Kiitos, ensi kertaan!

Nyt alkaa olla tämä voimaannuttava loma täällä Lapissa tältä kertaa ohi, kun huomenna aamuvarhain huristellaan vaarin kyydillä kohti kotinurkkia.

Aika riutuneina tänne viikko sitten tultiin, mutta nyt ollaan ehditty pitää itsestäkin ihan kiitettävästi huolta. Kotona se ei ole nuorimmaisen neidin syntymän jälkeen todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys. Nyt on ollut aikaa niinkin tavanomaisille asioille kuten esimerkiksi varpaankynsien leikkaukselle ja kulmien huolittelulle, ajatella! Myönnän, että näin talvisaikaan on varpaankynnetkin ehtineet kasvaa pitkiksi ennen kuin niille olen priorisoinut aikaa ja välillä onkin tuolla kotipuolessa ollut sellainen mörrimöykky olo, varsinkin ihmisten ilmoilla liikkuessa. Nyt tämäkin metsänpeikko on ehtinyt tässä viikon aikana hieman ehostautua ja näin on tämän uuden vuoden arkikin paljon hauskempi maanantaina aloittaa. Maanantaina tosiaan taas koulukyytitykset iltapäivän ja illan harrastuksineen edessä. Valoa kohti onneksi mennään ja näin harrastuksiin iltaisin kuskaaminenkin on pian taas paljon hauskempaa.

Huomenna sanotaan taas heippa heit mummolan lempi potkurillemmekin ja toivotaan, että ensi kerralla saamme kiitää ylhäällä olevassa kuvassa esiintyvällä aarteella hankia pitkin joen jäälle aurinkolasit nenällä. Ensi kerralla on nämä ulkona otetut kuvatkin ehkä hieman kirkkaampia tai niin ainakin toivon. Mikäli sikäli kameran objektiivi on saatu siihen mennessä taas entiseen kuosiinsa ja voin taas ylipäänsäkin kuvata sillä jotain. Nämä kuvat ovatkin viimeisimmät sillä objektiivilla otetut, ainakin näin toistaiseksi.

Nyt nautimme vielä hetken yhdessä olosta täällä mummolassa ennen nukkumaan menoa ja huomenna taas pitkä autolla ajomatka edessä. Kiitos tästä kerrasta ihanat lapsuuden maisemat ja nähdään jälleen keveemmällä keväthankien merkeissä ♥