tiistai 6. tammikuuta 2015

Lapissa -jatko-osa.




Viime postauksessa valittelin Pohjanmaan pimeyttä ja sohjoisuutta. Nyt on tännekin tullut taas kunnon talvimaisema pakkasineen, kuin tilauksesta. En ole kuitenkaan jaksanut ulkoilla varsinaisesti valokuvaus mielessä, vaikka eilenkin olisi tehnyt mieli kaivaa kännykkä esiin taskusta sen tuhat kertaa kävellessäni töistä kotiin. Maisemat ovat täälläkin nyt mitä kauneimmat, mutta pelkäsin liikaa Iphonen hyytymistä pakkasessa ja en halunnut kävellä kotia ilman soittamisen mahdollisuutta. Siispä esittelen vielä näitä Lapin rakkaita {vähälumisia} pakkaskuvia ja pakkastahan näiden kuvien ottohetkellä oli vielä puolet lisää kuin mitä meillä täällä Pohjanmaalla on nyt.



Jouluaattona kävimme perinteisesti aattopäivän hartauksessa ja tietysti myös rakkaiden haudoilla kynttilöitä viemässä. Juuri nämä asiat ovat yksi syy siihen, miksi mieli halajaa aina jouluksi pohjoiseen: aattokirkko omassa kotikirkossa ja kynttilöiden vieminen itse rakkaiden haudoille. Nämä ovat sellaisia rakkaita lapsuuden perinteitä, joita ilman on hieman tyhjä olo.





Vanhempieni talo sijaitsee ihan Tornionjoen läheisyydessä ja kotirantaan on aina päästävä ottamaan kuva tai pari. Tornionjoki on niin kaunis jokaisena vuodenaikana ja näin talvella siellä kuvatessa ei ainakaan tarvitse pelätä, että sääsket/mäkäräiset syövät hengiltä. Mitä nyt pakkanen nakertaa sormia sekä kasvoja, mutta sehän kuuluu Lapin henkeen ja niinhän ne {vähemmän kivat} itikat tietysti myös.


Maaliskuussa toivon mukaan karttuu monia hiihtokilometriä näillä jäillä ja kevätaurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Liian ihanaa ollakseen vielä totta, mutta kevättä päin mennään ja odotukset on kovat. Edellisen postauksen kuvia pääset katsomaan täältä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!