perjantai 14. heinäkuuta 2017

Puoliväli



Pikainen perjantain aamukatsaus tänne blogin puolelle, kun lähes jo heinäkuun puoliväliä elellään. Sää on edelleenkin kaikkea muuta kuin heinäkuinen, niin mikäs tässä on kirjotellessa. Tämän(kin) päivän sadesää on otollinen myös siivoukselle, joten sitäkin pitää tänään täällä kotipuolessa harjoittaa. Jos jotain positiivista näistä sadekeleistä on revittävä, niin ainakin kaikki viime ja toissa viikolla istuttamani uudet perennat sekä pensas saavat nyt kunnolla ilmaista kastelua. Pääsevät näin ainakin kunnolla juurtumaan, eikä minun tarvitse stressata kastelun muistamisella tai paremminkin muistamattomuudella. 

Tämä viikko ollaan tosiaan oltu koko viikko täällä kotipuolessa, sillä lähes koko viikko on mennyt tyttöjen leirikuskauksien merkeissä ja eihän tämä ilmakaan ole ollut mikään unelma mökkeilylle. Tämä kuvissa esiintyvä pieni kippuravarvas kiipeiliä onkin saanut osallistua isosiskojen leirikuskauksiin ja kärsinyt siten enemmän ja vähemmän isosiskovajeesta. Aina on ollut joku heistä hukassa. Jos ei leirillä, niin naapurustossa kavereiden kanssa pyörimässä ja eivät ole tulleet maisemiin, vaikka kuinka hän on heitä hellyyttävästi huhuillut. Alku kesä meni ihmetellessä, että miten ihmeessä isosiskot ovat aamusta iltaan asti maisemissa ja nyt taas kaivataan heitä, jos he ovat pienenkin hetken pois näkökentästä. Niin äkkiä sitä pieninkin porukasta tottuu siihen, että pappaa lukuunottamatta kaikki ovat lähes aina tässä ihan lähettyvillä. Pian on myös meidän perheen työmyyrä parin viikon ajan aamusta lähtien näkökentässä, kun hän nauttii ansaittua kesälomaansa kanssamme. Siitä mahtaa pieninkin olla enemmän kuin ihmeessään, mutta nauttii kyllä taatusti joka hetkestä. Hän on nimittäin ollut ihan syntymästä lähtien niin pappan tyttö kuin vain olla ja voi. Joka aamu pitää herätessään päästä pappan kainaloon edes pieneksi hetkeksi ennen pappan töihin kiiruhtamistaan ja voi sitä ilmettä, kun hän siihen uniseen syleilyyn hetkeksi pääsee ❤
Ensi viikolla hän saakin pappan huomion täysin itselleen ja äidin myös, sillä isosiskot lähtevät mummon ja vaarin luokse pohjoiseen kesälomaileen. Se onkin ensimmäinen kerta, kun pikkuneiti jää meidän kanssa yksikseen kokonaiseksi viikoksi. Saapa nähdä mikä siitä viikosta tulee leikkikavereiden ollessa tiellä tietymättömillä, kun jo tämän viikon leireilykin on aiheuttanut ihmetystä 😅



Samalla, kun tässä tästä meidän intohimoisesta kiipeiliästä ja kenkäfanaatikosta kirjoittelen, niin voisin myös mainita hänen kävelytaidoistaan. Tuleepahan sekin sitten samalla tänne dokumentoitua, niin voi vaikka vuoden päästä muistin virkistämiseksi täältä tarkistaa milloin hän oikein oppikaan kävelemään. Vielä hän kyllä pääsääntöisesti konttaa siinä puoli-istuvassa asennossaan, mutta on alkanut myös kävelemään sisällä pieniä matkojakin. Nousee itse seisomaan vähän väliä ja siitä sitten kävelee tuetta johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen, kuten keittiökaappien luokse 😉
Hän on kiipelyn, kenkien, pullojen availun ja johdoilla leikkimisen lisäksi erityisen intoutunut kaappien tyhjentämisessä. Pahimmassa tapauksessa täällä on yhtä aikaisesti sekarto lähes jokaisessa yläkerran huoneessa eli hän, jos joku pitää minut kiireisenä 😍



Nähtäväksi jää saanko tätäkään postausta julkaistua ajallaan nettiyhteyden tökkiessä edelleen. Pian me ollaan kyllä saamassa tänne valokuituliittymä ja se tuo toivottavasti ratkaisun moneen päänvaivaan. Jotain hyötyä siis tässä, meidän nurkilla, kohta kolme kuukautta kestäneessä tietyössäkin.


1 kommentti:

  1. Ihana pikku kiipeilijä �� ja kasvaa niin vauhdilla!

    Terkkuja Korsosta ��

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!