keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Pientä piristystä keittiöön



Eihän tässä paljon tarinointia kaivata, kun yllä oleva kuva kertoo jo kaiken oleellisen. Juniorin ilme on juuri sellainen, mitä miehenikin varmaan pohjimmiltaan ajattelee. "Voi itku tuota äitiä, toivoton tapaus." 😆



Niin siinä vain yksi viime viikon päivä kävi, että tämä äippä tarttui jälleen kerran tuumasta toimeen, alle minuutissa. "Siitä se ajatus sitten lähti" -tyyliin ja tähän on jo juniorinikin pian tässä kahden elinvuoden aikana joutunut tottumaan. Päivittäin hän vierestä seuraa näitä minun huippuja ja vähemmän huippuja ideoita, kuvan ilme kasvoilla!

Eihän miehenikään ehtinyt edes kotiin töistä tulla, kun yksi keittiön kaapinovista oli jälleen ruuvattu irti, ruuvien jäljet spaklattu piiloon, kaappi maalattu kalkkimaalilla ja uusi avohylly stailattu uuteen lookkiinsa. Aika kätevää, eikö?! Ainakin, jos minulta kysytään 🙊

Hienosti passaa nyt tämä avo"hylly", kalkkimaalilla maalattuun, harmaaseen seinään. Ikään kuin, harmaa kalkkimaali vasten harmaata kalkkimaalia -pump pump 😅

En varmaankaan ihan yhtä hereästi lähtisi mitään upouutta keittiötä tuunaamaan tällä omalla haparoivalla tyylilläni, mutta meidän keittiö onkin jo 11-vuotias vanhus ja ei ole niin haudanvakavaa, vaikka rapatessa roiskuisi. En jaksa enää meidän talon kohdalla hirveästi miettiä, että tehdä vai eikö tehdä, sillä tämä elämää nähnyt torppa tarvisi kipeästi jo kunnon perusrempan. Kaikki pinnat alkaa olla tässä kuusihenkisessä perheessä siinä kunnossa, että pieni maalipensselin heilutus ei näy missään. Sitä lottovoittoa odotellessa, tuunaan näitä neliöitä mielin määrin, heh!



Ehdin kuin ehdinkin postaamaan vielä yhden postauksen helmikuun puolella, kiitos hiihtoloman. Huomenna onkin sitten maaliskuu ja tämä on ihan järjettömän ihanaa. Yhtä järjettömän ihanaa, kuin nämä minun extempore tuunaus ideatkin 😉 Tämä tämänkertainen blogitekstikin on jotenkin nyt ihan järjetöntä, että parempi varmaan pistää pillit pussiin tältä erää ja pikalounaan jälkeen siirtyä ulos nauttimaan aurinkoisen kirpakkaasta pakkassäästä. Me lomalaiset ollaan noin 3-4 tuntia jäljessä arkiaikataulua ja siitä syystä lounaskin nautitaan nyt, pikkukaverin päiväunien viivästymisestä puhumattakaan. Ei sen niin väliä, tärkeintä on hauskanpito.

SON MORO!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!