Luulin lumen ja talven kaipuun olevan jo historiaa, mutta eihän näitä kuvia voi muuta kuin kaiholla ja kaipauksella katsella, samalla mielessä "voi niitä aikoja" hokien. Ehkä ne on nämä rakkaat maisemat, mitkä tekevät itselleni juuri näistä kuvista niin erityisen rakkaat. Voi että, nyt voisin kyllä palata ajassa taakse päin parisen viikkoa näihin tunnelmiin. Ei olisi ilmeisesti pitänyt selailla läpi näitä kuvia, mutta yhtäkkiä vain läsähti mieleeni lupaus Lapin kuvien jatko-osasta ja lupaushan on aina lupaus. Täytyy nyt vain pystyä käsittelemään tämä yhtäkkinen kaipaus ja nostaa reippaasti häntä pystyyn. Vaikka en näihin maisemiin ennen loppu kesää pääsekkään, niin ainakin lumisiin maisemiin pääsen hyvinkin pian. Ehkä lunta riittää Rukalla vielä niin paljon, että ehdin kiitää suksillakin. Hanget ja aurinko on kyllä nimittäin aika lyömätön yhdistelmä.
Erilaisia jatko-osia on nyt viime aikoina pukannut tasaseen tahtiin. On synttäreiden jatkoja ja sitten vielä näitä reissu jatkoja. Ehkä te kuitenkin kestätte vielä yhden Lapin osion tämän jälkeen, sillä sellainen olisi vielä tulossa. Sen jälkeen lupaan jättää nämä maisemat ainakin hetkeksi rauhaan ja siirtyä muihin maisemiin.
Ja nyt, aurinkoista torstai-illan jatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!