Ikuisuusprojekti

Heippahei täältä arjenpyörityksen keskeltä. Reilun viikon takainen lomamoodi Lapin rauhoittavissa maisemissa on vaihtunut viime viikon aikana ohjelmarikkaisiin arkipäiviin kotosalla. Viikonloppuna otettiin kuitenkin ihan vaan relax. Lauantai kului autotallissa muutaman diy-projektin kimpussa ja sunnuntai rakkaissa mökkimaisemissa.

En edes kunnolla enää muista, mikä vuosi viimeksi näillä seuduilla on ollut joulukuusta lähtien tällainen pysyvä yhtenäinen lumipeite. Joulukin oli ihan ok talvinen ja meidän lomailessa Lapin lumessa, oli se tositalvi saapunut meidän yllätykseksemme tänne Pohjanmaallekin. Kiitos tämän tositalven, saimme sunnuntaina kokea rakkaan jälleennäkemisen, saaressa olevan mökkimme, kanssa. Meidän onneksemme meidän mökkisaari sijaitsee ihan sataman läheisyydessä ja halutessamme jään ylitys on hyvin lyhyt. Meidän tarvitsee vain päästä satamasta vastakkaiselle saarelle ja kävellä loppumatka metsäpolkua pitkin saaren toiselle puolelle. Jäiden vahvistuttua voimme sitten ajaa, kevättalvella, satamasta saaren toiselle puolelle mönkijällä tai jopa autolla.

Sunnuntain pikareissu mökille koostui terassin tyhjentämisestä lumesta ja tulevan kesän projektien suunnittelusta. Tarkoituksena olisi kuskata kevättalvella kesän rakennusmateriaalit jäätä pitkin saarelle, mikäli jäätilanne on senkaltainen. Tärkeintä olisi saada vihdoin ja viimein soppelit kaiteet mökin terassin ympärille ja ehkä jopa jatkettua, jo ennestäänkin, isoa terassiamme vieläkin isommaksi. Sisävessan lisäksi haluamme käytännön syistä vessan myös ulos, saunan sekä rannan läheisyyteen, ja se olisi myös tarkoitus pystyttää nyt tulevana kesänä. Näiden projektien lisäksi mökin sisällä pitäisi ainakin väliseiniä pystyttää ja keittiöön keittiösaareke suunnitella eli ikuisuusprojektiltahan tämä aikalailla kuulostaa. Kolme-neljä vuotta sitten raivattiin mökkitonttia, kaksi vuotta sitten rakennettiin mökkiä, viime vuonna saatiin aikaseksi rantasauna ja ensi kesä kuluu ainakin kaikkien tuhansien viimeistelyjen sekä ulkovessan rakentamisen parissa. Pikkuhiljaa hyvä tulee, se on mottomme ja ennen kaikkea taloudellinen ratkaisu. Talvella yritetään kasata vähäisiä säästöjä kokoon ja kesällä törsätä ne mökille 😅

Huvilakauden päättäjäiset

Pikainen katsaus menneeseen viikonloppuun kera näiden kuvien. Lauantaina vietettiin venetsialaisia, huvilakauden päättäjäisiä siis, mökillämme ja ne olikin nyt toiset venetsialaiset meille omalla mökillä. Viime vuonna juhlittiin upouudessa mökissä ja se oli jopa ensimmäinen kerta, kun nukuimme mökillämme. Viime vuonna meidän huvilakausi päättyi ennen kuin se ehti edes alkaakaan mökin valmistuttua yöpymiskuntoon vasta loppu kesästä. Tänä kesänä olemme ehtineet nauttia onneksi viime kesää enemmän saaristolaiselämästä, mutta kylmän kesän vuoksi kuitenkin paljon aijottua vähemmän. Toivottavasti ehdimme korjata tämän tilanteen ainakin osittain vielä nyt syyskuussa ja pääsisimme mökille nauttimaan lämpimistä syyspäivistä kesäpäivien sijaan. Rantakivien läheisyydessä kasvavat tyrnipensaatkin pitäisi vielä ehtiä tyhjentämään arvokkaista vitamiinipommeista ennen, kun talvi saavuttaa meidät. Esikoisemme tosin popsi niitä jo viime viikonloppuna aikaiset määrät siinä toivossa, että välttäisi flunssan ainakin leirikoulun ja tulevan mummola reissun ajan 💛

Venetsialais viikonloppu oli tänä(kin) vuonna tuulisen sateinen, mutta ei kuitenkaan ollut onneksi mitään verrattuna viime vuoden myrskyyn. Viime vuonna jäi raketit myrskyn silmässä ampumatta ja ulkotulet sytyttämättä, mutta tänä vuonna saimme nauttia molemmista. Tunnellmallista oli, sen voin sanoa. Rakastan valoisia kesäöitä yli kaiken, mutta täytyy myöntää viime viikonlopun kynttilävalaistuksessakin olleen puolensa. Sisällä mökissä tunnelmaa hämärtyvään iltaan toi takkatuli ja tuikut, ulkona puolestaan lyhdyt sekä ulkotulet. Voi, kun täällä Pohjolassakin voisi pimeys laskeutua ympärivuoden vasta illalla. Saisimme nauttia yhtäaikaa sekä valoisuudesta, että yön pimeydestä. Nyt kuitenkin elämme jälleen sitä aikaa, kun pimeys laskeutuu vain aikaisemmin ja aikaisemmin lyhentäen päiviemme pituutta vielä reilun kolmen kuukauden verran. Ei auta varmaan muu kuin alkaa odottaan jälleen sitä hetkeä, kun päivä alkaa pidentymään edes sen kukon askeleen verran 😅

Tämäkin päivä on ollut viime viikonlopun kaltainen, kolean sateinen. Onneksi loppu viikoksi ja koko ensi viikoksi on odotettavissa lämpimämpää syksysäätä. Me ollaan nimittäin silloin Lapissa lomailemassa ja taatusti nautitaan ulkoilusta niin paljon kuin vain mahdollista, mikäli säätiedote pitäisi tällä kertaa kutinsa. Lapin luonto, aurinko, lapsuudenkoti, pohjoisen tyypit..😁❤

Otin muuten kuvia heinäkuun lopulla valmistuneesta, väliaikaisesta, rantasaunastamme sekä pukuhuoneesta ja niitä kuvia olisi tarkoitus pikku hiljaa vilautella myös täällä blogissakin. Nyt kuitenkin Nukkumatin luokse, että jaksaa taas aamulla ahertaa arjessa. Nati nati!

Mökkibileet

Heipä hei, näin lähes kolmen viikon mittaisen paussin jälkeen!

Blogi on ollut jälleen kerran jäissä, kun kesäloma-arjen pyörittäminen on vienyt minut taas kerran mennessään. Minun Instagram tili ja Instan My Story on tämän menneen kolmen viikon aikana päivittynyt kuitenkin ihan kohtuu hyvin, sillä onhan se yhden tai parin kuvan sekä filmi pätkän laittaminen paljon tätä blogikirjoittamista vaivattomampaa. Minun Instagram tiliä seuraavat jo tietävätkin, mitä näiden kuluneiden viikkojen aikana on ainakin mökkirintamalla tapahtunut. Olennaisin näistä tapahtumista tai sanoisinko edistysaskelista on rantasaunan valmistuminen ❤ ja hyvänä kakkosena tulee viime viikonloppuiset (mökki)synttäribileet. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat taltioitu kameralle juurikin näistä jälkimmäisistä huippu hetkistä eli toiseksi nuorimmaisen prinsessani 7-vuotis bileistä. Isosiskot ovatkin hieman käärmeissään pikkusiskolleen siitä, että hän saa näin elokuun sankarina aina halutessaan juhlia synttäreitään mökillä. Toiseksi vanhin neitokaisistani on syntynyt nimittäin tammikuussa ja hänellä nyt ei ainakaan ole pienintäkään toivoa pystyä järjestämään juhlia kesämökillä 😰 

Nomutta, nyt vielä pari sanaa viime viikonlopusta. Ihan ykskaks päätettiin järjestää etukäteis juhlat, huomenna 7-vuotta täyttävälle neitokaisellemme, kun vanhempi isosiskoistani perheineen oli myös näillä huudeilla ja nimenomaan tulossa ekaa kertaa meidän mökkivieraiksi. Meidän tulevalla ekaluokkalaisella kävi siis mahoton mäihä, kun sai vieraita juhliinsa tavanomaista runsaammin. Sää ei ollut viikonloppuna puolellamme, mutta tunnelma oli silti katossa ja erittäin tiivis olikin. Sen voi ehkä aistia ainakin näitä paria ylläolevaa kuvaa katselemalla, kun synttärisankari bestis-serkkuineen ei saanut muuta kuin näitä muikeita ilmeitä aikaseksi ja nämäkin kuvat siitä lievimmästä päästä 😜

Ensin grillattiin kaatosateessa, sitten herkuteltiin kaatosateessa ja lopuksi vielä uitiin, saunottiin sekä tanssittiin kaatosateessa..Suomen kesä.. 😅

No ei sitä sadetta ainakaan ihan kaatamalla koko aikaa satanut, mutta vitsit meinasi olla lauantaina aika vähissä juurikin jatkuvan sateen vuoksi. Onneksi meillä on nyt kuitenkin sauna mökillä ja lapsilla uiminen kylmälläkin säällä inhimillisempää. Ilma oli siis kolea, mutta seura ja muut puitteet eivät todellakaan jättäneet ketään kylmäksi. On se vain jotenkin niin harvinaista herkkua saada viettää aikaa isosiskojen ja heidän perheidensä kanssa.

Saunakuvia, ja juttua tästä saunasta muutenkin tarkemmin, luvassa lisää ihan oman postauksen verran joskus myöhemmin. Tämä, veneen vetorenkaassa hyvin jännittyneenä hymyilevä tai paremminkin irvistelevä, neitokainen täyttää tosiaan vasta huomenna sen hurjat 7-vuotta ja on nyt mennyt vähintäänkin yhtä jännittyneissä tunnelmissa nukkumaan. Tuskin malttaa hän juuri ollenkaan jännitykseltään nukkua tuleva yönä ja siksi on nyt minunkin parempi hipsiä vähin äänin, edes parin tunnin yöunien toivossa, nukkumaan 😵

Tasan viikon päästä on muutes neitokaisilla jo syksyn ensimmäinen koulupäivä takana, huhheijjakkaa tätä ajan juoksua.

Makuuhuone ja muuta mukavaa

Miksikäs ei, kun aikaa kerrankin on siis blogin päivittämiseen kahtena peräkkäisenä iltana. Nukutettavia on vain yksi ja miehenikin jo kuorsailee hyvin sikeästi tuossa sohvalla. Huomenna on taas täysi härdelli päällä, kun kolme vanhinta neitokaista palaa vihdoinkin takaisin Lapin maisemista kotia ja oma aikani pienenee näin kolminkertaisesti. Onhan se niin, että jokainen lapsi vaatii sen oman huomionsa äidiltä päivittäin ja näin vuorokauteen jää hyvin pieni rako keskittyä tekemään jotain ihan vain itsekseen, kuten esimerkiksi kirjoittamiseen sekä valokuvien selailuun.

Tänä iltana isoimman ja pienimmän kaverini mentyä nukkumaan, olen ikävissäni katsellun kuvia mökiltämme. Ensi viikolla toivon todellakin voivani käpertyä helteisen päivän jälkeen nukkumaan näihin kuvissa näkyviin maisemiin viikon jokaisena iltana. Oltaishan me tietysti tälläkin viikolla voitu näin tehdä, mutta kolean sään ja täällä kaupungissa meneillään olevan, viikon mittaisen, kaupunkitapahtuman vuoksi päätimme kuluttaa mieheni ensimmäisen kesälomaviikon mielummin täällä kotona kuin saaressa. Tänäänkin ollaan vietetty kaupungilla aikaa tuntikausia pyöräillen ja kävellen, kun aurinkokin jaksoi pitkän pitkästä aikaa kurkkia pilviverhon takaa. Kerrankin tämä pikkukaupunki herää kunnolla eloon, joten pitäähän se päästä omin silmin näkemään sekä kokemaan. Tällainen ihana kesäpäivä, mitä tämä päivä on ollut, pitää tallentaa tiukasti omaan muistilokeroon. Jaksaa sitten paremmin talsia läpi niitä vastaan tulevia vähemmän kivojakin päiviä.

Näiden kuvien kautta näette hieman meidän mökkimme makuhuonetta, joka kylläkin on yhä keskeneräinen. Seinä- sekä kattopaneelit on vielä maalaamatta ja ikkunat listoittamatta, väliseinästä puhumattakaan. Vielä makuhuone osio on yhtä ja samaa huonetta, mutta sitten joskus ajan sekä taloudellisen tilan annettua myöten rakennamme sen väliseinänkin. Näin tytöt pääsevät omaan rauhaan nukkumaan ja me myös. Nämä kuvat on tietysti siis minun ja mieheni makuhuoneen puolelta otettuja. Tyttöjen tuleva puoli on vain täynnä ilmapatjaa ja muuta rompetta eli ei niin valokuvauksellisessa tilassa vielä 🙈

Vihreäksi maalatut yöpöydät olen alkukesästä tuunannut ja niistä voisin tehdä juttua lisää joskus myöhemmin ajan antaessa myöten. Ne oli alunperin sellaiset 90-luvun tammen väriset lakatut yöpöydät, jotka saivat mielestäni pienellä tuunauksella ihan toisenlaisen ilmeen itselleen. Värin lisäksi myös laatikon vedin lähti vaihtoon ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Eniten tyytyväisin makuhuoneessamme olen kuitenkin tuohon sängyn vieressä komeilevaan "tauluun", joka muuttaa itse itselleen uuden ilmeen vuodenaikojen mukaan ja on nyt tietysti erityisen kaunis. Ikkunataulusta näemme auringon nousun, kauniita koivuja lehtineen, pikku lammen ja paljon paljon muuta ihanaa.

Kauniita unia kaikille ja toivotaan oikein sydämen pohjasta kaikki, että ensi viikko olisi koko kesän kuumin ja saisi jatkumoa ainakin läpi tämän koko koululaisten loppu kesäloman 💛

Reilu 100-vuotias

Nuorimmaisella vissiin taas hampaita puhkeamassa, kun ollaan jälleen herätty meille enemmän totuttuun tapaan eli kukonlaulunaikaan. Ehdittiinhän me jo tovi nauttia pitkään nukutuista ja venyneistä aamuista.

Nyt ollaan siis back in business ja jo ennen kuin kello ehti näyttää 9:00, kerettiin puuhailla yhtä sun toista. Mulle oikeastaan se ja sama, vaikka silmät ristissä kuusi-nolla-nolla joudunkin nousta ylös pehmoisen lämpimän sängyn uumenista. Nuita kesälomalaisia sen sijaan käykin kyllä kieltämättä sääliksi. He tietysti heräävät myös ennen aikojaan meidän kahden kalkatukseen, vaikka saisivat lomalaisina vedellä sikeitä vielä tunteja pidempään. Sellaista sekasoppaa se arki voi kesälomasta huolimatta olla, kun talossa on sekä jo aamusta touhukas 1-vuotias, että näitä vähemmän touhukkaita kouluikäisiä. Toisaalta lomalaiset ehtivät näiden aikaisin herättyjen aamujen ansiosta loikoilla meidän parisängyssä telkkarista lastenohjelmia katsellen ennätys pitkään ja sitäkin he tietysti arvostavat. Itse ehdin puolestaan jopa koneen äärellä sillä aikaa piipahtaa, joten aikaisissa aamuissakin on puolensa.

Nyt olen tyypillisesti lörpötellyt ihan muuta kuin mitä otsikko ja kuvat antavat ymmärtää. Tarkoitus oli, kuvia tänne ladatessani, kirjoitella viime viikonlopun mökki askareista ja etenkin tästä kuvassa komeilevasta reilu 100-vuotiaasta aarteesta. Arvokas tietokoneaikani alkaa kyllä olla jo loppuun kulutettu ja muut velvollisuudet kutsuvat. Pari ajatusta voisin tästä kuitenkin pikaisesti laittaa ja muuten saavat sitten vain kuvat puhua puolestaan.

Eli jo viime syksynä aloittelin tätä oviprojektia tai itseasiassa työstin silloin toista lähes identtistä ovea ja nyt on sitten tämän terassipöydäksi tulevan oven vuoro. Se syksyllä aloitettu oviprojektikin on kyllä kesken, mutta tällä terassipöydäksi tulevalla ovella on nyt hitusen enemmän kiirus ja siitä syystä hyökkäsin toiseksi nuorimmaisen prinsessani kanssa sen kimppuun. Tarkoituksena olisi kevyesti ravata vain hilseilevä maali pois ja vetää sitten uusi kestävämpi maali pintaan. On vielä täysin avoimena, että mitä maalia tähän kehittelisin, sävystä puhumattakaan. Maalin tulisi luonnollisestikin olla kestävä kuin mikä ettei tämä minulle kallisarvoinen ovi menisi pilalle eli joku näiltä suomen sääilmiöiltä suojeleva maali olisi nyt hakusessa 😀 Sävyksi itse kaavailin joko vihreää, vaalean harmaata tai ihan vain valkoista, mutta kaikenlaisia ehdotuksia sekä maali laadusta, että sävystä otetaan kiitollisena vastaan ja tietysti kaikenlaisia muitakin tähään restaurointiin liittyviä vinkkejä saa antaa ❤

Nyt on tietokone aika loppu ja tämä äippä siirtyy puutarha hommiin. Nekään työt eivät maistu enään yhtä ruusuisilta kuin viime viikolla maistui mittarin näyttäessä nyt aamulla vain kurjat 10+ astetta. Toista oli viikonloppuna tätäkin ovea työstäessä, silloin puuhasteltiin kevyesti shortsit sekä biknit päällä ja nyt joudun vetämään vähintäänkin tuulitakin niskaan tuonne tuuleen ja tuiverrukseen. Sellainen se tämä Suomen kesä taitaa nykyään olla, muutama päivä lämpöä ja loput tällaisia kalsarikelejä.

EDIT: Joo..Aikomusena oli julkaista tämä postaus heti aamulla sen valmistuttua, mutta aikomukseksi vain jäi. Tällä kertaa esteenä ei ollut kiireinen arki vaan internet-yhteys tai paremminkin sen puuttuminen. Kuvat ja tekstin sain ladattua, mutta julkaisu ei sitten enää toiminutkaan vaikka kuinka yritin. Ei auttanut muuta kuin kiltisti odotella miestä töistä kotiin ja hänen puhelimensa internet jakoa 😏
Niin tyypillistä tämä yhteyden tökkiminen juuri silloin, kun mulla olis ollu kunnon flow päällä. Tämän hässäkän takia en kuitenkaan jaksa aamuista tekstiä uusiksi vääntää, joten saatte tyytyä nyt vähän hullunkuriseen aikamuotoon. Julkaisu ongelmasta huolimatta, kiiruhdin suoraa puutarha hommiin lepuuttamaan juurikin näitä koneen kanssa palaneita päreitäni ja siellä olenkin puuhastellut tänään pitkin päivää. Ilma on tuntunut heinäkuun helteiden sijaan kolealta syys -tai lokakuulta, mutta vuorelliset puutarhahanskat ja huppu päässä TARKENEE 🙉

Koska kesäloma

Mökille, saaristoon, keskiviikko iltana ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, koska me voidaan ❤

Juuri tästä hetkestä me ollaan haaveiltu siitä asti, kun mökkitontti itsellemme kolme vuotta sitten ostettiin. Eli kesästä omalla mökillä, ilman mitään aikatauluja tai pakkopaluuta takaisin kaupunkiin. Miehelläni toki niitä aikatauluja vielä on ja joutuu tämän vuoksi pidentämään työmatkojaan, mutta siitä uhrauksesta me lomalaiset olemme hänelle kiitollisia.

Tarkoituksena on kyllä ollut päivittää blogia jo päiviä sitten, mutta ei vain kotona ole aika antanut siihen myöten. Ei, vaikka ns. kesälomalla ollaan. Viime viikonloppu kului taas kerran juhlien merkeissä ja niistä olin ajatellut muutaman kuvan tänne laittaa. Ajatuksena oli siis jatkaa kesäkuussa siitä, mihin toukokuussa jäätiin. Aikomukseksi kuitenkin vain jäi, mutta ehkä tässä joku päivä kuitenkin ehdin nekin kuvat tyhjentää kamerani muistikortilta tänne. 

Jo pidemmän aikaa olen tänne blogini puolelle laittanut useamman päivän, jopa viikkojenkin, takaisia kuvia ja nyt kerrankin ajattelin laittaa vähän reaaliaikaisempaa matskua. Kuvat eivät ole kylläkään ihan tämän päiväisiä, kuten varmaan heti niistä näettekin. On ne kuitenkin paljon reaaliaikaisempia kuin minulla on tapana laittaa, sillä ne on otettu eilen illalla täältä mökiltä. Itse asiassa ne on juurikin tämän päiväisiä, sillä ne on otettu tämän vuorokauden puolella. Valvoin viime yönä ihan ennätys pitkään ihastellen kaikkea tätä ympärillämme olevaa kauneutta. Osa syy viime öiseen virkeyteeni löytyy varmaan tuosta kuvistakin näkyvästä, taivaalla jollottavasta, täydestäkuusta. Uni ei oikein meinaa koskaan täydenkuun aikaan tulla iltaisin silmään, eikä eilinen iltakaan ollut poikkeus. Lisäksi eilisen illan kaunis auringonlasku ja se kaivattu kesäyön lämpö teki tehtävänsä ja priorisoin sen ihailun yöunia paljon korkeammalle. Ilman kameraani en toki valvonut ja useampi kuin yksi kuva tallentui eilisestä kauneudesta kameralleni. Seuraa minulle ja kameralleni teki viime yönä myös meidän rakkaat mökkipupumme. Kuudesta rusakonpoikasesta meitä täällä mökillä odotteli kaksi rohkeaa soturia. Toivottavasti myös loput poikaset ovat hengissä, vaikka emme niitä ole omin silmin vielä nähneetkään. Kesy oli vieläkin toinen poikasista, sillä hän antoi minun kuvata kaikessa rauhassa itseään. Ihan niin kuin viime kerrallakin ❤

Jokainen hetki täällä mökillä on niin kaunis ja sen kauneuden saa tietysti aikaan tämä ihana luonto sen asukkaineen. Jotenkin tämä kaikki on niin erinlaista, mihin olen tottunut ja se pistää aina vain ihmettelemään. Tuskin tulen koskaan tähän edes kyllästymään. Nyt saa loppua tämä hehkutus ettei mene ihan liian sokeriseksi tämä tämän kertainen postaus. Siirryn tästä päivällisen valmistukseen ja mieheni odottamiseen töistä tänne meidän luo.

Yöelämää Yttrebergskärillä

Vietettiin toissayö ihan extempore mökillä ja se ei ollutkaan mikä tahansa yö, vaan jälleen kerran oikea luontoelämys. Mökillä sitä varsinaista yöelämää saakin kokea ja sanoisinko, että alku illan rauhallisen kalastelun jälkeen meno yltyi suorastaan eläimelliseksi 😁

Peiteltyäni lapset sänkyihin nukkumaan, harjasin hampaitani kaikessa rauhassa Humble Brush -hammasharjallani keittiön ikkunan äärellä, kunnes yhtäkkiä tunsin jonkin tapittavan minua ja säikähdin. Tapittaja paljastui suureksi helpotuksekseni pienen pieneksi metsäjäniksen tai rusakon poikaseksi. Mitä luultavammin juurikin sen kaksi viikkoa sitten bongatun rusakon tai metsäjäniksen poikanen. Täytyy nyt tässä vaiheessa suoraa myöntää, että tällainen kaupunkilaistunut maalainen ei erota rusakkoa ja metsäjänistä toisistaan ja ei luonnollisestikaan voi siten kertoa kumpi poikaslaji on kyseessä. No eniveis, näitä säikäyttäjä-tapittajia ei ollutkaan vain yksi kappale, vaan niitä alkoikin putkahdella esiin meidän mökin alta kuin sieniä sateella. Yksi tapittaja olikin pian kuusi tapittajaa 😅

Rauhallinen nukkumaanmenohetki muuttui silmänräpäyksessä varsin eläimelliseksi ja kamerani alkoi laulaa. Ensin kuvailin näitä maailman suloisimpia karvapalleroita keittiön lasin läpi, mutta myöhemmin rohkenin siirtymään jopa terassille kuvailemaan ja sain kuin sainkin ihan rauhassa taltioida niitä kameralle. Näillä pikkukavereilla ei ollut kyllä itsesuojeluvaisto vielä mitään huippuluokkaa ja todellakin toivon, että raukat eivät joudu vääriin käsiin tai siis tässä tapauksessa varmaankin, käpäliin. Toivottavasti saamme tavata kaikki rakkaat, kuusi tapittajaa, viikon päästä vahvistuneina ja hyvä kuntoisina. Meidän Petteri kaniinin, Penna pupun, Liljan ja heidän 3, vielä, nimetöntä ystäväänsä 😍

"Maailmassa (mökillä) monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä (ja vähän isompaakin) kulkijaa. Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.."

Ei voisi kyllä paremmin nämä, Ihme ja kumma -laulun sanat osua ja upota;

Lokit pesii rantakivillä, puput mökin alla.