Lisää joulua.

Niin, taas on se aika vuodesta, kun saa tämänkin ihanuuden nostaa kaapin kätköistä esille. Rakkaan esikoiseni 4 vuotta sitten kerhossa tekemä joulukoriste on kallisarvoisin kaikista joulukoristeistamme. Jotenkin ihan uskomatonta ajatella, että pian 9-vuotias prinsessamme on omin pienin kätösin tämän ihanuuden taiteillut NELJÄ VUOTTA SITTEN! Apua, mihin nämä vuodet oikein vierii?! Tästä aarteesta pidämme erityisen hyvää huolta, sillä haluan tämän säilyvän ehjänä vielä sittenkin, kun mummona istun keinutuolissa ja muistelen hyviä vanhoja aikoja, nyyhkistä. Joka jouluhan näitä ihania, pikku taiteilijoiden taiteilemia, koristeita tulee vain lisää ja lisää. Ajan myötä kaikille tällaisille koristeille kasvaa korkea tunnearvo.

Tällaisetkin pikku taitelijoiden taideteokset ovat lähellä sydäntäni. Ensin yksi heistä saa idean ja alkaa toteuttaa itseään liitutaulu-seinälle, pian kaikki kolme ovat saman seinän kimpussa ja vain taivas on rajana. Voi sitä luomisen intoa ♥

Tänä jouluna punaiset tähdet ikkunoissa ovat sulattaneet sydämeni. Muina vuosina olen kelpuuttanut vain ja ainoastaan hillittyjä, valkoisia, tähtiä ikkunoihin, mutta nyt olen halunnut joulukoristeilta kaikkea muuta kuin sitä hillittyä. Toki meillä on vielä valkoisiakin tähtiä esillä, mutta nämä punaiset tähdet ovat olleet sekä minun, että tyttöjeni mielestä POP. Kaikista mieluiten ripustaisin ikkunaan lapsuuden ajan oranssin värisen tähden. Muistan vieläkin hyvin elävästi, kuinka en kelpuuttanut oman huoneeni ikkunaan minään jouluna mitään muuta tähteä kuin sellaisen tunnellmallisen oranssin tähden, missä oli pienempiä valkoisia tähtiä reikien sijasta. Voi sitä nautintoa, kun sain sen ensimmäisenä adventtina ripustaa ikkunaani ja kaikessa rauhassa vaipua omiin haaveisiini. Kultainen, kultainen lapsuus. Tekisin mitä vain, että sellaisen saisin vielä jostakin ehjänä hankittua meidän kotiimme ja näyttää sen lapsillekin. He taatusti ihastuisivat myös siihen. Toinen lapsuuden ajan joulukoriste, minkä haluaisin hankkia itselleni, on sellainen upea väripallo-nauha. Sellainen musta sähköjohto -naru, minkä varressa komeili iso kasa erivärisiä kumipäällysteisiä palloja. Voi sitä iloa, kun sellaisen, alkuperäisen, jostain päin maailmaa itselleni vielä löytäisin.

Viime viikonloppuna starttasimme glögi ja pipari kauden. Perinteisesti tapaamme marraskuun viimeisenä viikonloppuna leipoa kaikki yhdessä pipareita ja siemailla sitten glögiä tuoreiden pipareiden kera. Siitä jos jostain leviää ihana jouluinen tuoksu. Sellainen tuoksu, jonka voisi säilöä purkkiin talteen. Rakastan kaikkia jouluisia tuoksuja ja niitä tuoksuja on paljon, joulukuusesta piparkakkuihin, piparkakuista glögiin ja joulutorttuihin.

Tämä onkin yksi niistä harvoista hillityistä joulukoristeista, jonka kelpuutin tänä jouluna esille. Tästä tähdestä on tullut niin rakas, että en ihan hevillä kyllä ole valmis tätä jättämään kaappien kätköihin. Hassua kyllä, että aikaisempina jouluina meillä on ollut sellainen hillitty, luonnonläheinen, joulu ja tänä jouluna haluan tänne kaikenlaisia retro [kasari, ysäri] juttuja mahdollisimman paljon. Niin se mieli muuttuu ja minun tapauksessa se muuttuu lähes päivittäin. Olen nimittäin näitä tämänkin vuotisia joulukoristeita siirrellyt jo ainakin tuhat kertaa paikasta A paikkaan B ja takaisin paikasta B paikkaan A. Hyasintitkin seilaavat yläkerran ja alakerran väliä, eivätkä huonekalutkaan ole säästyneet siirtelyltä. Tänään jouduin käyttämään jopa lapsityövoimaa hyväkseni, että sain yhden inspiraatioistani toteutettua. Vahva esikoiseni kantoi minun apunani painavan kaapin ulkokautta kellarista yläkertaan, sillä en millään malttanut odottaa töistä saapuvaa miestä kotiin. Onneksi lapseni ovat jo niin tottuneet näihin yllättäviin päähänpistoihini, että ei tämän päivänenkään heitä mitenkään hetkauttanut.

Sellaista tällä kertaa ja ensi kerralla vuorossa on kirppari löytöjen tarkempi esittely tai uudistuneen makkarimme esittely, joka on kyllä vielä ihan vaiheessa.