Synttärisankarin näköinen päivä

Nyt alkaa tuoreen 7-vuotiaan varsinainenkin syntymäpäivä taittua iltaan ja päivänsankari kaivautuikin juuri onnellisena vällyjensä väliin, lahjaksi saatu kännykkä yöpöydällään, tuntien vielä itsensä paljon aikaisempaa vanhemmaksi. Lasten tuumailut on niin ihania 💔

Aika pitkälti ollaan menty tämä päivä hänen sanelemana eli tehty ihan meidän tulevan ekaluokkalaisen näköinen päivä. Neitokainen on ollut koko pienen ikänsä aamuvirkku ja niinpä me muut sovittiin jo eilen illalla, että tänään herätään hyvissä ajoin herättämään hänet perinteisen "Paljon onnea vaan" -laulun säestämänä. Vaikka heti seitsemän jälkeen onnittelulaulu kaikuikin hänen sänkynsä vierellä, niin ei siltikään onnistuttu häntä ihan aikuisten oikeasti laulullamme herättämään. Hänhän oli toki nukkunut levottomasti koko yön ja herännyt varmaan kukon laulun aikaan mietiskelemään, että koska "Paljon onnea vaan" -laulu helähtää ilmoille 😅

Oltiin onnistuttu hyvin huijaamaan häntä, että kännykkää hän ei tule vielä saamaan tänä vuonna lahjaksi ja mikäli hän sen tässä lähiaikoina kuitenkin jostain syystä saa, niin se on sitten minun vanha puhelin. Omaa kännykkää hän on nimittäin odottanut siitä lähtien kuin 1,5 vuotta vanhempi isosisko sai sellaisen omakseen. Jotenkin heitä on aina pidetty ns. samalla viivalla ja monet jutut hän on saanutkin kokea isosiskon rinnalla/vanavedessä sen reilun vuoden "normaalia" aikaisemmin. Kännykkää hän ei ole kuitenkaan saanut itselleen sen aikaisemmin kuin isosiskonsakaan ja tässä asiassa on ollut hänellä  tietysti vähän sulateltavaa. Voitte sitten varmaan aika hyvin arvata, kuinka äimän käkenä hän tänä aamuna olikaan kuullessaan juuri lahjakääreistä paljastuneen koulurepun soivan siis S O I V A N (!!). Edellisenä iltana oltiin piilotettu kännykkä, niin ikään lahjaksi tulevan koulurepun taskuun ja isoimman isosiskon tehtävänä oli soittaa puhelimeen heti, kun reppu paljastui lahjakääreistä. Vielä yritettiin viime hetkilläkin huiputtaa, että pikkusisko on varmaan ehtinyt lahjan paketoimis hetkellä sujauttaa soivan lelunsa reppuun sisälle ja se on se vauvalelu, joka siellä soi. Tämä vedätys ei kuitenkaan enää mennyt perille vaan vuorenvarmasti hän kiskaisi puhelinrasian repusta esille. Voin sanoa, että siinä unohtuikin sitten kaikki muut lahjat saman tien 😉

Runsaan synttäriaamiaisen jälkeen lenkkeiltiin, isot neidit pyöräillen ja minä pienintä vaunussa kärräten, kaupunkiin kirjastoon "lätt att läsa" -kirjoja lainaamaan. Kirjastossa käyminen on ollut toiveissa monena päivänä ja tänä päivänä sekin toive toteutui. Kirjojen lainaamisen jälkeen sammutettiin nälkämme kaupungin parhaassa hampurilaisravintolassa eli Friends & Brgrs:ssa, vain parasta parhaalle. Sen jälkeen siirryttiin viereiseen puistoon eli Runebergin puistoon sekä myöhemmin vielä Koulupuistoon, sulattelemaan näitä maittavia hamppareita ranskiksineen valokuvauksen avustuksella. Juhlakalu halusi tietysti valokuvata itse omalla puhelimellaan kaikkea ympärillä olevaa kauneutta ja täytyy vain todeta, että omena ei ole kyllä tässä asiassa kauas puusta pudonnut. Tuore 7-vuotiashan on ihan äitinsä tyttö, kun toivoo päästä kuvaamaan kauniita kukkia uudella puhelimellaan. Siinä me sitten kuvattiin yhdessä, hän kukkia ja minä häntä 💚

Päivälliseksi valmistettiin täällä kotona neidin lempiruokaa eli kalapuikkoja dippikastikkeella ja illalla saunottiin pitkästä aikaa täällä kotisaunassa kera saunalimppareiden. Erittäin onnistunut syntymäpäivä meillä on kaikinpuolin kyllä ollut ja neitokainen tokaisikin saunoessaan, että "tämä on ollut maailman paras syntymäpäivä". Ehkä hän on tokaissut niin jokaisena vuonna, mutta sehän vain tarkoittaa jokaisena vuonna syntymäpäivän olleen juuri hänen silloisten tarpeittensa mukainen.

Joku päivä, koulujen jo alettua, olisi tarkoitus pitää hänelle ensimmäiset viralliset kaverisynttärit ja niitä minun pitäisikin kahden vanhimman lapseni kanssa alkaa kuumeisesti suunnittelemaan. Mikäli sää sallii, pidämme täällä kotipihalla ulkoilma synttärit. Niitä kemuja odotellessa 😍