Sisälle Ulos Sisälle

Tämän syksyn väripaletti: harmaa, vihreä sininen sekä perusvärit musta ja valkoinen puunväriä tietysti unohtamatta.

Hiljaista on jälleen kerran täällä blogin puolella ollut. Syysloma ei tuonut toivottua vaikutusta selkään ja tämäkin viikko on mennyt täällä kotona puolikuntoisena. Yleensä päivitän blogia mukavasti sohvalla, sängyssä tai pöydän ääressä istuen kera kahvikupposen, mutta nyt istuminen varsinkin pehmeällä alustalla tekee hallaa selälleni ja sitä yritän tässä välttää ihan kaikin keinoin. On se kumma juttu, kun aina pitää olla niin paksupäinen ja vähät välittää omasta hyvinvoinnista. Syyslomallakin piti yrittää muistaa kuntouttaa selkäni lenkkeily kuntoon, mutta toisin kävi. Viikonloppuna se oli jälleen kerran niin juntturassa, että silloin päätin tehdä todellakin kaikkeni parantamisen eteen. Alkuviikko onkin sitten kulunut venytellen ja turhat rasitukset, kuten ei pakolliset nostamiset sekä kantamiset olen jättänyt muiden harteille. Ne pakolliset olen puolestaan yrittänyt suorittaa mahdollisimman ergonomisesti. Lyhyet ajat tietokoneen ääressäkin olen viettänyt tällä kertaa seisten eli ihan kaiken olen yrittänyt ottaa nyt huomioon. Seisoaltaan tietokoneella työskentely ei ole ollut kovinkaan inspiroivaa ja siksi olen antanut bloginikin olla rauhassa. Viime yön pärjäsin pitkästä aikaa ilman särkylääkettä, joten kaikki tämä vaivannäkö tuottaa näköjään pikku hiljaa tulosta. Täytyy vain nyt jatkossakin pitää mielessä ainakin ergonomia, venyttelyt ja säännöllinen magnesiumin syönti niin kyllä tämä tästä vielä taas iloksi muuttuu.

Syyslomalla oli tosiaan tarkoitus chillailla, mutta päätinkin yhtenä vetreämpänä aamuna kantaa raudoitusverkon sisälle. Verkko, joka on noin kuuden vuoden aikana ehtinyt kokea yhtä sun toista myös ulkona terassilla, on nyt takaisin sisällä. Itse verkkohan ei kovin paljoa paina, vaikka ei ole edes siitä ohuimmasta päästäkään. Tällä selällä ei olisi kuitenkaan kannattanut kantaa sitäkään vähää, eikä varsinkaan kannatella verkkoa yhdellä kädellä oikeassa kohtaa seinää ja samalla vapaalla kädellä ruuvata sitä ruuvinvääntäjällä kiinni siihen. Raudoitusverkosta inspiroituneena sudin vielä jotain maalipensselilläkin vähemmän ergonomisessa asennossa ja soppa oli valmis!

Inspiraation iskiessä minua ei näköjään pidättele yhtään mikään, ei edes kipeä selkä. Nyt on kuitenkin pakko pitää järki päässä ja voimistaa keskivartalon syvät lihakset ennen sen suurempia ponnisteluita. Voihan sitä sisustaa kevyemmälläkin otteella tai keskittyä ihan vain viherkasvien hoitoon. Niistä ihanuuksista kerronkin lisää ensi kerralla ja nyt menen hetkeksi taas lattialle selkääni venyttelemään. Kuulemisiin!