lauantai 7. toukokuuta 2016

Baby mobile





Pikku hiljaa alkaa olla kaikki valmiina uutta perheenjäsentä varten tai no ainahan sitä nousee uutta hankittavaa mieleen, varsinkin nyt, kun aikaa on miettiä kaikenlaista vähän liikaakin. Millään ei ole kuitenkaan niin kiire, etteikö niitä ehtisi hankkimaan sitten myöhemminkin. Ainakin Babynest eli vauvan unipesä on yksi hankintalistalle pompsahtanut juttu. Siitä olen paljon viime aikoina lukenut ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että se olisi meidän vauvalle tarpeellinen hankinta. Senkin voisi, kehdon lisäksi, napata kätevästi mökille ja muihin reissuihin mukaan. Aikaisemmat kolme neitiä ovat ainakin olleet syntyessään niin pikkuriikkisiä, että tällainen pieni pesä toisi varmaan sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta lisää vauvallemme. Tiukkaan kapaloon olen kyllä heidät ensimmäisten viikkojen/kuukausien ajan käärinyt, mutta olisihan tällaisessa pesässä nukuttaminen kapalointia helpompaa. Kaikenlaista kivaa sitä nykyään keksitäänkin vauva-arkea helpottamaan, hyvä niin!

Babynestistä en kyllä ajatellut tänne nyt kirjoittavani vaan, kuten otsikkokin jo kertoo, Baby mobilesta tai itseasiassa DIY -babymobile "telineestä". Itse vauvan mobilen ostin HomeFun -vaateliikkeen shoppingillasta, josta olenkin jo aikaisemmin täällä maininnut. Mobilen narun ollessa liian lyhyt, enkä kyllä edes halunnut muutenkaan vessan koskemattomasta vaneerikatosta lähteä sitä millään koukuilla edes roikottamaan, mietin kuumeisesti eri kiinnitysvaihtoehtoja. Seinään kiinnittäminenkään ei tullut edes mieleeni, sillä haluan pitää viime kesänä asennetut vaneerilevyt edelleenkin ihan  koskemattomina. Hoitopöydän vieressä oleva PAX-kaappi sekä metsästä haettu koivunoksa osoitteutuivat pelastaviksi enkeleiksi tässä tilanteessa. Vaneerilevyä havillisempi kaapin seinä tuli ihan ensimmäisenä mieleeni ja jonkinlainen 90 asteen kulmassa oleva teline/keppi siihen kiinnitettynä. Kaupoissa en ole jaksanut nyt pahemmin kierrellä, pakollisten ostosten tekemistä lukuunottamatta, ja niinpä matkani kävi kohti metsää kaksi nuorimmaista seuranani.

Liian haasteellista on metsästä löytää juuri 90 asteen kulmassa olevaa keppiä ja siksi keskityinkin etsimään vähän sen suuntaista, tukevan tuntuista, oksaa. Sieltähän löytyikin yhtä sun toista vaihtoehtoa, mutta suurin osa niistä osoittautui liian rimpuloiksi. Vauvan yläpuolelle ripustettava juttu tulee olla tukevasti kiinnitettynä, ettei vaan mitään onnettomuutta pääse tapahtumaan. Mikään laho oksankäppyrä ei tullut myöskään kuuloonkaan, mutta yksi tuoreesta koivusta sahattu oksanpala oli viimein ylitse muiden ja se sai kunnian tulla kotimme vessaa koristamaan.


Oksa kuorittiin ja lopuksi vielä maalattiin hengittävällä, ekologisella, kalkkimaalilla eli tietysti Annie Sloan Chalk Paint -maalilla. Tässäkin tapauksessa vain parasta vauvallemme. Nyt ei tarvitse pelätä kepin katkemisen lisäksi edes sitä, että maali olisi tukahduttanut kepin ja näin ollen ajansaatossa lahottaisi sen. Eikä myöskään mitään kemiallisen maalin tuomia hajuhaittojakaan tarvitse sen koommin mietiskellä. Raskaana ollessakin voi ilman mitään huonon omantunnon potemista maalata tällä ekologisella Annie Sloan Chalk Paint -maalilla. Oksan väriksi valikoitui Barcelona Orange, koska sitä mulla sattui kaapissa iso purkillinen olemaan jo valmiiksi ja esiintyyhän itse mobilessakin juuri saman sävyistä oranssia.

Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja toivon myös pienen hiutaleemme olevan samaa mieltä, kunhan saa luotua ensimmäisen katsekontaktin mobilen kanssa. Voi tuskin maltan edes odottaa ensimmäistä hymyä, jokeltelusta puhumattakaan. Rakas, pieni, masuasukkini 
Kuvissa vilahtavat ModaKidz tekstiilit eli HomeFunin kautta, mittatilaustyönä, tilaamani myssy ja legginssit ehtivät kuin ehtivätkin laitoslaukkuuni mukaan. Ne olivatkin sitten ne viimeiset puuttuvat palaset ja nyt on laitoslaukkukin valmiina lähtöön. 38 viikko pyörähti omien laskujeni mukaan käyntiin eilen eli suht turvallisilla viikoilla jo hissutellaan, jos tätä rauhallista hissuttelua jaksaisi vielä jonkin verran jatkaa niin vauvahan voisi pysyä masussa ihan sinne loppu metreille asti. Viikko 38 rajapyykin saavuttaminen oli se ensimmäinen tavoite ja seuraava tavoite olisi päästä vielä 17 päivän yli. Silloin olisi nimittäin kahdella vanhimmalla neidillä koulun musikaali esitettävänä ja sinne haluaisin tietysti päästä mukaan katsomaan. No nämähän nyt on tällaisia hassuja haaveiluja vaan, sillä vauvahan tulee juuri silloin kuin se tulee ja tarkoitettu on. Pysymällä rauhallisena, voin kuitenkin itse edes vähän vaikuttaa tähän asiaan ja tähän rauhallisesti ottamiseen pyrin ihan siihen hoo-hetkeen asti.




Sellaista tällä kertaa, huomenna äitienpäivä 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!