maanantai 22. helmikuuta 2016

Kodin silmänilo


On se kyllä jännä, että kuinka suuri ilo pienestäkin voi tulla. 
Nämä reilu viikko sitten hankitut kukkaset ovat jaksaneet kyllä piristää päivää kuin päivää tässä viikon varrella. Alkuperäinen kimppuhan oli kyllä tulppaaneilla varustettu, mutta ne antoi periksi jo muutaman päivän jälkeen. 
Neilikat ovat puolestaan vasta nyt puhjenneet loistoonsa ja kirsikkapuun kukkien puhkeamista odotellaan vielä innokkaina. Joka päivä pitää oikein lähietäisyydeltä käydä tutkailemassa mahdollista kukan puhkeamista. Vielä en kuitenkaan edes tiedä, tuleeko tulevista kukista valkoisia vai kenties vaaleanpunaisia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ostin kyseisiä oksia ja taatusti tulen ostamaan näitä tulevaisuudessakin. Niin paljon odotusta ja jännitystä nuppujen puhkeaminen tuo osanaan ja niin tuo kyllä myös tämän vauvamasun puhkeaminenkin kukkaan sitten myöhemmin keväällä. Tänään kävinkin taas pitkästä aikaa neuvolassa ja sain kuunnella ihanan hiutaleen sydänääniä. Ihan hassua, kuinka paljon uutta elämää voi jo tässä vaiheessa rakastaa 



Haaveissa olisi keväällä, heti istutuskauden käynnistyttyä, hankkia pari kirskikkapuuta pihamme ilmettä piristämään. Ihan siinä määrin näistä oksasista nimittäin innostuin ja olisihan se ihanaa, jos muutaman vuoden päästä voisi ihan omasta puusta napsasta oksan tai pari talven sisäsisustusta piristämään. Eikä tietystikkään se loppukesän kirsikkasatokaan olisi mitenkään pahitteeksi.

Saa nyt nähdä, kuinka aika riittää pihatöihin tulevana kesänä. Ensi kädessä tulee tietysti vauva, perheen hyvinvointi muutenkin ja mökki. Lopun tekemisen saa sitten aika näyttää. Mahdollisimman vähän stressiä ja paljon yhdessäoloa, sitä toivoisin tulevalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää mieltäni!
Tack för din kommentar, det värmer!