Eilen meidän keskimmäinen prinsessamme saavutti hartaasti odotetun esikouluiän täyttämällä hurjat 6 vuotta. Kuusivuotta sitten, kun pieni ja pippurinen neitimme syntyi, oli myös lauantai. Muistan sen päivän ihan tarkalleen ja tuntuu niin hurjalta ajatella, että siitäkin on jo vierähtänyt kuusi kokonaista vuotta. Kaiholla mietin tämänkin neitin, tapahtuma rikasta, taapero ikää ja voisin kyllä kelata vuoden jos toisenkin aikaa taakse päin ♥
Nyt on esikoulureppukin hankittuna ja enää ei tarvi odotella kuin itse esikouluun pääsemistä eli sellaisen reilun puoli vuotta. Itse haluasin polkea jarrun nyt pohjaan ja pysäyttää ajan, mutta tyttöni taas odottaa ajan kulumista malttamattomana ja olisi valmis lähtemään sinne vaikka heti. Onhan se tietysti niin ihanaa nähdä lasten kasvavan ja oppivan uusia asioita, mutta samalla se on myös todella haikeaa. Pienen pienestä tuhisevasta kääröstä on kasvanut ihan silmänräpäyksessä iso tyttö, joka rakastaa kirjoittamista ja lukemaankin oppimisen halu on suuri.
Sunnuntai alkaa pian kääntyä maanantain puolelle. Niin se vain on tämäkin viikonloppu pian taputeltu eli aika todella huristelee pika vauhdilla eteenpäin. Ensi viikolla olen taas pitkästä aikaa kotiäidin roolissa ja päivät onkin täytetty erilaisilla lasten hammaslääkäri sekä neuvola käynneillä. Viimeistä kertaa käytän kuusivuotiastani neuvolassa ja sen jälkeen hänkin alkaa käymään, isosiskonsa lailla, itsenäisesti kouluterveydenhoitajalla. Haikeutta on selvästikkin ilmassa tänään tällä äidillä ja nyt onkin varmaan vain parasta sanoa, että hyvää yötä kaikille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!