Vuodet kiitävät.

Tuoreen 3-vuotiaan mielessä pyörii vain ja ainoastaan MUUMIT.

Synttärisankari rakkaan kummitätinsä luona juhlimassa.

Meidän perheessä eletään nyt tänä tänä syksynä [loppu kesänä] jotenkin niin erilaisia ja hassultakin tuntuvia hetkiä; esikoinen aloitti nyt pitkän koulutaipaleensa, nuorimmainen täytti 3v ja se puolestaan tarkoittaa mulle pitkän kotihoidontuki-putken päättymistä. Itse jatkan alukesästä aloitettua osa-aika työtä ja samalla myös kotiäitiyttä ilman tukia. En ole vielä valmis viemään lapsiani hoitoon vaan koen tärkeänä sen, että myös nämä nuorimmaiset prinsessani saavat yhtälaiset mahdollisuudet tutustua seurakunnan päiväkerhon tarjontaan kuin isosiskokin silloin aikoinaan ja onhan se esikoisellakin ihanaa saada tulla koulupäivän päätteeksi suoraa kotia iltapäiväkerhoon menon sijaan. Pelkkien iltavuorojen tekeminen voi varmaan aika-ajoin tuntua raskaaltakin, mutta mitähän sitä äiti ei lapsiensa hyvinvoinnin eteen tekisi!?
Lapset ovat niin ylpeitä, kun ikää karttuu lisää ja uusia juttuja oppii lähes päivittäin. On niin suuri rikkaus saada katsella lasten intoa ja intoilla itsekin heidän puolestaan ♥