maanantai 10. huhtikuuta 2017

Vielä viikko sitten



Vielä viikko sitten oltiin näissä kauniin lumisissa Lapin maisemissa. Nyt kun täällä kotona ulos ikkunasta katselee, näkee vain kaatosateen. Vettä sataa tälle keväälle täällä ekaa kertaa näin ihan kaatamalla ja tulee ihan kesäsateet tai jopa syksysateetkin kelistä mieleen. Näin sateen keskellä on varsin ihanaa vielä hetkeksi palata ainakin ajatuksissa takaisin viikon takaisiin tunnelmiin.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, Lapissa riitti lunta, kirkkautta ja aurinkoa. Toki oli niitä pilvisiäkin päiviä yhtä paljon kuin aurinkoisiakin, mutta näin jälkeenpäinhän sitä muistaa vain ne huippu hetket eli aurinkosäät. Aika kultaa muistot, jopa näin tuoreetkin sellaiset. Kevät hanget hohtivat ja säteilivät auringossa saaden meidän kasvoihinkin sellaisen pienen kivan päivetyksen pisamoineen. Näissä kuvissa se päivetys ei pahemmin kyllä näy, eikä näy pian edes livenäkään, mikäli nämä sadekelit meinaavat täällä jatkua pidempäänkin.

Ajatukset ovat kyllä nyt tässä vähän kaksijakoiset. Toisaalta olisi vielä ihanaa nauttia auringosta keväthangilla ja vesisade saisi pysyä loitolla, mutta toisaalta on kyllä ihanaa tämä täällä vallitseva lähes täysi lumettomuus ja lumettomuuden aikaansaaja eli vesisade. Jos ei vettä sataisi näin kaatamalla, niin ei meillä olisi pienintäkään toivoa saada pääsiäisenä venettä vesille. Vielä viikonloppuna olin aika toivoton tämän pääsiäisveneilyn suhteen, mutta tänään on taas toivo herännyt ja mökkeily siintää silmissä. Mikäli jäätilanne satamassa on suotuisa, niin huristellaan veneellä torstaina saareen ja mökkeillään koko pääsiäinen. Hassua kyllä kirjoitella veneilystä samalla, kun silmäilen näitä alla olevia kuvia. Meno Tornionjoella on vielä tälläkin hetkellä kaikkea muuta kuin veneilyllinen 😆




Loppukevennykseksi lapsiperheen ihanne retkeilykuva (yllä) ja raakatotuus -kuva (alla) 😂
Jos minulta kysytään, niin alla oleva kuva on kyllä tuhat kertaa arvokkaampi ja tunteikkaampi kuin yllä olevat kuvat. Hiihtomonot hujanhajan, mukit vinksinvonksin, sauvaparit hukassa etceteraa etceteraa ja tällaista listaa voisi jatkaa lapsiperheessä loputtomiin. Mutta tämähän on juuri sitä täyttä elämää isolla Eellä 💙

Seuraavan kerran näihin maisemiin, mutta lumettomiin sellaisiin, sitten joskus kesällä. Nyt maanantai-illan ratoksi miettimään, että mitä kaikkea mahdolliselle pidennetylle mökkiweekendille tarvittaisiin mukaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!