Just a week ago.

Tuntuu ihan hassulta ajatella, että vielä viikko sitten oltiin näissä maisemissa.

Aika, tämän miniloman jälkeen, on hurahtanut kuin siivillä ja päivistä olen ollut jo jonkin aikaa ihan sekaisin. Joulun aika vietettiin tosiaan Lapissa vanhempieni hellässä huomassa. Arkeen paluu oli hieman takkuista ja vaati totuttelua, kun reissussa tuli nollattua aivot ihan totaalisesti. Viime päivien aikana on taas saanut totutella tähän meidän vauhdikkaaseen ja tarkasti aikataulutettuun arkeen.

Jouluna saimme tuntea kirpakan pakkasen poskipäissämme, mikä oli loppujen lopuksi aika outoa pitkästä aikaa. Koko viime talvi oli niin leuto ja täältäki starttasimme jouluaaton aattona vain parin pakkasasteen saattelemana koti Lappia. Heti autosta ulos astuessamme tunsimme paukkuvan pakkasen sieraimissamme ja ero Pohjanmaan säähän olikin 27 astetta. Ei ihme, että alkuun säänmuutos oudostutti. Pakkaset paukkuivat ihan koko reissumme ajan ja valokuvaussää oli aika otollinen. Mitä nyt vain sormet meinasivat jäätyä palasiksi ja minun rakas iphone ei ollut pakkasen kanssa ollenkaan yhteis ymmärryksessä.

On nämä maisemat vain aina niin sydäntä lähellä ja kaikenlaiset, kultaiset, lapsuuden muistot tulee mieleen näitäkin kuvia katsoessa. Pohjoisen maisemilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni ja viimeistään keväällä pitää kyllä taas päästä näihin maisemiin, näihin tunnelmiin.

Ihan tällaiset ei ole kyllä kelit täällä Pohjanmaalla nyt. Ei sillä, että paukku pakkasia olisi mitenkään ikävä, mutta ei nämä plussa asteetkaan ole mistään kotoisin. Vesisade on pilannut kauniin lumisen maiseman, minkä saimme tännekin ennen joulua. Nyt on vain pimeys ja sohjoisuus jäljellä. Onneksi on kuitenkin perjantai ja tieto siitä, että päiväkin on jo pidentynyt useamman kukon askeleen verran. Eli ei tarvitse ihan kokonaan sentään vaipua synkkyyteen. Think positive :)

//reipasta mieltä kaikille ja hyvää viikonloppua//