani on tiedossa tulevina päivinä, jos vaan hyvin käy.

Ihanaa torstai-illan jatkoa kaikille ♥

Synttärijuhlat osa 1.

R U U S U T osana kattausta

Näitä viime perjantain synttärijuhla kuvia on kertynyt niin paljon, että ajattelin jakaa ne kahteen eri postaukseen. Ensimmäisessä osiossa hieman koristusta sekä kattausta ja toisessa osiossa ollaankin sitten herkkulinjalla, namii!

Y L L Ä T Y S P U S S I T tällä kertaa eteisen seinällä

lasisista S M O O T H I E -pulloista luomu mustikkamehua.

Valmiiksi katettu pöytä odottaa pikku juhlijoita

Pöytä tyhjennetty herkuista, hyvin näytti maistuvan!

Tänä vuonna tarjottiin juhlijoille tosiaan ensin tacoja ja sitten herkkuja. Tästä johtuen kattauksessa oli kaikille tupla määrä lautasia. Posliinilautasten sijaan käytössä oli todella käytännölliset muovilautaset. Kattaus kahdessa eri osassa toimi todella hyvin, vaikka sitä alussa vähän epäröin. Heti vieraiden tultua, saivat he käydä käsiksi tacoihin. Kun tacot olivat massuissa, oli lahjojen avaamisen vuoro ja extra numerona vielä pöytäliinan koristelu. Tästä pöytäliinakoristelu-ideasta minun on muuten kiittäminen rakasta isointasiskoani ja isääni. Koristelun ansiosta minulla oli siis hyvää aikaa korjata taco tarjoilut, ylimääräsine lautasineen, tällä välin pois. Pöytäliinan valmistuttua laitoimme sen ja herkut pöytään. Juhlijoiden itse koristelema pöytäliina oli mukana vasta tässä jälkimmäisessä kattauksessa ja tämä mahdollisti sen, että sain rauhassa korjata ensimmäisen kattauksen pois. Hyvin näytti herkut pieniin masuihin uppoavan, sillä pöytä oli aikalailla tyhjä kaikkien ollessa valmiita.

Loppu aika meni sitten leikkien tiimellyksessä ja voin sanoa, että oli oikein onnistuneet juhlat tänäkin vuonna. Saapa nähdä millaiset kutsut järjestetään ensi vuonna, kun esikoinen täyttää pyöreitä vuosia. Onneksi tässä on vuosi aikaa miettiä niitä bileitä, heh!

Kattauksessa myös mukana vieraiden ja synttärisankarin taiteilema pöytäliina K E R T A K Ä Y T T Ö lakanasta.
Pöytäliina, joka jää M U I S T O K S I  ♥

O H I ON, ensi vuonna uudestaan!

Pimujen Glitter Lunch.

Perjantai aamu, viikon paras aamu!

ja mikä ihana aurinko kurkisteleekaan ikkunan takana ♥

Tämä viikko on ollut hyvä viikko, tällä viikolla olen nimittäin saanut päivittäin nauttia tällaisen ihanan, Glitter lunch:n, antimista. On kyllä laaja valikoima kaikenlaista purtavaa ja kaksikielinen palvelukin on huippu luokkaa, voin käsi sydämellä vakuuttaa. Tämä kyseinen kahvila sijaitsee kellarissamme ja on kolmen reippaan tytön omistama tai siis vanhin heistä taisikin olla se omistaja ja kaksi nuorempaa neitiä työntekijöitä siis kokkeja. Harmi vain, kun itse omistaja on ollut aina kuvanottohetkellä hankkimassa sivistystä itselleen ja ei ole sen vuoksi tarttunut kuviin. Hänen käsialaansahan tämä kahvila lähes täysin on, mutta reippailta työtekijöiltäkin sujuu työnteko mutkattomasti näin päiväs aikaan. Iltapäivästä iltaan koko kööri on sitten tietysti koolla ja kahvilatoiminta pyörii nonstoppina.

On suuri ilo katsella lasten rajatonta mielikuvitusta ja leikkimisen intoa. Erityisen innokastahan leikkiminen on, jos saa jomman kumman vanhemmistaan asiakkaaksi tai jos äiti pyörii huoneessa kamera kourassaan. 

Aku Ankkojakin on tullut luettua, monen vuoden tauon jälkeen, tämän viikon aikana iso kasa. Ruokaa odotellessa saa nimittäin uppoutua Akun ihmeelliseen maailmaan, niin sujuu ruuan odotuskin rattoisammin. Ehkä voisimmekin soveltaa tätä huikeaa Aku Ankka idistä kesällä Fäboda Café & Kitchenissäkin?! ;)

Fäboda Café & Kitchenistä puheen ollen, me olemme nyt alkaneet toden teolla suuntaamaan katseitamme uuteen kesäkauteen ja super reippaiden  tarjoilijoiden sekä kokkien haku on jälleen käynnissä. Iiiiik, sydän hypähtää ihan ektra kierroksia ajatellessa, uutta tulevaa kesää ja tämä aurinkoinen ilmakin vain lisää sitä tunnetta, että kesää kohti huristellaan.

Hyvää perjantaita kaikille täältä Glitter Lunch:n valloittamasta huushollista :)

Joulua kirppikseltä.

Reilun viikon takainen kirppiskierrokseni tuotti todellakin tulosta ja kotiin mukaan tuomisia oli iso kasa. Tarkoituksena oli löytää isompi peltirasia piparkakuille, jouluisia tekstiilejä ja muutama muu koriste. Toiveeni täytyivät kaikin osin ja monin kertaisesti vieläpä. Läheskään aina ei käy näin hyvä tuuri, mutta nyt kävi ja siitä olen iloinen.

Tavarat ovat löytäneet nyt paikkansa, mutta kyseen ollessa minusta, tavarat vaihtavat vielä paikkaa sen kymmenen kertaa ennen kuin tämä joulu on ohitse. Eikä toasiaan vähiten nämä minun hyasintit ;)

Erityisen paljon olen ihastunut yllä olevassa kuvassa komeilevaan puiseen, jalalliseen, kynttelikköön ja alemmassa kuvassa olevaan pikku olioon. Juuri tällaisia kivoja, retroisia, yksityiskohtia olin vailla ja nyt saan nauttia niiden katselusta. Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, kaikki kasari joulujutut ovat nyt lähellä sydäntäni ja sen varmaan huomaakin.

Punaisen Airam-termarin löytäminen oli kyllä ihan piste iin päälle. En ollut villeimissä unissakaan kuvitellut tällaista kirppikseltä löytäväni ja vieläpä ihan täydellisesti toimivana. Hieman ajattelin ensin, että saapa nähdä mikä vika tässäkin on, kun on kerran myytäväksikin laitettu. Mitään vikaa en kuitenkaan ole ahkerassakaan käytössä huomannut eli hyvän diilin tein tämän termarin hankkiessa.

Siitä on muotoutunut ainakin näin joulun alla glögi termari ja, kun kattaukseen vielä lisää uudet jouluiset glögi-lasit, piparkakkurasian, adventtikynttelikön, niin volaaaa. Perfect!

Yllä olevan kuvan kattauksessa on käytetty, pöytätabletteja, servettejä ja hyasinttia lukuunottamatta, vain kirppiksen aarteita sekä diy-juttuja ♥

Mitenköhän raskin sitten joulun jälkeen pistää nämä kaikki ihanuudet lähes vuodeksi kaapin perälle odottamaan seuraavaa joulua. No, jos vanhat merkit paikkaansa pitää, niin hyvinkin helposti. Ainakin joka joulu tähän mennessä olen heittänyt joulun ulos ja hyvissä ajoin ennen Nuutin päivää. Oikeastaan viimeistään heti uuden vuoden jälkeen olen sanonut joulutavaroille, että: "kiitos ja anteeksi, ensi jouluna taas tavataan." heh! Ehkä tänä vuonna teen poikkeuksen ja nautin joulukoristeista vielä helmikuussakin {joo, ei tule tapahtumaan!} Tämän "eituletapahtumaan" todistaa ainakin se, että olen jo hieman suunnannut katsettani, ajatuksiani ainakin, tulevaan kevääseen tai siis kevättalveen; Afro Artin ja Elina Rebersin jutut kiiluvat haaveissani. Auts, olen toivoton tapaus ja pahimman laatuinen tuuliviiri. 

Palaillaan, murut!

Lisää joulua.

Niin, taas on se aika vuodesta, kun saa tämänkin ihanuuden nostaa kaapin kätköistä esille. Rakkaan esikoiseni 4 vuotta sitten kerhossa tekemä joulukoriste on kallisarvoisin kaikista joulukoristeistamme. Jotenkin ihan uskomatonta ajatella, että pian 9-vuotias prinsessamme on omin pienin kätösin tämän ihanuuden taiteillut NELJÄ VUOTTA SITTEN! Apua, mihin nämä vuodet oikein vierii?! Tästä aarteesta pidämme erityisen hyvää huolta, sillä haluan tämän säilyvän ehjänä vielä sittenkin, kun mummona istun keinutuolissa ja muistelen hyviä vanhoja aikoja, nyyhkistä. Joka jouluhan näitä ihania, pikku taiteilijoiden taiteilemia, koristeita tulee vain lisää ja lisää. Ajan myötä kaikille tällaisille koristeille kasvaa korkea tunnearvo.

Tällaisetkin pikku taitelijoiden taideteokset ovat lähellä sydäntäni. Ensin yksi heistä saa idean ja alkaa toteuttaa itseään liitutaulu-seinälle, pian kaikki kolme ovat saman seinän kimpussa ja vain taivas on rajana. Voi sitä luomisen intoa ♥

Tänä jouluna punaiset tähdet ikkunoissa ovat sulattaneet sydämeni. Muina vuosina olen kelpuuttanut vain ja ainoastaan hillittyjä, valkoisia, tähtiä ikkunoihin, mutta nyt olen halunnut joulukoristeilta kaikkea muuta kuin sitä hillittyä. Toki meillä on vielä valkoisiakin tähtiä esillä, mutta nämä punaiset tähdet ovat olleet sekä minun, että tyttöjeni mielestä POP. Kaikista mieluiten ripustaisin ikkunaan lapsuuden ajan oranssin värisen tähden. Muistan vieläkin hyvin elävästi, kuinka en kelpuuttanut oman huoneeni ikkunaan minään jouluna mitään muuta tähteä kuin sellaisen tunnellmallisen oranssin tähden, missä oli pienempiä valkoisia tähtiä reikien sijasta. Voi sitä nautintoa, kun sain sen ensimmäisenä adventtina ripustaa ikkunaani ja kaikessa rauhassa vaipua omiin haaveisiini. Kultainen, kultainen lapsuus. Tekisin mitä vain, että sellaisen saisin vielä jostakin ehjänä hankittua meidän kotiimme ja näyttää sen lapsillekin. He taatusti ihastuisivat myös siihen. Toinen lapsuuden ajan joulukoriste, minkä haluaisin hankkia itselleni, on sellainen upea väripallo-nauha. Sellainen musta sähköjohto -naru, minkä varressa komeili iso kasa erivärisiä kumipäällysteisiä palloja. Voi sitä iloa, kun sellaisen, alkuperäisen, jostain päin maailmaa itselleni vielä löytäisin.

Viime viikonloppuna starttasimme glögi ja pipari kauden. Perinteisesti tapaamme marraskuun viimeisenä viikonloppuna leipoa kaikki yhdessä pipareita ja siemailla sitten glögiä tuoreiden pipareiden kera. Siitä jos jostain leviää ihana jouluinen tuoksu. Sellainen tuoksu, jonka voisi säilöä purkkiin talteen. Rakastan kaikkia jouluisia tuoksuja ja niitä tuoksuja on paljon, joulukuusesta piparkakkuihin, piparkakuista glögiin ja joulutorttuihin.

Tämä onkin yksi niistä harvoista hillityistä joulukoristeista, jonka kelpuutin tänä jouluna esille. Tästä tähdestä on tullut niin rakas, että en ihan hevillä kyllä ole valmis tätä jättämään kaappien kätköihin. Hassua kyllä, että aikaisempina jouluina meillä on ollut sellainen hillitty, luonnonläheinen, joulu ja tänä jouluna haluan tänne kaikenlaisia retro [kasari, ysäri] juttuja mahdollisimman paljon. Niin se mieli muuttuu ja minun tapauksessa se muuttuu lähes päivittäin. Olen nimittäin näitä tämänkin vuotisia joulukoristeita siirrellyt jo ainakin tuhat kertaa paikasta A paikkaan B ja takaisin paikasta B paikkaan A. Hyasintitkin seilaavat yläkerran ja alakerran väliä, eivätkä huonekalutkaan ole säästyneet siirtelyltä. Tänään jouduin käyttämään jopa lapsityövoimaa hyväkseni, että sain yhden inspiraatioistani toteutettua. Vahva esikoiseni kantoi minun apunani painavan kaapin ulkokautta kellarista yläkertaan, sillä en millään malttanut odottaa töistä saapuvaa miestä kotiin. Onneksi lapseni ovat jo niin tottuneet näihin yllättäviin päähänpistoihini, että ei tämän päivänenkään heitä mitenkään hetkauttanut.

Sellaista tällä kertaa ja ensi kerralla vuorossa on kirppari löytöjen tarkempi esittely tai uudistuneen makkarimme esittely, joka on kyllä vielä ihan vaiheessa.