Lähes viikko sitten kävin mieheni kanssa katsomassa Puhdistuksen.
Ihan ensimmäisenä ajatuksiini nousi, huhHUH [hiki nousi otsalleni ja kyyneleet valuivat poskillani],
mutta nyt voin jo ajatella selkeämmin ja toteankin, että oli kyllä kuitenkin parhain näkemäni ja vaikuttavin suomalainen elokuva. Suoranainen ihme, jos tämä ei tule menestymään myös muuallakin maailmassa.
Harmittaa kyllä suuresti, kun en älynnyt lukea kirjaa ensin. Olisin saanut elokuvasta paljon enemmän irti, sillä nyt jäi kyllä moni asia [motiivi] epäselväksi. Oli välillä hieman vaikea pysyä kärryillä ja siksi uskonkin, että minun täytyy vielä jossain vaiheessa lukea kirja ja katsoa sitten elokuva uudelleen, jos kykenen siihen.
Nolotti kyllä hieman, sillä luulen olleeni ainoa, joka peitti välillä silmänsä ja itki valtoimenaan. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa ja onneksi salissa oli pilkko pimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!