Hiihtäen

Vielä vähän vuoden viimeisen päivän tunnelmia, ennen kuin vuosi vaihtuu. Lomailu täällä talven ihmemaassa tekee todellakin ihmeitä, kun kirjoitusinto nostaa jälleen päätään. Aika harvoin vuosi meillä vaihtuu hiihtäen, mutta tänä vuonna se vaihtuu juurikin näissä merkeissä. Viime vuonnahan oltiin tismalleen samoissa maisemissa näin uudenvuodenaattona, mutta hirmupakkaset piti meidät pirtissä. Nyt loppulomaksi ollaan saatu ihan täydelliset ulkoilukelit, täydellisissä talvimaisemissa ja tietystihän me silloin otetaan tästä, meille harvinaisesta herkusta, kaikki irti. Vaari, meidän oma voitelumestari, voitelee meille sukset paraatikuntoon ja niin me päästään laduille nauttimaan yhteisestä ajasta kauniiden maisemien siivittämänä. Tytöt seuraavat tarkkana vaarin puuhia niin voitelutallissa (kirjaimellisestikin talli, nimittäin vanha hevostalli) kuin laduilla mäenlaskussakin. Mitä vanhemmat edellä, sitä pienemmät perässä ❤

Lapset ( minä tietysti mukaan lukien 😉 ) ovat nyt ihan hullaantuneet hiihtämiseen ja onko se nyt edes mikään ihmekään, kun maisematkin ovat ihan satumaisen kauniit ja puitteet parhaat mahdolliset. Luulis, että näin uudenvuodenaattona lapsilla olisi raketit sädetikkuineen mielessä, mutta EHEI! Täällä on kuulkaas rakettien sijaan mielessä Kertut, Mustit, Iivot, Aikut, Kristat, Kaisat ja näitä rooleja sitten jaetaan toisille pienen kinastelun siivittämänä. Aina ei saa kaikki haluamaansa roolia itselleen ladulle mukaan, mutta mielummin tämä äippä näitä roolitus-kinasteluja kuunteleekin kuin rähinää raketeista 😅 Kyllä me ehditään nekin kinastelut kinastella sitten venetsialaisten aikaan kotona Pohjanmaalla 😉

Eipä tässä nyt enään mitään sen ihmeempää näin vuoden ja viikon viimeisenä päivänä. Kuvat kertokoon puolestaan ja me jatketaan hiihtoa näissä kuvankauniissa maisemissa vielä parin päivän ajan ❤

Kaunista ja turvallista vuodenvaihdetta kaikille. Kuullaan lisää sitten ensi vuonna 😚