torstai 5. tammikuuta 2017

Hei




Ennätyspitkä blogi-paussi on vihdoin rikottu. Nyt on tätä, ei todellakaan ennalta suunniteltua, blogittomuutta kestänyt niinkin pitkään että en edes oikein tiedä, mitä tänne nytkään kirjoittaisin. Nyt jos koskaan, on taidot ruosteessa.

Joulukuun aikana ei tänne ilmaantunut yhtään postausta ja se onkin tämän myötä ainutlaatuinen kuukausi. Ei pelkästään tämän blogittomuuden/somettomuuden takia vaan myös kuumeisuuden takia. Meidän porukka sairasteli itsenäisyyspäivästä joulun välipäiviin saakka, hurjaa! Ainutlaatuisen tästä meidän perheen sairastelusta teki sen, että esimerkiksi minä ja mieheni emme ole sairastaneet kuumetautia tai ei ainakaan tällaista tautia kertaakaan jälkeen nuoruusvuosiemme. Eivätkä oikeastaan kolme vanhinta lastakaan ole kuumeessa kärvistelleet sitten hampaiden saannin jälkeen. Oltiin joulukuun viikot ns. pallo hukassa ja voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet muuhun kuin hetki kerrallaan -elämiseen. Influenssahan se meidät yksi kerrallaan nujersi, mutta nyt me ollaan puolestaan nujerrettu se kataluus ja ollaan toivottavasti vahvempia seuraavan influenssa-aallon edessä. Muutama valmis postausaihe kuvineenkin olisi ollut, mutta en niitäkään jaksanut viimeistellä valmiiksi. Ehkä ne joskus tässä tammikuun aikana intoudun tänne blogiin vielä laittamaan vaikkakin kuvissa esiintyy taustalla kynttelikkö tai pari.

Muutamat ihanuudet ovat ehtineet olemaan jo huolissaankin tästä blogihiljaisuudesta, kun näin ennalta ilmoittamatta en ole antanut kuulua itsestäni some-maailmassa mitään. Ei perinteisiä joulun tai uudenvuoden toivotuksia, ei yhtikäs mitään. Yksityisesti olen kuitenkin heille viestittänyt, että ei tässä onneksi hätä ole tämännäköinen ja takaisin tullaan heti voimien annettua myöten. Nyt on voimat antamassa myöten ja onko se ihmekkään, kun ollaan päästy näihin kuvankauniisiin maisemiin eli Lappiin 

Täällä on aikaa ja täällä ON aikaa. Kiire ei ole mihinkään ja miksikäs olisi, kun pakkasmittarikin on näyttänyt enimmillään -38. Jopa valokuvaamiseen on ollut ihan aidosti aikaa, mutta kameralle kävi vain eilisessä valokuvaussessiossa kalpaten. Se nimittäin hyytyi pakkasessa ja ei ole ainakaan vielä näyttänyt toipumisen merkkejä. Sydämeni pohjasta toivon kamerani elpyvän, muuten voi käydä tälle blogillenikin kalpaten. Lauantaihin asti täällä vielä keräillään voimia ja sitten on taas ensi viikolla arki edessä.

Aikaisemmin, kun en ole hyvää uutta vuotta kenelleen toivottanut, niin teen sen sitten nyt. Kaikkea hyvää kaikille tasapuolisesti tähän uuteen jo alkaneeseen vuoteen ja kuulemisiin 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!