Paluu menneisyyteen

Hiiohoi, hiekkavuoren kuningatar!

Edellisessä postauksessa tuli pitkästä aikaa mainittua rakas mökkitonttimme ja haaveilu mahdollisesti tulevasta mökistä. Sen inspiroimana ajattelin näyttää muutaman kuvan kesältä. Kuvat, mitkä minun oli tarkoitus laittaa tänne jo kesällä, mutta aika ei silloin vain antanut mitenkään myöten. Nyt sitä ylimääräistä aikaa on enemmän ja voin palata ajassa taaksepäin eli menneisyyteen. Toisaalta ihan kiva piristyshän tämä on, kun saa katsella energisiä ja ennenkaikkea VALOISIA kuvia kesästä näin joulun alla.

Näiden kuvien teemana on hiekkaranta. Kaivinkone kävi heti alkukesästä mm. siirtelemässä rannalla olleita isoja kiviä ja muokkasi meille näin paikan hiekkarannalle sekä venepaikalle. Samalla tilattiin kaksi isoa kasaa hiekkaa (hiekkavuorta, niin kuin lapset niitä nimitti) ja meidän tehtäväksi jäi tasoitella kasat veteen sekä hieman ylemmäksi maihin. Tämähän olikin lapsille erittäin mieluinen tehtävä. Hiekkaa levitettiin rautaharavalla, lapiolla ja laskemalla pyllymäkeä hiekkavuorelta alas, kullakin omat tyylinsä. Tämä viimeisenä mainittu oli ainakin lasten mielestä se paras keino saada hiekka valumaan vuorelta alas.

Pikkuhiljaa mutainen pohja peittyi hiekan alle ja toivottavasti on pysynytkin sen päällä läpi tämän menneen syksyn sekä tulevan talven. Niin jännittävää taas keväällä päästä katsomaan miten syksy, talvi ja kevät ovat muokanneet tätä rantaa.

Viime kesä oli kaikin puolin niin kiireinen, eikä ilmatkaan kyllä olleet mitenkään suotuisat rantailulle / veneilylle ja siksi näissä maisemissa tuli vietettyä aika vähän aikaa. Muutamia kuvia on vielä muistikortilla tallella ja jos on sellainen fiilis, niin voisin ne tässä joskus myöhemmin laittaa vielä tänne.

Kuvissa paistaa kesäaurinko ja ulkonakin alkoi juuri nyt talviaurinko pilkahteleen esiin. Mikä onni! Polttava kesäaurinko tai kaunis talviaurinko, ei sen niin väliä, kunhan se vain pilkahtelee esiin pilvien suojista antaen meille energiaa.