Kesän projekti - V A N E R I parisänky

NO NIIN!
Nyt alkoi vihdoin kameran tyhjennys näistä kesän projekteista, ainakin tämän päiväisen postauksen osalta. Olen maininnut aikaisemmin, enkä pelkästään kerran vaan aika moneenkin eri otteeseen, suuresta halusta rakentaa yhdessä mieheni kanssa vanerilevyistä parisängyn ja sellainen me sitten vihdoin tehtiin heinäkuun helteillä vai olikohan se elokuun puolella. Sille nyt tässä vaiheessa ihan sama, pääasia on nyt VALMIS SÄNKY. Vanerisänky, jonka olemme omin pienin kätösin nikkaroitu ja johon me olemme enemmän kuin tyytyväisiä.

Kun itse sängyn suunnittelee ja toteuttaa, niin saa siitä ihan omannäköisensä ja juuri sellaisen, joka palvelee parhaiten omia tarpeitaan. Me ilmoittaudutaan molemmat, varsinkin mieheni, lukutoukiksi ja siksipä sängynpäätyyn tehtiin mm. kirjojen säilytystä varten lokerot. Minun lokerostani löytyy kirjojen lisäksi tietysti myös käsirasvaa ja villasukat. Suunnittelu vaiheessa otimme näiden säilytyslokeroiden lisäksi huomioon myös helposti siivottavuuden. Sänky mitoitettiin viimeistä piirtoa myöden niin, että se on helppo imuroida kolosta kuin kolosta. Imuri on elintärkeä ystäväni täällä kotona ja siksi sen kanssa on päästävä ongelmitta paikkaan kuin paikkaan.

Halusin oikeastaan julkaista nämä sänkykuvat juuri nyt, koska vielä ehditte näkemään sängyn makuhuoneen alkuperäisessä lookissaan. Tämä makkari on ainoa huone kotonamme, joka on säilyttänyt alkuperäisen värin seinissä, aina huomiseen päivään asti. Toki tämäkin huone on välillä toiminut niin lasten leikkihuoneena kuin tv-huoneenakin, mutta seinien väritykseen emme ole tehneet rakentamisen jälkeen muutoksia. Harmaaseen seinään olen ollut aina tyytyväinen ja olen kyllä vieläkin, mutta nyt on kuitenkin kaikesta huolimatta muutoksen aika. Huomenna harmaa tehosteseinä ja yksi valkoisista seinistä saa kalklitiriä yllensä. Sävyksi valikoitui jo kauan himoitsemani Cobalto eli siniseen päin mennään myös tässäkin suhteessa. Ihastus siniseen sävyyn on nyt levinnyt astioista ja tekstiileistä seiniinkin. Huaaah, onkohan tämä nyt ihan oikea ratkaisu.

Nämä alla olevat kuvat ovat kyllä enemmän niitä kotoisampia, todenmukaisempia, kuvia makuhuoneestamme. Sänky petaamatta, ihan niin kuin se lähes aina on. Aamuisin saadessamme kammettua itsemme sängystä ylös, suljemme makkarin oven. Illalla hipsimme viileään, koskemattomaan, makkariin ja sitäkin viileämpään sänkyyn. Pidämme makuhuoneemme lämpötilan todella alhaisena paremman yöunen saavuttamiseksi. Tähän loppuun voisinkin sopivasti raapustaa legendaarisen lausahduksen "mikään ei voita omaa sänkyä" ja niin tottahan se onkin. Huomenna, maalaus urakan jälkeen, voin toivottavasti lausahtaa myös, että: " mikään ei voita omaa makkaria " :)