torstai 8. kesäkuuta 2017

Koska kesäloma





Mökille, saaristoon, keskiviikko iltana ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, koska me voidaan ❤

Juuri tästä hetkestä me ollaan haaveiltu siitä asti, kun mökkitontti itsellemme kolme vuotta sitten ostettiin. Eli kesästä omalla mökillä, ilman mitään aikatauluja tai pakkopaluuta takaisin kaupunkiin. Miehelläni toki niitä aikatauluja vielä on ja joutuu tämän vuoksi pidentämään työmatkojaan, mutta siitä uhrauksesta me lomalaiset olemme hänelle kiitollisia.

Tarkoituksena on kyllä ollut päivittää blogia jo päiviä sitten, mutta ei vain kotona ole aika antanut siihen myöten. Ei, vaikka ns. kesälomalla ollaan. Viime viikonloppu kului taas kerran juhlien merkeissä ja niistä olin ajatellut muutaman kuvan tänne laittaa. Ajatuksena oli siis jatkaa kesäkuussa siitä, mihin toukokuussa jäätiin. Aikomukseksi kuitenkin vain jäi, mutta ehkä tässä joku päivä kuitenkin ehdin nekin kuvat tyhjentää kamerani muistikortilta tänne. 

Jo pidemmän aikaa olen tänne blogini puolelle laittanut useamman päivän, jopa viikkojenkin, takaisia kuvia ja nyt kerrankin ajattelin laittaa vähän reaaliaikaisempaa matskua. Kuvat eivät ole kylläkään ihan tämän päiväisiä, kuten varmaan heti niistä näettekin. On ne kuitenkin paljon reaaliaikaisempia kuin minulla on tapana laittaa, sillä ne on otettu eilen illalla täältä mökiltä. Itse asiassa ne on juurikin tämän päiväisiä, sillä ne on otettu tämän vuorokauden puolella. Valvoin viime yönä ihan ennätys pitkään ihastellen kaikkea tätä ympärillämme olevaa kauneutta. Osa syy viime öiseen virkeyteeni löytyy varmaan tuosta kuvistakin näkyvästä, taivaalla jollottavasta, täydestäkuusta. Uni ei oikein meinaa koskaan täydenkuun aikaan tulla iltaisin silmään, eikä eilinen iltakaan ollut poikkeus. Lisäksi eilisen illan kaunis auringonlasku ja se kaivattu kesäyön lämpö teki tehtävänsä ja priorisoin sen ihailun yöunia paljon korkeammalle. Ilman kameraani en toki valvonut ja useampi kuin yksi kuva tallentui eilisestä kauneudesta kameralleni. Seuraa minulle ja kameralleni teki viime yönä myös meidän rakkaat mökkipupumme. Kuudesta rusakonpoikasesta meitä täällä mökillä odotteli kaksi rohkeaa soturia. Toivottavasti myös loput poikaset ovat hengissä, vaikka emme niitä ole omin silmin vielä nähneetkään. Kesy oli vieläkin toinen poikasista, sillä hän antoi minun kuvata kaikessa rauhassa itseään. Ihan niin kuin viime kerrallakin ❤

Jokainen hetki täällä mökillä on niin kaunis ja sen kauneuden saa tietysti aikaan tämä ihana luonto sen asukkaineen. Jotenkin tämä kaikki on niin erinlaista, mihin olen tottunut ja se pistää aina vain ihmettelemään. Tuskin tulen koskaan tähän edes kyllästymään. Nyt saa loppua tämä hehkutus ettei mene ihan liian sokeriseksi tämä tämän kertainen postaus. Siirryn tästä päivällisen valmistukseen ja mieheni odottamiseen töistä tänne meidän luo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!