keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Yhtä juhlaa



Vielä ehdin yhden juhlapäivityksen postata toukokuun puolelle. Toukokuuhun on mahtunut juhlia monenmoisia ja elämäkin on ollut siis yhtä juhlaa. No ei nyt sentäs ihan niin ruusuisesti ole mennyt. Totuus on se, että huhtikuun loppu sekä osa toukokuustakin meni sairastaessa, ah niin ihanaa vatsatautia ja esikoisen synttärijuhlat siirtyi osittain senkin vuoksi huhtikuusta ihan tänne toukokuun lopulle. Meidän toukokuun ohjelmistoon kasaantui siis melkoinen läjä monenlaisia juhlia ja päättäjäisiä erinäisistä syistä. Osa niistäkin oli vaarassa peruuntua kokonaan tai siirtyä vieläkin eteenpäin meillä nyt riehuvan kuumetaudin vuoksi. Meillä on ollut ihan ihme loppuvuosi -16 ja tämä kevät myös. Ollaan oltu tai osa meidän porukasta on ollut kipeänä enemmän kuin menneenä neljänä vuotena yhteensä. Oikeastaan eniten erilaisia pöpöjä on tarttunut ensin esikoiseemme ja häneltä sitten hieman lievenpänä eteenpäin muille siskoksille. Itse olen välttynyt, sitä loppuvuoden influenssaa lukuunottamatta kaikelta muulta meillä riehunnelta taudilta ja mieheni onneksi myös. Eräs viisas ihminen tuumasi minulle, tätä kummallista sairasteluaaltoa hänelle ihmeteltyäni, että nyt on vain ollut pari niin huonoa ja aurinkoköyhää edellistä kesää. Kehomme ei ole ehtinyt ladata riittävästi suoja-aineita auringosta sekä lämmöstä ja tässä sitä nyt ollaan kaikenlaisten pöpöjen armoilla. Sydämeni pohjasta toivon, että tämä kylmä ja pitkä kevät tarkoittaisi nyt vain yhtä asiaa, pitkää ja kuumaa kesää. Näin saisimme siitä kaiken hyödyn irti ja jaksaisimme taistella kaikenlaisia flunssa-aaltoja vastaan koko pimeän syksyn sekä talven.

Nyt lähti mulla juttu taas kerran ihan lapasesta. Otsikko antaa ehkä ymmärtää, että juhlimisesta sekä muista ilonaiheista kirjoittelisin. Tässä kuitenkin olen nyt jaaritellut kaikesta muusta kuin ilonaiheista lähes kokonaisen postauksen verran. Teksti ei tee näille kuville kunniaa nyt ollenkaan 😁


Pois siis synkistely minusta ja ajatukset kohti positiivisuutta. Jos ei olla auringosta riittävästi energiaa saatu tämän pian ohi menneen toukokuunkaan aikana, niin ollaan me sitä tässä kuussa saatu ainakin näiden erilaisten herkkujen kautta 😂 Sunnuntaina tosiaan juhlittiin vihdoin ja viimein esikoistamme hänen kummien ja isovanhempien kanssa. Samaan syssyyn otettiin vielä nuorimmaisen 1-vuotis bileetkin, joten mennyt sunnuntai oli hyvin ykkösnumero painotteinen. Meidän rakas 11- ja 1-vuotias oli juhlansa ansainnut. Samalla heltisin myös väsäämään heille kakkutikkaritkin juhliin, vaikka vuosi sitten vannoin juniorimme kastejuhliin tehtyjen tikkareiden olevan ne ensimmäiset ja viimeiset tässä taloudessa tehdyt tikkarit. Tämä toinen kakkutikkari -tehtailu oli kuitenkin sitä ensimmäistä kertaa paljon positiivisempi ja enään en menekkään vannomaan, ei koskaan. Kakkutikkareiden pyörittämiseen meni kuitenkin sen verran aikaa, joten skippasin mulle jo pian perinteeksi muodostuneen nakukakun väsäyksen kokonaan. Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että menin tällä kertaa siitä mistä aita on matalin ostamalla pari valmista marenkipohjaa Cittarista ja täyttämällä sen kotimaisilla pakastemarjoilla. Kivaa vaihtelua tarjonnaisissa oli kyllä tämä kesäinen, Pavlova tyyppinen, marenkikakku.

Ihan hurjaa, että huomenna on jo kesäkuu ja lauantaina koululaisilla viimeinen koulupäivä. Ollaan kyllä jo niin kesäloman tarpeessa koko konkkaronkka, että ihan tässä lasketaan päiviä lauantaihin. Tällä viikolla ollaan nukuttu pommiin enemmänkin kuin kerran ja sekin jo kertoo aika paljon meidän kiinnostuksesta näitä aamu aikatauluja kohtaan. Pian saadaan onneksi painua ennalta määrittelemättömäksi ajaksi saariston syleilyyn, kauas pakoon näistä kaupungin pöpöistä 😆


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!