Perinteiset

Perinteiset kouluunlähtö -kuvat otettiin tänä vuonna vasta ensimmäisen koulupäivän jälkeen ja niin taidettiin kyllä ottaa viimekin vuonna, jos oikein tarkkaan asiaa muistelen. Tämä neljän lapsen äitinä oleminen tuo välillä vähän haasteita kehiin, mulla varsinkin ajankäytön suhteen. Aika harvassa tai kokonaan olemattomissa ovat nykyisin ne päivät, jotka menevät ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Itse olen armottomasti lähes päivittäin aikataulua enemmän ja vähemmän jäljessä 🙈

Voihan sitä illalla yrittää kaikenlaista etukäteen suunnitella, kuten viikko sitten valokuvaus-sessiota jo ennen aamu yhdeksää. Eriasia sitten, että toteutuuko ennalta laadittu suunnitelma ja viikko sitten se ei ylläripylläri toteutunut. Esikoisen eskariin sekä ekaluokalle lähdöt ovat ikuistettu kameraan heti verekseltään aamulla, mutta onhan se nyt ihan eri juttu valmistella koululaisia potenssin kolme + 1 TAAPERO siihen lisäksi 😅

Taaperosta puheen ollen, hän täytti eilen vuosi ja 3 kuukautta. Vuosi sitten hän poseerasi kuvissa hyvinkin maltillisesti, mutta nyt on kyllä se maltillisuus hyvinkin kaukana. Yllä oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, KOVA ääninen neitokainen vauhdissa 24/7. Jos lähes kaikki päiväsaika meni viime syksynä sohvalla imettäen, niin nyt se sama aika menee puolestaan siinä samaisella sohvalla kuperkeikkoja heittelevän taaperon suojelemiseen 😜

Ajatella! Nythän tässä oikein vasta havahtuukin siihen, että kuinka paljon kehitystä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuukaan. Pienestä tuhisevasta kääröstä tulee sinne tänne sinkoileva kovaääninen pikkupötkylä. Niinhän se kuuluu ollakin, "lapsi on terve kun se leikkii".

Samaa tässä ja viime syksyssä on kuitenkin tuo jo aikaisemmin mainitsemani imetys. Ei nyt enää ihan jatkuvaa sohvalla imettelyä, ainakaan päiväsaikaan, mutta yöllinen imettäminen voi olla jopa astetta hurjemmalla mallilla kuin viime syksynä 🙊 Hampaiden puhkeaminen pikkukaverilla lienee syy meidän levottomiin öihin ja levottomiin yöuniin voi, näiden hampaiden lisäksi, vaikuttaa tietysti myös kävelyn (lue: juoksun) oppiminen. Tuntuu, että hän ei malttaisi rauhoittua aloilleen edes yölläkään.

Jos vielä pari sanaa kuvauspaikasta sanoisin. Tämän vuotiseksi kouluunlähtö (tässä tapauksessa koulustapaluu) -kuvauspaikaksi valikoiutui pihatien keskeneräinen tietyömaa ja tarkkaan ottaen tien laidassa olevat pienet sekä suuremmat sähkökaapelikelat. Samalla tuli vähän ikuistettua tätä lähiympäristöä tietyö-lookissaan ennen asfaltointia. Itsellänikin on tullut, joskus lapsena, rullailtua samanmoisilla sähkökaapelikeloilla. Pitkin asfalttipihaa vedeltiin isosiskoni ja serkkuni kanssa siellä omissa lapsuudenmaisemissani, Lapissa. Pikkaisen nostalginen fiilis tulikin kuvatessani näitä neitokaisia puisien kaapelikelojen luona. Tietyön valmistuttua kokonaan, saavat nämäkin kelat lähtöpassin. Viime hetkellä ehdittiin siis vielä taltioida nekin kameralle. Nuorin lapsistani ei tule edes muistamaan, miltä täällä näytti ennen tätä suurta tietyötä ja tien asfaltointia. Onneksi on näitä tuhansia kuvia siitä häntä muistuttamassa 😉

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE ja turvallista koulupolkua kaikille koululaisille tälläkin viikolla kaikkialle!!