Pieni suuri ekaluokkalainen

Pian jo viikon verran on tämä meidän pieni ekaluokkailainenkin kuluttanut, isosiskojen lailla, koulun käytäviä ❤

Hurjan nopeasti ovat nämä neljä ensimmäistä koulupäivää sujahtaneet ja arki pyörähtänyt tämän myötä myös käyntiin. Ei kyllä tarvi nyt taaskaan hirveästi mietiskellä, että miten aikani kulutan ja ei sitä tosin ole kyllä tarvinnut kesälomallakaan pahemmin mietiskellä. Päivät täyttyvät muun kotityön ohella taas tästä lähtien läksyistä sekä kouluun ja harrastuksiin viemisestä. Toisaalta arkea on kyllä nyt kuitenkin helpompi pyörittää koulun sekä harrastusten alettua, sillä ne tuo tullessaan juurikin sen tutun ja turvallisen rytmin takaisin. Nukkumaan mennään ajoissa ja aamut lähtevät kaikilla kiireisesti, mutta tehokkaasti käyntiin. Itsekin saan tehtyä heti aamusta tuplasti enemmän kotiaskareita, kun sängyssä loikoilu ei olekkaan enää näin kesäloman loputtua se vaihtoehto.

Suuria asioita on tämä kesäloman loppuminen ja koululaisarjen käynnistyminen tuonut ekaluokkalaisen elämään, eikä vähin niistä ensimmäisessä kuvassa näkyvä kouluportin puolittainen avautuminen 😁 Koulun alkua edeltävänä aamuna, lähes puoliväkisin, piti kiskoa toinen heiluvista etuhampaista pois. Olen pitkin kesää kiusoitellut meidän ekaluokkalaista, että kouluun ei ole kyllä menemistä kera etuhampaiden ja yhtäkkiä hän itse muisti tämän kouluportti -asian päivää ennen koulun alkamista. Eihän sitä sitten auttanut muu kuin ahkerasti liikutella koko sunnuntai aamu, enemmän heiluvaa, etuhammasta ja avata kouluportin toinen ovi 😅

Itse kouluun meneminen ei ollut hänelle mitenkään ylitsepääsemättömän jännittävä asia, sillä viime vuoden hän kulki esikoululaisena samaisissa maisemissa. Esikoululaiseksi alkaminen oli selvästi haasteellisempaa vuosi sitten, mutta kiitos superhyvin menneen eskarivuoden, oli tämä koulustartti nyt sitä tuttua ja turvallista. Tietysti viime syksy oli erilainen ja haasteellisempi myös siinä mielessä, että silloisesta eskarilaisesta tuli monen vuoden odotuksen jälkeen isosisko. Tämä isosiskoksi tuleminen otti aika-ajoin aika koville. Varsinkin silloin, kun piti olla erossa äidistä ja vauvasta. Kuusi vuotta koko perheen kuopuksena ja sitten toinen tuli valloittamaan sen roolin itselleen ihan tuosta vain, kyllä sellainen vaatiikin vähän sulattelua kuusivuotiaaltakin. Tänä syksynä hän on kuitenkin täysin sulautunut isosiskon rooliinsa ja menee ilomielin kouluun jättäen pikkusiskon tylsistymään äidin kanssa kotia, vailla huolen häivää 😋

Tämän syksyn koulustartti on ollut myös ekaluokkalaisen tokaluokkaa käyvälle isosiskolle paljon viime vuotista kivuttomampaa ja kiitollisia ollaan kaikin puolin näistä hyvin sujuneista koulupäivistä. Toivottavasti näillä neideillä sujuu myös syksyn tulevat huiluharjoitukset yhtä innokkaissa tunnelmissa kuin koulupäivätkin ovat tähän asti sujuneet. Toiseksi vanhin tyttömme on soittanut huilua vuoden verran ja tänä syksynä on vihdoin myös pikkusiskon vuoro aloittaa huiluopinnot samaisen opettajan johdolla. 

Syksyllä on edessä myös meidän perheen eka -ja tokaluokkalaisen huoneen sisustamisen loppusilaus. Jo viime keväänä muutimme heidän huoneensa yläkerrasta alakerran leikkihuoneeseen ja se on jäänyt siitä lähtien vähän vaiheeseen. Kesäloman aikana oli tämä huone tarkoitus saada koululaisten mieleiseksi, mutta mökin laittaminen vei kaiken ylimääräisen energian ja varsinkin lantin. Kuvissa pilkistävä tauluseinä olisi ainakin tarkoitus saada ensimmäisten joukossa valmiiksi ja siihen apua tarvittaisiin Ikeasta. Suunnitelmissa onkin päästä pian Lapin rakkaisiin maisemiin ja sieltä samalla hommata muutama raami tauluhyllyineen.

Taas iltamyöhään tätä blogijuttua raapustelen ja nyt olisi viisainta pistää pillit pussiin, että ehdin edes hetkeksi silmät ummistaa. Olen lasten lailla kyllä extra väsynytkin nyt, kun koko iltapäivä tuli vietettyä RANNALLA. Joo luit ihan oikein, RANNALLA 💛 Ehkä parhain ja ihanin syy potea tätä tämän hetkistä raukeaa väsymystä. Täällä on ollut tänään tai oikeastaan jo eilis illasta lähtien aivan epätodellinen lämpö ja tämän sekä isosiskoni innoittamana lähdettiin heti tyttöjen päästyä koulusta Fäbodaan rantaileen. Lapset nauttivat koko iltapäivän, alkuiltaan asti, vedessä räpiköiden ja hiekkalinnoja rannalla rakennellen. Jopa porukan nuorin sai nauttia hiekasta sekä vedestä täysin siemauksin ja hänhän se oikeastaan porukan innokkain tai energisin vesipeto taisi ollakkin. Tällaiset hetket vielä kesäloman loputtuakin ovat kultaakin kalliimpia 👐